Gerald Kankya
Ugandalainen ihmisoikeusaktivisti, koordinaattori Twerwaneho Listeners Club -järjestössä (TLC)
Euroopan unionin ihmisoikeuspalkinto vuonna 2012
Salima Namusobya
Ugandalainen ihmisoikeusaktivisti ja juristi
Initiative for Social and Economic Rights -järjestön (ISER) toiminnanjohtaja vuodesta 2012
Vera Chirwa – palkinto ihmisoikeuksien puolustamisesta Afrikassa vuonna 2015
Suomen YK-liiton mukaan vastuulliseen yritystoimintaan kuuluu ihmisoikeuksien kunnioittaminen, ympäristövaikutusten arviointi, yrityksen toiminnan avoimuus ja valvonta sekä toiminnasta raportointi. Yritysten yhteiskuntavastuu jaetaan taloudelliseen, sosiaaliseen ja ekologiseen vastuuseen. Sosiaalisen vastuun keskiössä ovat ihmisoikeuksia ja työntekijöiden olosuhteita kunnioittavat toimintatavat.
Sosiaalista vastuuta voidaan kuitenkin toisinaan tulkita monella tavalla. Joskus yritykset päättävät vaikkapa rakentaa toiminta-alueelleen koulun tai sairaalan.
– Ideaalitilanteessa se on hyvä asia, jos se tapahtuu aitojen tarkoitusperien vuoksi. Ongelma syntyy, kun yritykset kuvittelevat siten vapautuvansa sosiaalisen vastuun muista aspekteista, sanoo Salima Namusobya, Initiative for Social and Economic Rights -järjestön (ISER) toiminnanjohtaja.
Järjestö edistää taloudellisia ja sosiaalisia oikeuksia Ugandassa, etenkin oikeuksia koulutukseen ja terveydenhuoltoon. Namusobya vieraili yhdessä kollegansa Gerald Kankyan kanssa Suomessa Kansalaisjärjestöjen ihmisoikeussäätiön (KIOS) vieraana. Kankya työskentelee koordinaattorina ugandalaisessa Twerwaneho Listeners Club -järjestössä (TLC).
Perustuu nyt yritysten itsesäätelyyn
Kankya ja Namusobya huomauttavat, että tällä hetkellä yritysten vastuullisuus perustuu lähinnä itsesäätelyyn ja vapaaehtoisuuteen.
– Niin kauan kuin yhteisöt eivät pysty näkemään eroa vapaaehtoisen sosiaalisen vastuun ja lakiin perustuvan pakottavan velvollisuuden välillä, yritysten yhteiskuntavastuu on itse asiassa suuri vaara yhteisöille, Kankya sanoo vakavana.
Hän antaa esimerkin.
– Jos yhtiö tuhoaa ympäristöä, mutta samalla rakentaa terveyskeskusta, jota ei välttämättä edes koskaan oteta käyttöön eli puhutaan vain rakennustyön aloittamisesta, se voi käyttää tätä vuosikausia vaikuttaakseen vastuulliselta yritykseltä tehden samalla paljon pahaa jälkeä.
– Kyseessä on pelkkä markkinointityökalu, yritysvastuu ilman seurantaa ja raportointia ihmisoikeuksien, luonnonsuojelun ja työolosuhteiden kunnioittamisesta, hän täsmentää.
”Eivät he meitä kaikkia voi pidättää”
Gerald Kankya on kotimaassaan tunnettu suorapuheisuudestaan. Hänen luotsaamansa järjestö TLC syntyi ruohonjuuritason toiminnasta ja aloitti tuottamalla ihmisoikeusaiheisia radio-ohjelmia.
– Halusimme puhua radiossa ihmisoikeuksista, koska niistä ei puhuttu missään. Meillä oli silloin vain muutama radiokanava, se oli aivan uutta Ugandassa, ja nekin kanavat tarjosivat pelkkää viihdettä.
Työ ihmisoikeuksien parissa ja rohkeus puhua on tuonut vaikeuksia Kankyan elämään.
– Vasta parina viime vuotena en ole joutunut pidätetyksi. Sitä ennen olin pidätettynä niin monta kertaa, että lopetin laskemisen, hän toteaa.
– Eivät he enää uskalla pidättää Geraldia! Hän on liian tunnettu nimi. Tulisi protesteja. Joku tuntemattomampi toimija joutuu helpommin poliisin käsiin, toteaa Namusobya.
Yhteiskuntavastuu voi olla pelkkä markkinointiväline.Erityisesti öljy- ja kaivosteollisuus tuovat konflikteja.
Gerald Kankya onkin tunnettu paitsi kotimaassaan myös kansainvälisesti. Hän on muun muassa saanut Euroopan unionin ihmisoikeuspalkinnon vuonna 2012. Kyseinen palkinto myönnetään vuosittain ihmisoikeuspuolustajalle, joka on työssään ainutlaatuisella tavalla edistänyt ihmisoikeuksien toteutumista.
Myös Namusobya on kansainvälisesti tunnustettu ihmisoikeuksien puolustaja. Hän sai Vera Chirwa -palkinnon ihmisoikeuksien puolustamisesta Afrikassa vuonna 2015.
– Ihmisoikeuksista täytyy vain puhua ja puhua. Kun kaikki puhuvat ihmisoikeuksista, eivät he voi mitenkään meitä kaikkia pidättää. Silloin vankilat pursuaisivat ihmisoikeuksista puhuvia aktivisteja, sanoo Kankya.
Turhautuminen hitaaseen edistymiseen
Pelottaako työ ihmisoikeuksien puolustajana Ugandassa? Kankyan ja Namusobyan mukaan kyllä. Eniten he kuitenkin pelkäävät muiden kuin itsensä puolesta.
– Sitä saattaa tietämättömyyttään astua väärien henkilöiden varpaille, sanoo Namusobya.
– Me olemme kuitenkin kokeneita toimijoita. Muut toimijat yhteisöissä ovat enemmän vaarassa, he saattavat olla varomattomia, Kankya täydentää.
– Hiljattain ihmisoikeustoimijoita pidätettiin, heitä pahoinpideltiin ja yhtä lyötiin jalkaan niin, että jalka piti amputoida, hän sanoo.
Pelkoa tavallisempi tunne ihmisoikeustyössä on kuitenkin turhautuminen asioiden hitaaseen etenemiseen.
– Paljon aikaa kuluu asioiden valmistelemiseen eri tahoilla ja poliitikkojen vakuuttamiseen. Kaikki ovat sitä mieltä, että tämän asian pitää mennä näin. Sitten, kun päätöksenteon aika tulee, ei varoja yhtäkkiä löydykään, mitään ei tapahdukaan, Namusobya huokaa.
– Tai vielä pahempaa, asia päätetään. Kaikki juhlivat, ihmiset leikkaavat kakkua. Mutta sitten kaikessa hiljaisuudessa päätös puretaan. Kaikki työ oli turhaa, se ihmisten ilo, kakun leikkaaminen, hän jatkaa ääni lähes sortuen.
Tiukempaa lainsäädäntöä yritysten kotimaissa
Niin Kankya kuin Namusobyakin korostavat valtion roolia ihmisoikeuksien suojelijana.
– Valtiolla on velvollisuus suojella kansalaisiaan yritystoiminnan kielteisiltä vaikutuksilta. Kuitenkaan siellä, missä suuri osa ylikansallisista yrityksistä operoi, kehittyvissä maissa, valtiolla ei ole kapasiteettia tähän, Namusobya huomauttaa.
Kankya toteaa, että erityisesti öljy- ja kaivosteollisuus tuovat mukanaan konflikteja maankäytöstä. Ne, kuten muukin teollisuus, myös saastuttavat ympäristöä monin eri tavoin.
– Sitten erityisesti työntekijöiden kohtelu yhdistää kaikkia sektoreita. Työntekijöille ei makseta kunnolla, eikä heidän sallita järjestäytyä. Lapsityövoimaa käytetään, hän jatkaa.
Kankya ottaa esimerkiksi ranskalaisen yrityksen nimeltä LafargeHolcim, joka on toistuvasti jäänyt kiinni lapsityövoiman käytöstä alihankintaketjussaan. Yritys hyötyi yli kymmenen vuoden ajan halvan lapsityövoiman käytöstä ja yritti sitten paikata mainettaan sijoittamalla mitättömältä kuulostavan summan hyväntekeväisyyteen alueella.
Kankyan ja Namusobyan mukaan tarvitaan kansainvälistä lainsäädäntöä, etteivät yritykset pääse pakoon vastuutaan.
Mikäli kohdemaan lainsäädäntö on heikkoa, tarvittaisiin tiukempaa lainsäädäntöä yritysten kotimaissa tai esimerkiksi Euroopan unionin tasolla.
– Tässä aktivistit pohjoisessa voivat auttaa meitä. Monesti kampanjat tulisikin siirtää pohjoiseen tulosten aikaansaamiseksi. Yrityksiä pelottaa enemmän maineen menetys kotimaassaan kuin Afrikassa.
– Tarvitaan painetta lainsäädännön tiukentamiseksi yritysten kotimaassa. Esimerkiksi Ranskassa ollaan säätämässä tiukkaa lakia, joka velvoittaa yritykset huolehtimaan toimintansa ihmisoikeusvaikutuksista, Namusobya jatkaa.
Muun muassa Kepa ajaa myös Suomeen tällaista lakia.
Gerald Kankya
Ugandalainen ihmisoikeusaktivisti, koordinaattori Twerwaneho Listeners Club -järjestössä (TLC)
Euroopan unionin ihmisoikeuspalkinto vuonna 2012
Salima Namusobya
Ugandalainen ihmisoikeusaktivisti ja juristi
Initiative for Social and Economic Rights -järjestön (ISER) toiminnanjohtaja vuodesta 2012
Vera Chirwa – palkinto ihmisoikeuksien puolustamisesta Afrikassa vuonna 2015