Lehtikuva/Brendan Smialowski

Kumpikin maa haluaa määritellä itse, milloin kauppajärjestön sääntöjen rikkominen on luvallista.

Venäjä ja Yhdysvallat jakavat näkemyksen siitä, millaisiin WTO:n sääntöjä rikkoviin toimiin kauppajärjestön jäsenmailla tulisi olla oikeus ryhtyä kansallisen turvallisuuden nimissä. Lyöttäytymällä Venäjän kelkkaan kansallisen turvallisuuden tulkinnassa Yhdysvallat päätyy olemaan eri mieltä jopa itsensä kanssa.

Yhdysvallat haluaa jäsenmaille mahdollisimman vapaat kädet päättää kansalliselle turvallisuudelle asettamistaan rajoista. Syykin on selvä: presidentti Trumpin määräämistä teräs- ja alumiinitulleista on tehty WTO:lle lukuisia valituksia, joita maa voisi pyrkiä kumoamaan perustelemalla tulleja kansalliseen turvallisuuteensa vetoamalla.

Venäjä puolestaan pyrkii sisäisen turvallisuuden -määrittelyn avulla perustelemaan kauttakulkukieltoja, joilla se sulkee Ukrainalta tien Aasian markkinoille. Venäjä katkaisi tammikuussa 2016 Ukrainan yhteydet Keski-Aasiaan ja Kaukasukselle, jonne maitse päästäkseen ukrainalaisten olisi voitava käyttää venäläistä tieverkostoa.

Lyöttäytymällä Venäjän kelkkaan sisäistä turvallisuutta koskevassa tulkinnassa Yhdysvallat päätyy olemaan Ukrainan tilanteesta eri mieltä jopa itsensä kanssa.

Sekä Venäjä että Yhdysvallat vetoavat WTO:n artiklaan 21. Artiklaa tulisi niiden mukaan tulkita siten, että jäsenmailla on oikeus päättää toimistaan ilman WTO:n puuttumista sääntörikkomuksiin, jos kyse on kansallisesta turvallisuudesta.

Kansallisen turvallisuuden rajat maat haluavat määritellä itse. Molempien tulkinta on, ettei artiklassa edellytetä jäsenmaata kertomaan syitä tekemilleen poikkeuksille.

ILMOITUS

Yhdysvaltojen hallituksen mukaan kaikki erimielisyydet, jotka koskevat olennaisesti turvallisuutta ovat luonteeltaan poliittisia ja siksi WTO:n arviointien ja kompetenssin ulkopuolella.

Epäjohdonmukaisia linjauksia

Politicon siteeraaman entisen WTO:n riitojenratkaisuelimen tuomarin Jennifer Hillmanin mukaan Yhdysvallat liioittelee artiklan antamia mahdollisuuksia. Hänen mukaansa siinä puhutaan nimenomaan tilanteista, joissa on mukana ydinasemateriaalia tai muita sotatuotteita. Myös sota tai muu hälyttävä tilanne kansainvälisissä suhteissa olisi Hillmanin mukaan riittävä peruste maan itsensä tekemälle määrittelylle.

Venäjä on ollut hyvin haluton myöntämään, että sillä olisi minkäänlaista sotilaallista roolia Ukrainassa, joten vetoaminen kansalliseen turvallisuuteen kauttakulkukiellon perusteena saattaa sen hyvin outoon valoon.

Myös Yhdysvaltojen linjauksissa on epäjohdonmukaisuutta. Yhtäältä maa on tuominnut Krimin valtauksen ja tukee Ukrainaa, mutta toisaalta se on valmis liittoutumaan Venäjän kanssa kysymyksessä, joka nimenomaan vaikuttaa Ukrainan tilanteeseen.

Jennifer Hillman pelkää, että mikäli tulkinta jätetään jäsenmaiden itsensä tehtäväksi, jatkossa riittää, että kuka tahansa lausuu ”artikla 21”, ja asian käsittely WTO:ssa on ohi.