Opetus- ja kulttuuriministeriön valtionavustusta rauhanjärjestöille on leikattu vuodesta 2014 saakka rajusti: 560 000 eurosta 412 000 euroon.

Vuonna 2013 avustusta sai vielä 23 järjestöä, tänä vuonna avustuksia myönnettiin enää seitsemälle hakijalle.

Neljä suurinta tuen saajaa ovat olleet Suomen Rauhanliitto, Suomen Rauhanpuolustajat, Rauhankasvatusinstituutti ja Suomen Sadankomitea.

Mikään ei ole vaarallisempaa kuin se, että yhteiskunnalliset kysymykset tuntuvat niin vaikeilta, ettei niihin voi vaikuttaa.

Nyt ministeriö esittää rauhanjärjestöjen tukiin ensi vuoden budjettiin noin 30 prosentin leikkausta.

Rauhankasvatusinstituutin toiminnanjohtaja Riikka Jalonen, mitä leikkaukset ovat tarkoittaneet rauhantyötä tekeville järjestöille?

– Jatkuvaa epävarmuutta, koska on jouduttu siirtymään lyhytjänteiseen projektirahoitukseen. Se on lisännyt hallinnon määrää ihan valtavasti. Asiantuntijoiden; työntekijöiden, kuten minun aikani menee yhä enemmän niihin. Laskin juuri, että tänä vuonna 1 000 sivua hankehakemuksia ei riitä.

– Lisäksi aikaa menee paljon siihen, että muistutetaan poliitikkoja perusasioista: miksi rauhantyötä tehdään, mikä on kansalaisjärjestötyön merkitys hyvinvoinnille, yhteiskuntarauhalle ja ihmisten osallistumismahdollisuuksille.

– Kaikki se on pois siltä, minkä vuoksi olemme olemassa eli varsinaiselta rauhankasvatukselta.

Mistä leikkaukset mielestäsi kertovat?

– Hallitus puhuu kansalaisyhteiskunnasta ja kehityksestä, mutta toimii puheidensa vastaisesti. En usko, että se on pelkästään tietoista, vaan mukana sekä virkamieskunnassa että poliittisissa päättäjissä on myös tietämättömyyttä siitä, kuinka tärkeä tukipilari kansalaisjärjestöt ovat suomalaisessa yhteiskunnassa.

– Olen itse tehnyt rauhantyötä parikymmentä vuotta ja uskonut sellaiseen yhteiskuntarakenteeseen, jossa kansalaisjärjestöt ovat tärkeitä, julkisin varoin tuettavia kumppaneita. Leikkaukset syövät sitä uskoa. Ne tulevat aina täysin yllättäen, eikä niistä käydä minkäänlaista dialogia.

Miksi rauhantyötä pitäisi tukea? Mikä on sen merkitys juuri nyt, vuonna 2018?

– Erityishaasteena tässä ajassa on lisääntyvä pelon retoriikka. Luodaan uhkakuvia ja syyllisiä etsitään aina jostain ulkopuolelta.

– Rauha ei ole annettu tila, vaan sitä jatkuvasti ylläpidettävä. Poliittinen systeemimme ei myöskään tuota rauhaa sikäli, että kaikilla olisi yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua ja rakentaa Suomea tai maailmaa.

– Opettajat ja nuorisotyöntekijät kaipaavat tukea esimerkiksi siihen, kuinka käsitellä lasten ja nuorten kanssa vakavia epäoikeudenmukaisuuden kokemuksia liittyen vaikka turvapaikanhakijoihin. Että turvaa hakevia ihmisiä kuolee, kun heitä ei auteta.

– On iso kysymys, miten kasvatetaan uutta sukupolvea uskomaan demokratiaan ja oikeudenmukaisuuteen, kun samaan aikaan demokraattiset rakenteet tuottavat hyvin epäoikeudenmukaista maailmaa.

– Rauhankasvatuksen tehtävä on tarjota rakentavia tapoja käsitellä näitä kysymyksiä. Mikään ei ole vaarallisempaa kuin se, että yhteiskunnalliset kysymykset tuntuvat niin vaikeilta, ettei niihin voi vaikuttaa. Koska silloin joko ruvetaan antamaan hyvin yksinkertaisia vastauksia monimutkaisiin kysymyksiin tai lamaannutaan.

Miten rauhankasvatusinstituutti rakentaa rauhaa?

– Olemme rauhankasvatuksen asiantuntijajärjestö, joka uskoo kasvatuksen voimaan. Me koulutamme kasvattajia eli opettajia, nuorisotyötekijöitä ja muita kasvatusalan ammattilaisia ja vapaaehtoisia. Tuemme myös kansalaisjärjestöjä rauhankasvatuksen toteuttamisessa.