Usein riistokuluttamista perustellaan sillä, että yritykset työllistävät köyhissä maissa. Sillä kuitataan lapsityövoima, epäinhimilliset ja vaaralliset työolot, jotka pahimmissa tapauksissa johtavat tragedioihin kuten Savarin vaatetehtaan romahdus.
Miltei 70 prosenttia suomalaisista pitää tärkeänä, että tuotteet ja palvelut on tuotettu vastuullisesti. Silti eettinen kuluttaminen on usein enemmän kuin haastavaa.
Yksittäisen kuluttajan on usein mahdotonta tietää yksityiskohtaisesti tuotteiden tuotantoketjuista tai alihankintaketjujen toiminnasta. Useat kansalaisjärjestöt tekevät hienoa ja vaikeaa työtä työolojen ja raaka-aineiden alkuperän selvittämiseksi, silti heidänkin mahdollisuutensa saada tietoa on rajallinen. On myös paljon yrityksiä, jotka ovat heränneet siihen, että niin eettisyys kuin ekologisuus ovat markkinavaltteja.
Useissa Euroopan maissa on jo alettu ymmärtää, ettei vapaaehtoisuuteen perustuva yritysvastuu riitä. Yritysten tuotantoketjut ulottuvat usein maihin, joissa työolot ja muut ihmisoikeudet eivät toteudu yhtä hyvin kuin Suomessa. Yritysvastuulailla velvoitettaisiin yritykset raportoimaan niiden liiketoimintaan liittyvistä ihmisoikeusriskeistä tai -vaikutuksista. Suomi ei saa jäädä jälkijunaan yritysvastuun kehittämisessä, vaan on ryhdyttävä valmistelemaan omaa yritysvastuulakia mahdollisimman pian.
Kuluttajilla on liian usein vastuu ohjata yritystoimintaa eettisemmäksi.
Kuluttajilla on liian usein vastuu ohjata yritystoimintaa eettisemmäksi. Kuluttajien käyttäytyminen ei välttämättä vaikuta kaikkeen liiketoimintaan, vaan lompakolla äänestäminen voi jäädä vaikutuksiltaan hyvin marginaaliseksi. Lailla pitää saada vastuu toiminnan eettisyydestä niille keille se kuuluu eli yrityksille. Länsimaisilla yrityksillä on myös usein paljon valtaa vaikuttaa lainsäädäntöön kehittyvissä maissa.
Uusi laki hyödyttäisi eettisesti toimivia yrityksiä ja vähentäisi epäeettisestä yritystoiminnasta saatavaa kilpailuetua. Yritysvastuulaki lisäisi kuluttajien luottamusta siihen, että suomalaiset yritykset ovat pyrkineet minimoimaan tuotteen valmistukseen liittyviä ihmisoikeusriskejä.
Ihmisoikeuksien polkeminen yritysten tuotantoketjuissa heikentää kotimaisen työn kilpailukykyä. Suomalaisten yritysten pitää olla varmoja, ettei tuotantoketjuissa tapahdu ihmisoikeusloukkauksia, ja samalla niiden pitää turvata työntekijöille riittävä työturvallisuus ja pääsy terveydenhuoltoon. Uudella lailla voitaisiin myös paremmin turvata yrityksen toiminnasta aiheutuvien ihmisoikeusloukkausten uhrien pääsy tehokkaiden korjaavien toimenpiteiden piiriin.
Globaali vastuu ja kestävä kehitys ei voi olla vain päättäjien ja julkisen sektorin vastuulla, vaan vastuu kuuluu myös yrityksille. Siksi tarvitsemme Suomeen yritysvastuulain.