All Over Press/Ismo Pekkarinen

”Enää työtöntä ei viedä pakkotyölaitokseen, vaan häntä kiristetään toimeentulon menetyksellä. Sosiaaliturvan muuttuminen alipalkatuksi työvelvollisuudeksi tapahtuu vähitellen tehdyillä päätöksillä.”

Palveluspakko palaa uudessa muodossa, toteaa Saku Timonen Uuninpankkopoika-blogissaan.

Työvoimapolitiikka on Timosen mukaan viime vuosina muuttunut yhä enemmän työttömien tarkkailun ja rankaisemisen suuntaan. Tarkkailijana ja rankaisijana eli tuomarina ja pyövelinä toimii TE-toimisto, joka seuraa työttömän elämää herkeämättä. Jos työtön lipeää piirunkaan verran suunnitelmasta tai jättää hakematta yhtäkään määrättyä paikkaa, niin häntä rangaistaan karenssilla. Timonen lisää Ylen tietoihin viitaten, että karenssien määrä on jatkuvassa nousussa.

”Ei riitä, että suunnitelmaa on noudatettava ja jokaista määrättyä työpaikkaa haettava, vaan työssä on myös pysyttävä. Huonostikaan palkatusta työstä ei saa lähteä pois ilman lupaa. Ei varsinkaan silloin, jos tekee työtä täyttääkseen aktiivimallin edellytykset.”

Palkkojen alentamiseksi on ay-liike ensin ajettava alas

Jokaisen oltava jonkun palveluksessa

Timosen mukaan touhu alkaa jo muistuttaa vuosina 1663-1883 voimassa ollutta palveluspakkoa. Jokaisen oli oltava jonkun palveluksessa, jos hän ei ollut itsenäinen yrittäjä tai maanviljelijä. Työtön katsottiin irtolaiseksi ja passitettiin pakkotyölaitokseen tai kehruuhuoneeseen tuomittujen rikollisten joukkoon. Tämä tapahtui ilman oikeudenkäyntiä pelkällä hallinnollisella päätöksellä.

ILMOITUS

Pyrkimys muuttaa sosiaaliturva alipalkatuksi työvelvollisuudeksi on Timosen mukaan näkynyt jo vuosia sille, joka on osannut katsoa. Nousukausien aikana työvoimapolitiikan koventamista on hänen mukaansa perusteltu uhkaavalla työvoimapulalla, ja laskukausien aikana vedotaan rahaan. ”Työttömien elättäminen nähdään liian kalliiksi. Tähän on helposti saatu mukaan työtä tekevä ja veroja maksava keskiluokka, jolle on hoettu työttömien laiskottelevan heidän verorahoillaan”, hän toteaa.

Keskiluokkaa on Timosen mukaan höynäytetty kaikkein eniten, sillä todellisena tavoitteena on palkkojen polkeminen mahdollisimman alas, minkä huomaa vaikkapa jatkuvasta työvoimakustannusten suuruudesta toitottamisesta. Palkkojen alentamiseksi on ay-liike ensin ajettava alas, ja sitä varten on propagandaa suollettu vuosikausia. Juuri siihen pyritään jatkuvilla puheilla ay-liikkeen eliitistä, joka elää leveästi jäsenmaksujen, verovapauden ja yleishyödyllisen liiketoiminnan turvin.

Tavoitteena halpa työvoima

”Propaganda on niin räikeää, että ei luulisi sen menevän läpi, mutta kyllä se näkyy menevän. Osa työssäkäyvistä kansalaisista vaahtoaa tuilla leveästi elävistä laiskureista ja rahassa rypevistä ay-pomoista.” Nämä vaahtoajat tekevät Timosen muaan karhunpalveluksen ennen kaikkea itselleen. ”Kun työttömiä tulee koko ajan enemmän tekemään työt alipalkattuina osa-aika- ja pätkätöinä tai kokonaan palkattomina kokeilijoina, niin kohta ei enää tarvita vakituisia työntekijöitä”, hän toteaa.

Tavoitteena on Timosen mukaan mahdollisimman halpa työvoima, joka on sidottu huonosti palkattuun työhönsä. ”Olen ennenkin sanonut, että ihanne on syömätön ja sontimaton työläinen, joka otetaan varastosta tarpeeseen ja tarpeen loputtua palautetaan sinne takaisin syyllistettäväksi”, Timonen lopettaa.