Työllisyysasteen yllättävän nopea nousu on kirvoittanut ainakin kahdenlaisia kommentteja. Yhtäältä jotkin kolumnistit ovat irvailleet niitä, jotka suhtautuivat skeptisesti mahdollisuuksiin saavuttaa tavoitteeksi asetettu työllisyysaste hallituksen toimien ansiosta. Toisaalta niin perinteisessä kuin sosiaalisessa mediassa on epäilty, että työllisyysaste on keinotekoisen korkea, koska jo yhdellä tunnilla viikossa tilastoissa pääsee työlliseksi.
Useat asiantuntijat, heidän joukossaan talouspolitiikan arviointineuvosto, eivät pitäneet kovin todennäköisenä, että työllisyysasteelle asetettu 72 prosentin tavoite saavutettaisiin hallituksen toimien ansiosta. Tämä ei ole saivartelua – onko työllisyysasteen nousu hallituksen toimien ansiota on aivan eri asia kuin työllisyysasteen nousu (todennäköisesti pääasiassa ripeän talouskasvun ansiosta).
Talouspolitiikan arviointineuvoston tehtävä ei ole arvioida saati ennustaa talouskasvua vaan talouspolitiikkaa. Kolumnistit varmaankin ymmärtävät tämän eron, mutta jostakinhan on mätäkuussa kirjoitettava.
Omien tilastomääritelmien käyttö tuskin edistää oppositionkaan asiaa.
Se, tuleeko yksi tai kaksi tuntia viikossa ansiotyössä käyvä henkilö laskea työlliseksi, on hyvä kysymys. On kuitenkin syytä muistaa, että työllisyyden ja työttömyyden tilastoinnissa noudatamme kansainvälisissä sopimuksissa sovittuja ja EU-lainsäädännön kautta meillä lakiin kirjattuja määritelmiä.
Näiden mukaan vähäinenkin työ määrittää henkilön määrättyjen ehtojen täyttyessä työlliseksi. Niin työllisen kuin yhteiskunnan näkökulmasta liian vähäinen tuntimäärä voi olla isokin ongelma, mutta tätä ei pidä sekoittaa tilastovirheeseen.
Tilastomääritelmillä pelaaminen on klassinen tapa, jolla hallitukset pyrkivät parantelemaan saavutuksiaan. Omien määritelmien käyttö tuskin edistää oppositionkaan asiaa.
Yhteiskunnallista keskustelua palvelee nähdäkseni paremmin, jos keskustelee asioista olemassa olevia tilastosuureita käyttäen. Materiaalia kriittiseen keskusteluun kun viime vuodet tarjoavat yllin kyllin.