Rajut sääilmiöt aiheuttavat jo nyt merkittäviä taloudellisia ja inhimillisiä vahinkoja eri puolilla maailmaa. Aikaikkuna katastrofaaliselta ilmastonmuutokselta suojaaville päästövähennyksille on sulkeutumassa nopeasti.
Pariisin sopimuksen yhteydessä lähes kaikki maailman valtiot sitoutuivat nostamaan kunnianhimoaan ilmastonmuutoksen rajoittamisessa. Suomi ei pääse ilmastosopimuksen tavoitteisiin nykyisillä toimillaan. Metsähakkuiden lisääntymisen seurauksena hiilinielut pienenevät niin, että Suomen nettoilmastopäästöt ovat kääntymässä laskuun vasta 2030-luvulla. Ilmastopolitiikan tulee todella olla yksi seuraavien eduskuntavaalien suurista teemoista.
Ilmastopolitiikan tulee todella olla yksi eduskuntavaalien suurista teemoista.
Puolueiden ilmastopoliittisia tavoitteita on syytä vertailla myös siksi, että niiden keskeiset erot tulisivat paremmin esiin. Mistä vasemmistolaisen ilmastopolitiikan tunnistaa?
Ensinnäkin: julkinen valta ei voi pestä käsiään vastuusta saavuttaa ilmastotavoitteet. Päästöjen vähentämiseksi tarvitaan niin yritysten, järjestöjen kuin yksittäisten kansalaisten panosta, mutta lisäksi tarvitaan julkisen vallan ohjausmekanismeja. Hiilen tai turpeen kieltäminen kokonaan ovat vahvoja toimia, joilla ohjataan yrityksiä ja markkinoita, kun muutos muutoin tapahtuu liian hitaasti. Hiilitullien käyttöönotto ja hiilivero ovat muita esimerkkejä vahvoista ja tarpeellisista ohjausmekanismeista, joilla julkinen valta voi ohjata ilmastopäästöjen hintaa. Yritystukijärjestelmää on syytä kehittää, niin että ilmastotavoitteiden kanssa ristiriidassa olevia verotukia saadaan vähennettyä ja samalla siirrettyä painopistettä tutkimusta painottavaan ja uusia työpaikkoja luovaan suuntaan.
Toiseksi: vasemmisto huolehtii sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutumisesta myös ilmastopolitiikassa. Moni suomalainen on huolissaan esimerkiksi polttoaineverotuksen muutoksista, koska perheen tulot ovat pienet eikä vaikkapa maalla välttämättä pärjää ilman autoa. Ympäristöverotus onkin usein regressiivistä, mikä tarkoittaa, että kustannukset ovat suhteellisesti suurempia pienituloisille ja vähävaraisille. Vasemmistoliiton ympäristöpolitiikan tunnistaa siitä, että silloin kun ilmaston kannalta välttämättömät toimet lisäävät eriarvoisuutta, kompensoidaan ne muilla veroilla, tulonsiirroilla ja julkisilla palveluilla. Kokonaisuuden tulee olla sekä eriarvoisuutta vähentävä että ympäristön kannalta kestävä. Sosiaalisesti oikeudenmukainen ilmastopolitiikka on mahdollista, mutta edellyttää tasa-arvon ja päästövähennysten yhtäaikaista huomioimista kaikessa päätöksenteossa.
[digilehti pvm=20180727 sivu=25]