Keski-Aasia on aina ollut suurvaltojen mielenkiinnon kohteena. Satoja vuosia sitten näiden alueiden kautta kulki silkkitie, jonka kautta Kiinan rikkaudet kulkivat arabikauppiaiden mukana Eurooppaan. Alueen uudempaa historiaa leimaa kuuluminen Neuvostoliittoon ja 1990-luvun alussa tapahtunut itsenäistyminen.
Nykyään alueen maissa näkyy paitsi neuvostoaikojen perintö, myös pyrkimys modernisaatioon esimerkiksi Kiinan kanssa tehtävän yhteistyön kautta.
Uusi silkkitie rakenteilla
”Uusi silkkitie” tarjoaa uhkia ja mahdollisuuksia.
Muutaman viime vuoden aikana Kiina on pyrkinyt aktiivisesti edistämään laaja-alaista Euroopan ja Kiinan välisiä maayhteyksiä parantavaa ”Uusi Silkkitie” -hanketta, jossa Keski-Aasian mailla on keskeinen rooli. Hanke keskittyy infrastruktuurin rakentamiseen sekä kaupan ja kulttuurivaihtojen lisäämiseen.
Kiinalaiset sijoitukset näkyvät kaikkialla. Eräs Kazakstanin pääkaupungin Astanan näkyvimmistä rakennuskohteista on kiinalaisten rakentama pikaraitiotie, jonka työt alkoivat vuonna 2017. Astanassa ei ole metroa, joten pikaraitiotien odotetaan parantavan merkittävästi kaupungin sisäisiä liikenneyhteyksiä.
Pääkaupungin raitiotie on vain yksi esimerkki autoritaarisen presidentti Nursultan Nazarbajevin projekteista, joiden perimmäisenä tarkoituksena on muokata Kazakstanista moderni taloudellinen suurvalta ja Euraasian mantereen keskus.
Kazakstan onkin Keski-Aasian tasavalloista selvästi länsimaalaisin ja kehittynein. Erityisesti Astana, josta tehtiin maan pääkaupunki vuonna 1997, on kerännyt huomattavan määrän sijoituksia. Kaupunki onkin nykyisellään futuristisen näköinen keidas keskellä aroa.
Myös maan suurin kaupunki ja entinen pääkaupunki Almaty on hyvinvoiva paikka, jossa satsataan turismiin. Aivan kaupungin läheltä löytyy esimerkiksi hyvätasoinen laskettelukeskus kauniissa vuoristomaisemissa.
Kazakstan ei ainoa menestyjä
Kazakstanin eteläpuolella sijaitseva Kirgisia on selvästi pohjoista naapuriaan köyhempi, mutta samalla ainoa Keski-Aasian maista, joka on vahvasti sitoutunut demokratiaan. Lisäksi osa vauraamman Kazakstanin varallisuudesta valuu etelään turismin muodossa.
Kirgisian tärkein matkailukohde oli jo neuvostoaikana maan itäosissa sijaitseva Issyk-Kul-järvi. Järven ympärillä sijaitsevat kylät elävät nykyäänkin turismista, mutta suurin asiakasryhmä ovat ehkä hiukan yllättäen varakkaat kazakstanilaiset.
– Me emme tarvitse minkäänlaisia verkkosivuja tai sosiaalista mediaa. Almatysta tulevien tyytyväisten turistien puskaradio riittää mainiosti pitämään liiketoiminnan käynnissä, kertoo järven etelärannalla pientä turisteille suunnattua jurttakylää pitävä Irina.
Kuitenkaan Kazakstan ei ole ainoa keskiaasialainen menestystarina taloudellisilla mittareilla havainnoiden. Uzbekistan on alueen runsasväkisin maa, jolla on maaraja kaikkien muiden alueen valtioiden kanssa. Vuoteen 2016 saakka maata johti autoritaarisin ottein Islam Karimov, joka valittiin presidentiksi heti Neuvostoliiton hajottua.
Karimovin kuoltua valtaan nousi pääministerinä toiminut Shavkat Mirziyoyev. Hänen kaudellaan maassa on tehty runsaasti uudistuksia ja aiemmin ongelmallisia suhteita naapurimaihin on pyritty lieventämään. Erityisesti tämä näkyy suhteissa eteläiseen naapuriin Tadžikistaniin. Pitkään suljettuina olleita raja-asemia maiden välillä on avattu ja muutenkin kulkuyhteyksiä on lisätty.
Tämä hyödyttää erityisesti alueen köyhintä valtiota Tadžikistania, jonka turismin kehitystä ongelmalliset liikenneyhteydet naapurimaahan ovat rajoittaneet huomattavasti. Kuitenkaan uudistukset eivät rajoitu liikenneyhteyksiin, vaan viime vuosina Uzbekistanissa on myös kitketty voimallisesti korruptiota ja vähennetty byrokratiaa.
Historiallisen Samarkandin kaupungin kadulla iltapäivän auringossa paistatteleva Rustam on ylpeä maansa kehityksestä.
– Meillä käy joka vuosi kylässä venäläisiä perheystäviä, jotka hämmästelevät muutosten nopeutta. Joka vuosi on rakennettu jotain uutta, kunnostettu teitä ja vanhoja monumentteja. Nyt myös turistipoliisit partioivat matkailijoiden suosimissa kohteissa, eivätkä he yritä huijata matkailijoilta rahaa. Tämä oli vielä muutama vuosi sitten merkittävä ongelma.
Kehitys ei vain asfalttiteitä
Samaa tarinaa kerrotaan Uzbekistanista etelään sijaitsevassa Tadžikistanissa. Maan pohjoisosassa sijaitsevassa Istaravshanin kaupungissa on viime vuosina asfaltoitu runsaasti teitä sekä konservoitu huolellisesti Aleksanteri Suuren aikanaan valloittama Mug Teppen linnoitus, joka on pienen kaupungin tärkein turistinähtävyys.
Uzbekistan on uudistunut viime vuosina.
Tosin Tadžikistanissa muutokset liittyvät kiinteästi itsevaltaiseen presidentti Emomali Rahmoniin: Istaravshanin uudistukset saatiin ajoissa valmiiksi vain sen ansiosta, että presidentti oli tulossa kaupunkiin vierailulle.
Istaravshanin kadulla tavatulla betonityöntekijä Farzadilla ei kuitenkaan ole pahaa sanaa sanottavanaan maan presidentistä.
– Hän on hyvä mies, lähetti tänne kaupungin hallintoon omia miehiään Dušanbesta ja johan alkoi tapahtua. Kaikki valmistui ajoissa, kiitos presidentin lähettämien virkamiesten.
Myös täällä elää vahvana Venäjältä tuttu ajatusmalli valtion ylimmän johdon viisaista päätöksistä, joita alempien tasojen korruptoituneet virkamiehet eivät toteuta. Rahmon on ollut vallassa vuodesta 1994 ja keräsi viimeisimmissä presidentinvaaleissa yli 80 prosentin kannatuksen. Kansainväliset vaalitarkkailijat pitivät vaaliprosessia epärehellisenä.
Lähes kaikki valtionhallinnon alaisuuteen kuuluvat rakennukset ympäri maata on peitetty presidentin kuvilla ja sitaateilla.
Kuitenkin myös Tadžikistan muuttuu, eikä ainoastaan teiden asfaltoinnin osalta. Kansainväliset kehitysyhteistyöjärjestöt tekevät maassa aktiivisesti työtä demokratian ja naisten oikeuksien edistämiseksi ja ainakin Farzadin mukaan saavutetut muutokset näkyvät katukuvassa.
– Tulin Istaravshaniin vuonna 2011 ja silloin täällä ei näkynyt lainkaan naimattomia naisia kaduilla. Meidän muslimikulttuurissamme naisen paikka on kotona, joten tytöt istuivat päivät pitkät sisällä. Mutta nyt tavat ovat muuttuneet: katso, miten paljon nuoria tadžikkityttöjä kulkee kaduilla kauniissa vaatteissaan! Nyt ollaan sitä mieltä, että hiusten peittäminen riittää ja muuten tytöt saavat kulkea kaduilla siinä missä miehetkin.
Tadžikistan on Keski-Aasian konservatiivisin maa, mutta erityisesti kaupungeissa paikallisten naisten pukeutuminen ei vastaa ennakkokäsitystä perinteisestä muslimimaasta. Dušanben kaduilla noin puolet paikallisista naisista kulkee kokonaan ilman huivia ja huivin käyttäjistäkin suurin osa peittää vain hiuksensa. Katukuvassa näkyy harvakseltaan jopa lyhyitä hameita.
Islam ja liberaali valtio
Naisten pukeutuminen heijastelee omalta osaltaan koko Keski-Aasian entisissä neuvostotasavalloissa voimakkaana vallitsevaa ajatusta arvoliberaalista valtiosta, joka pyrkii kontrolloimaan uskonnon harjoittamista. Moskeijoissa ympäri Kazakstanista, Kirgisiaa, Uzbekistania ja Tadžikistania voi nähdä paikallisilla kielillä ja venäjäksi kirjoitettuja kylttejä, joissa kielletään ehdottomasti kaikki fundamentalismiin viittaava toiminta.
Valtioiden tiukan suhtautumisen taustalla on huoli maantieteellisesti lähellä sijaitsevien valtioiden, erityisesti Afganistanin, fundamentalistisen ajatusmaailman ja siihen liittyvien ongelmien leviämisestä.
Keski-Aasiassa matkustaessa törmää jatkuvasti kadunvarsipropagandaan, joka edistää ajatusta monikulttuurisista valtioista, joissa eri uskontokuntien edustajat elävät sopusoinnussa keskenään. Ei-muslimit toivotetaan kaikkialla tervetulleiksi moskeijoihin. Toisaalta valtion virallisten linjauksien ja erityisesti syrjäseuduilla elettävän todellisuuden väliset erot ovat suuret.
Keski-Aasia on myös kärsinyt etnisten ryhmien välisistä konflikteista, erityisesti Uzbekistaniin kuuluvassa Ferganan laaksossa, Pohjois-Tadžikistanissa sekä Etelä-Kirgisiassa, jossa eri kansallisuudet elävät rinnakkain.
Viimeisin aseellinen konflikti alueella tapahtui vuonna 2010, kun eteläisessä Kirgisiassa Ošin ja Jalal-Abadin kaupungeissa syntyi kirgiisien ja uzbekkien välisiä levottomuuksia, joissa kuoli joidenkin arvioiden mukaan jopa muutamia tuhansia ihmisiä. Lisäksi jopa yli 100 000 eteläisessä Kirgisiassa asunutta uzbekkia pakeni rajan yli Uzbekistaniin.
Venäjän ja Kiinan välissä
Mielenkiintoinen on myös venäläisen vähemmistön asema sekä Neuvostoliiton perintö alueella. Nykyään venäläinen vähemmistö on selvästi suurin ja näkyvin Kazakstanissa, jossa myös kazakkiväestö on täysin kaksikielistä ja puhuu venäjää ilman aksenttia. Myös paikallisissa kouluissa osa oppiaineista opetetaan edelleen venäjäksi, vaikka pyrkimykset vahvistaa kazakin kielen asemaa ovat voimistuneet viime vuosina.
Tilanne on täysin toinen Tadžikistanissa, jonka bkt:stä yli 40 prosenttia koostuu Venäjällä työskentelevien siirtotyöläisten rahalähetyksistä. Silti Tadžikistanissa paikallinen väestö puhuu venäjää varsin heikosti ja venäläisen vähemmistön osuus väestöstä on prosentin luokkaa. Uzbekistanissa valtio taas on tietoisesti hakenut etäisyyttä Venäjään korostamalla uzbekin kielen asemaa valtionhallinnossa ja koulutuksessa.
Keski-Aasia on kokonaisuutena hyvin nopeassa muutoksessa. Suhtautuminen Venäjään ja Neuvostoliiton harjoittaman kolonialismin perintöön vaihtelee maasta toiseen. Kiinan ”Uusi silkkitie” -hanke tarjoaa alueelle sekä uusia mahdollisuuksia että uhkia. Afrikan mallin mukaisesti myöskään Keski-Aasiassa ei ole vaikeaa havaita rakennustyömaita, jotka ovat kiinalaisten hallinnoimia ja joissa työskentelee yksinomaan kiinalaisia työläisiä. Alueen maiden näistä projekteista saama hyöty on kyseenalainen.
Samaan aikaan demokratia ja taloudellinen kehitys etenevät eri maissa vaihtelevaan tahtiin.
Kirgisia on vuoden 2010 vallankumouksen jälkeen pyrkinyt voimakkaasti edistämään demokratiaa hallinnon kaikilla alueilla.
Uzbekistan on autoritaarisen presidentti Karimovin kuoleman jälkeen uudistanut käytäntöjään.
Kazakstan ja Tadžikistan ovat edelleen varsin autoritaarisesti hallittuja valtioita, mutta samalla kun Kazakstan pyrkii euraasialaiseksi talouden suurvallaksi, Tadžikistan on edelleen maailman 30 köyhimmän valtion joukossa.
Keski-Aasian valtiot muodostavat siis mielenkiintoisen mosaiikin, jonka kehitys on alueen strategisen sijainnin vuoksi niin Venäjän, Kiinan, Yhdysvaltojen kuin EU:nkin mielenkiinnon kohteena.