”Me puhumme ilmastosta sekä sen muutoksesta”, laulaa M. A. Numminen tutulla ja omaperäisellä tyylillään. Kappaleen nimi on Hiilipäästötön Suomi ja se on osa Ilmastokanava-hanketta.
– Tieteen ja taiteen kohtaaminen suuntaa tekemistä, mutta ei tee taiteesta kankeaa, kun tekijöillä on omaa paloa aiheeseen. Ilmastokanava on eräänlainen kokeilulaboratorio, joka tuottaa osin ennakoituja asioita, osin yllätyksiä, Salomäki kertoo.
– Aiheeksi on valikoitunut ilmastonmuutos, koska se on mielestäni tämän hetken suurin maailmanlaajuinen ongelma.
Ilmastokanavan taide linkittyy suomalaiseen arkeen.
Aihevalintaan vaikutti myös Salomäen turhautuminen yksilöiden vastuuttamiseen ja kuluttajakeskeisyyteen. Kansainvälisessä ilmastopolitiikassa pitäisi laittaa hihat heilumaan, nyt.
– Tällaisen kaikkialle lonkeroituvan moniongelman ratkaisemiseksi pitäisi toimia nopeasti ja kauaskatseisesti. Hirveintä yleisesti on, että ilmastonmuutoksen etenemisen nopeutta ja seurauksia ei tunnuta ottavan riittävän vakavasti. Miksi ei jo esimerkiksi kehitellä yleistä hiiliveroa?
Lauluja, runoja, veistoksia
Tähän mennessä hankkeessa on tehty performanssi Suomen vaikeuksissa olevista talvilajeista ja uhanalaisista talvista ja veistosinstallaatio Suomen ongelmallisesta biotaloudesta.
M. A.Nummisen ja Pedro Hietasen kirjoittama laulu fossiilisista polttoaineista luopumisesta sai ensiesityksensä Salmisaaren voimala-alueella järjestetyissä hiilivapaissa tanssiaisissa toukokuussa.
Laulaja Ronya ja lauluntekijä-muusikko Kyösti Salokorpi puolestaan tekivät biisin ja musiikkivideon eläintuotannon ilmastokuormituksesta yhteistyössä eläinsuojelujärjestö Animalian kanssa.
– Elokuussa on tulossa runoja vapaakauppasopimusten vaikutuksesta ilmastonmuutoksen kiihtymiseen ja syyskuussa käsitellään antroposeenia videotaiteen ja tapahtuman siivin.
– Lokakuussa hahmotellaan sarjakuvan keinoin erilaisia tulevaisuusskenaarioita ja marraskuussa äitiyttä ilmastonmuutoksen aikakaudella, Salomäki kertoo tulevasta.
– On ollut hienoa huomata, että on paljon ihmisiä, jotka ovat huolestuneita ilmastonmuutoksesta ja haluavat tehdä jotain, toimenkuvasta ja vaikutusvallasta riippumatta.
Taiteen tunneulottuvuus
Ilmastokanava on toiminnallinen osa Sonja Salomäen Lapin yliopistossa valmistelemaa väitöstutkimusta.
– Ilmastokanavan aktiivivuoden päätyttyä analysoin yleisöhaastattelujen ja tehdyn osallistuvan havainnoinnin keinoin miten ilmastoteokset ovat vaikuttaneet ihmisiin.
Salomäki uskoo taiteen tehoon.
– Pelkän faktan sijaan taiteessa on mukana tunneulottuvuus. Faktat voivat jäädä etäisiksi ja lamauttaa. Ilmastokanavan taide linkittyy suomalaiseen arkeen, ja siten tässä hetkessä kaukaiselta tuntuva aihe pyritään tuomaan lähelle.
Salomäki myöntää kuitenkin, että taiteen vaikutuksia on hankala mitata.
– Täytyy myös eritellä, vaikuttaako taideteos itse vai sen pohjalta käyty keskustelu. Siksi olisi hyvä pystyä tekemään pitkäaikaisseurantaa.
Sonja Salomäki on ideoinut Ilmastokanavan alkuperäiskonseptin, mutta se on myös itsenäinen ja ryhmätyönä tehtävä Jatkumo ry.n projekti.
– Sen taide ja käytännöt toivottavasti jatkavat omaa elämäänsä vuoden 2018 jälkeen.