Kalevi Kivistö
Eläkeläiset ry:n hallituksen puheenjohtaja kaudella 2009–2015, jonka jälkeen hänet valittiin valtuuston puheenjohtajaksi.
Espoon kaupunginvaltuuston jäsen 2008 – 2017.
Suomen Punaisen Ristin puheenjohtajana vuosina 1999 – 2008.
Sanomalehti Keskisuomalaisen lukija-asiamies vuosina 1999–2005. JSN:n puheenjohtaja vuosina 2006-2007.
SKDL:n kansanedustajana vuosina 1972–1984, kulttuuriministerinä vuosina 1975 – 1982 sekä opetusministerinä vuonna 1982.
Eduskunnasta hän siirtyi Keski-Suomen läänin viimeiseksi maaherraksi vuosiksi 1985–1997.
Hän jäi eläkkeelle vuonna 2004 opetusministeriön kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopolitiikan osaston ylijohtajan paikalta.
SKDL:n puheenjohtajana hän toimi vuodet 1979–1985.
Pitkäaikaisen kansalaisvaikuttajan Kalevi Kivistön ajatukset karkaavat kolmen vuoden päähän. Hän täyttää silloin 80 vuotta, ja luottamustoimi Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtajana päättyy. Silloin ovat edessä mahdollisesti uudet luottamustoimet.
Kivistö valittiin toiselle kaudelle toukokuussa Eläkeläisten edustajainkokouksessa. Ennen nykyistä pestiä takana oli kaksi kautta saman järjestön puheenjohtajana.
– Olen kokenut pienestä pitäen tärkeäksi yhteiskunnallisen vaikuttamisen. Toisaalta ihmisten tapaaminen on hurjan voimaannuttavaa, kun näkee miten niin moni on samojen arvojen kanssa liikkeellä.
Hän muistaa vieläkin vuosikymmenten takaiset kokemukset SKDL:n puheenjohtajana:
– Maakuntakierrokselta tuli voimaa saaneena takaisin, kun puheenjohtajuus oli erittäin raskasta psyykkisesti ja fyysisesti.
Hän aloitti Punaisen Ristin luottamustehtävissä 1990-luvulla. Tätä kautta hän kuvaa sanoin ”valtavan mieleenpainuva kokemus”.
– Kävin SPR:n avustuskohteissa – muun muassa Afganistanissa, Kosovossa, Kambodžassa ja Länsirannan palestiinalaisalueilla. Ne olivat sellaisia tilanteita, joissa näki, miten hurjan arvokasta järjestö voi tehdä globaalilla tasolla.
Kivistölle perhe on tärkeä
Kivistö on pienestä pitäen ollut kiinnostunut politiikasta. Isä oli kunnanvaltuutettuna Kurikassa ja Pieksämäen maalaiskunnassa, Savon sydämessä. Myös äiti oli aktiivinen järjestöihminen.
Hän kertoo yllättyneensä iloisesti, kun hänen 12-vuotias lapsenlapsensa, toiseksi nuorin kahdeksasta, oli vierailullaan kommentoinut sote-prosessia:
– Hän kommentoi ongelmia paremmin kuin minä olisin osannut, nauraa Kivistö, vaikka en ollut puhunut asiasta hänelle sanaakaan.
Kivistö muutti yli 20 vuotta sitten Jyväskylästä Espoon Lintuvaaraan, samaan lähiöön, jossa hänen poikansa asuu.
Paljon eläkeläisten tilaisuuksissa kiertänyt Kivistö toteaa, että valtaosalle ikääntyvistä keskeinen huolen aihe on, miten nuoret sukupolvet pärjäävät.
– Hyvin suurella osalla on lapsia ja lastenlapsia, joiden kohtaloa mietitään jopa päivittäin. Se on positiivista huolenpitoa.
Paljon puhutun sukupolvien kuilun hän näkee mahdollisena ylittää. Eläkeläisjärjestöt ovat tavanneet nuorisojärjestöjä.
– Nuoremmat sukupolvet aivan aiheellisesti pelkäävät, että mikä on koko eläkejärjestelmän tulevaisuus.
Aiheesta käytävässä keskustelussa jopa syyllistetään vanhempia ikäluokkia.
– Kokemukset, joissa siltaa on pyritty rakentamaan, ovat olleet hyvin positiivista. Edellytys on, että keskustellaan ja kommunikoidaan hyvin avoimesti.
Politiikan penkkiurheilijaa
kummastuttaa ja huolestuttaa
Kalevi Kivistöä on hämmästyttänyt, miten populismi ja etenkin oikeistopopulismi on noussut ryminällä Euroopassa Ruotsista lähtien, Ranskassa, Saksassa ja Italiasta puhumattakaan.
– Ihmisten ideologiset ja aatteelliset juuret ovat paljon lähempänä pintaa kuin aikaisemmin. Asioita ratkaistaan päivänkohtaisten tilanteiden ja tarpeiden pohjalta entistä enemmän.
Hän näkee ihmisten äänestyskopissa tekemien ratkaisujen perustuvan tilannekohtaisiin ilmiöihin ja ennen muuta maahanmuuttoon.
– Oikeistopopulistien propagandalla kosiskellaan ihmisten kokemaa vierauden pelkoa, kun tulee toisen näköisiä ihmisiä. On helppoa, mutta samalla myös halpahintaista vedota vieraudentunteeseen.
Uskon, että on ollut viisasta asettaa populistitkin tosiasioiden kanssa silmätysten.
Taustavaikuttajana Kivistö näkee suuret mullistukset globaalilla tasolla ja ennen kaikkea ihmisiä juuriltaan repivän muuttoliikkeen kaikkine seurauksineen.
– Toisaalta myös yhteiskunnan hahmottamista koskevat aatteelliset juuret ovat kovin kuihtuneita.
Hän muistuttaa Ruotsin olleen vakauden perikuva. Vuosikymmenten ajan oli itsestään selvää, että siellä on demarihallitus yksin tai vasemmistopuolueen tuella, kun demareilla ei ollut enemmistöä parlamentissa.
Vakaus murtui, kun vasemmisto- ja porvariblokki rupesivat vuorottelemaan vallassa.
– Ruotsidemokraatit ovat käyttäneet maahanmuuttoa erityisenä voimanlähteenä, ja juuri sillä kutitelleet ihmisten pelkoja, herätelleet ja vahvistaneet niitä.
Suomen ja Ruotsin erilaiset valinnat
Ruotsidemokraatit ovat kaventaneet poliittisten valintojen näkökulmaa.
– Ne eivät koske rakenteita ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan rakentamisen periaatteita, vaan sitä että, meidän keskuudessamme on toisen näköisiä ihmisiä, sanoo Kivistö.
Ruotsissa pohditaan, että oliko ruotsidemokraattien täydellinen eristäminen viisas ratkaisu. Suomessa on ollut toinen strategia: perussuomalaiset otettiin vuonna 2015 hallitukseen.
– Aika näyttää, kumpi on ollut viisaampaa. Uskon, että on ollut viisasta asettaa populistitkin tosiasioiden kanssa silmätysten. Ne joutuvat ottamaan huomioon, että pelkällä propagandalla ei pärjää, vaan pitää tunnustaa tosiasiat ja niiden pohjalta tehdä ratkaisut.
– Kyllä se vie tyhjältä propagandalta pohjaa pois. Sitten voidaan osoittaa, ettei taikatemppuja ole eikä Paroni von Münchhausen toimi heilläkään yhteiskunnallisissa ratkaisuissa, toteaa Kivistö.
Miten voisi kuvata vasemmiston tilaa?
– Sanoisiko yhdellä sanalla: Se on haastava, toteaa Kivistö ja jatkaa:
– Ennen kaikkea reaalisosialismin romahdus ja kaikki se, mikä on tullut esille kyseisistä yhteiskunnista, ei ole voinut olla vaikuttamatta ihmisen käsitykseen sosialismista ja sosialistisesta politiikasta.
Hänestä poliittisen suursäätilan muutos on koetellut vasemmiston itsetuntoa. Se pakottaa myös itsetutkiskeluun siitä, mitä tarkoitetaan, kun harjoitetaan vasemmistolaista politiikkaa ja pidetään sosialismin arvoja tärkeänä.
– Se on hyvin hyödyllistä keskustelua. Ainakaan sitä, mitä reaalisosialismi oli, se ei voi tarkoittaa, summaa Kivistö.
Hän muistuttaa, että läntisissä maissa oltiin valmiimpia sosiaalipoliittiseen kehittämiseen sen takia, että reaalisosialismi ei houkuttaisi.
– Tämä tulee Kekkosen vanhoissa kirjoituksissa hyvin esille. Hänellähän oli 1960-luvulla sellainen käsitys, että Neuvostoliitto tulee aatteellisen kisan voittamaan. Kun reaalisosialismi romahti, on tilanne luonut pohjaa uusliberalismille ja sen kaikkein kovimmille puolille.
SKDL:n sosialistit, joihin Kivistö kuului, sekä SKP:n enemmistö olivat hyvin kriittisiä Neuvostoliitossa sovellettua yhteiskuntamallia kohtaan.
Hän vertaa reaalisosialismin varjojen merkitystä vasemmistolle sisällissodan muistoihin. Edelleenkin sisällissodan 100-vuotismuistovuonna monet ihmiset ovat tulleet tippa silmässä kertomaan hänelle sukulaistensa, isovanhempiensa ja isoisovanhempiensa, kohtalosta.
– Muutokset ovat äärettömän hitaita, kyllä siinä sukupolvia menee, sanoo Kivistö.
Venäjään pitäisi suhtautua kuin ihan mihin tahansa valtioon.
– Se mitä Paasikivi ja kumppanit opettivat aikoinaan, ei ole menettänyt ajankohtaisuutta. Ne ajatuksethan kumpusivat jo ajalta ennen itsenäisyyttä, ja maantieteellinen asemamme on säilynyt samana Venäjän poliittisista mullistuksista riippumatta.
– Meidän on toimittava siten, että Venäjällä ei herää ajatuksia siitä, että Suomen aluetta käytettäisiin sotilaallisesti heitä vastaan.
Hän painottaa, että Suomen geopoliittisesta asemasta tehtävät turvallisuuspoliittiset johtopäätökset ja suhtautuminen Venäjän tämän päivän politiikkaan ovat kaksi eri asiaa. Paasikiviläisestä geopolitiikan arviosta riippumatta Suomella on oltava ilmaisu- ja toimintavapaus silloin, kun kritiikki katsotaan aiheelliseksi.
Politiikan oikeat kysymykset
Samalla viikolla, kun haastattelu tehtiin, Kivistö oli Marx-seminaarissa alustamassa. 93-vuotta täyttävän Ele Aleniuksen kunniaksi järjestetyssä juhlaseminaarissa oli yli sata ihmistä.
200-vuotissyntymän juhlahumu osoittaa, että Marx kiinnostaa edelleenkin. Onko Marxilla annettavaa nykyvasemmistolle?
– Kyllä ja yhteiskuntatieteellä ylipäätään, sanoo Kivistö.
– Arvokasta on nimenomaan yhteiskunnan tutkiminen ja näkökulmat. Tärkeintä on kysyä olennaisia kysymyksiä ja hakea niihin vastauksia parhaan tiedon ja tutkimuksen pohjalta.
Kivistö painottaa, että Marxin kirjallisessa perinteessä on arvokkainta se, mitä yhteiskunnalta kysytään. Vastaukset eivät ole samoja tänä päivänä kuin 100 tai 150 vuotta sitten. Kivistöä viehättää myös Marxin vahva moraalinen paatos, jolla hän eritteli Pääomassa englantilaisten työntekijöiden oloja.
– Miten vahva paatos ja pyrkimys Marxilla olikaan, että ihmisten vapautumiselle voitaisiin luoda edellytyksiä, ja ihmisen työ voisi palautua tai saada sen arvonsa, että se on ihmisen luovuuden toteuttamista eikä se ole vain ulkoa opittua, pakotettua ja hyväksikäytettyä.
Tämän päivän tärkeän kysymyksen hän kiteyttää visioon, joka esitettiin globalisaatiosta jo Kommunistisessa manifestissa ja siitä, mitä kaikkea siitä yhteiskunnassa seuraa perhettä myöten.
Olennaista Kivistön mukaan on, miten toteutetaan työn vapauttaminen ja ihmisen emansipaatio, voimaantuminen ja vapautuminen, millaisilla rakenteilla se saadaan toteutettua.
– Pohjimmiltaan on kysymys, että käytetäänkö toista ihmistä hyväksi vai onko toinen ihminen kumppani, jonka kanssa voidaan edetä emansipaatiota kohden ja edetä sitä kohti.
– Tämä on vieläkin ajankohtaisempi asia. Se askarruttaa kaikkia aikaansa seuraavia.
Kalevi Kivistö
Eläkeläiset ry:n hallituksen puheenjohtaja kaudella 2009–2015, jonka jälkeen hänet valittiin valtuuston puheenjohtajaksi.
Espoon kaupunginvaltuuston jäsen 2008 – 2017.
Suomen Punaisen Ristin puheenjohtajana vuosina 1999 – 2008.
Sanomalehti Keskisuomalaisen lukija-asiamies vuosina 1999–2005. JSN:n puheenjohtaja vuosina 2006-2007.
SKDL:n kansanedustajana vuosina 1972–1984, kulttuuriministerinä vuosina 1975 – 1982 sekä opetusministerinä vuonna 1982.
Eduskunnasta hän siirtyi Keski-Suomen läänin viimeiseksi maaherraksi vuosiksi 1985–1997.
Hän jäi eläkkeelle vuonna 2004 opetusministeriön kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopolitiikan osaston ylijohtajan paikalta.
SKDL:n puheenjohtajana hän toimi vuodet 1979–1985.