Hanna Hirvonen

Sirkku Kivistö

Toimii Arabikansojen ystävyysseuran ja Psykologien Sosiaalinen Vastuu ry:n hankekoordinaattorina. Tehnyt vapaaehtoistyötä Libanonin palestiinalaisleireissä vuodesta 1985 alkaen.

Syntynyt vuonna 1943 Kuopios-sa, asuu Vantaalla. Perheeseen kuuluvat mies ja kaksi lasta.

Koulutukseltaan psykologian lisensiaatti Helsingin yliopistosta.

Eläkkeellä. Työskennellyt aiemmin vankeinhoidossa, lastensuojelussa, mielenterveysyhdistys Helmin toiminnanjohtajana sekä psykologina terveyskeskuksessa ja työterveyshuollossa.

Sirkku Kivistö on tehnyt kehitysyhteistyötä Libanonin palestiinalaisleireissä yli kolmekymmentä vuotta.

Sirkku Kivistön ensimmäiset muistot Libanonista ovat vuodelta 1985. Pääkaupunki Beirutissa, Shatilan palestiinalaisleirissä, toisen kerroksen huoneessa, istui sosiaalityöntekijä Jamile Shehade jakamassa vaatteita köyhille. Kivistö katsoi ulos ikkunasta ja näki lapsia kapuamassa raunioiden päällä ja miehen nukkumassa niiden alla.

Psykologien Rauhantoimikunta, joka sittemmin järjestäytyi yhdistykseksi nimeltä Psykologien Sosiaalinen Vastuu (PSV), oli aloittanut ensimmäisen kehitysyhteistyöhankkeensa Libanonissa. Psykologit keräsivät porukalla varat palestiinalaisen sosiaalityöntekijän palkkaan. Kivistö oli lähtenyt tätä tapaamaan.

– Ajattelimme, että tekemällä opimme, miten rauha syntyy.

Nykyisin Kivistö on kahden Libanonissa kehitysyhteistyötä tekevän järjestön, PSV:n ja Arabikansojen ystävyysseuran (AKYS), hankekoordinaattori. Hän käy Libanonissa kolme tai neljä kertaa vuodessa.

Työ jatkuu

Kumppanijärjestö Libanonissa on Beit Atfal Assumoud (BAS), joka keskittyy sosiaalityöhön ja järjestää mielenterveyspalveluja palestiinalaislapsille ja -perheille. Kivistön tehtävänä on valvoa, kuinka yhdessä suunnitellut hankkeet etenevät.

Yhteistyössä on aina kokeiltu monenlaista. Osa muistoista huvittaa: kerran Libanoniin lähetettiin tarvikkeet porsashahmoilla varustetun nukketeatterin pystyttämiseksi.

– Kaikenlaisten ideoiden, joista toiset ovat olleet onnistuneita ja toiset eivät, kokeileminen on ollut hyvää kehitysyhteistyön ja luottamuksen luomista.

1990-luvun puolivälissä tuli pysäyttävä avunpyyntö. Sisällissodan loputtua mielenterveysongelmat olivat nousseet pintaan Libanonissa. Palestiinalaisleiriin haluttiin perustaa mielenterveyskeskus. Suomalainen psykologi tunsi avuttomuutta.

– Olin tuolloin terveyskeskustyössä, enkä tiennyt, miten osaisin neuvoa mielenterveystyössä lasten parissa.

Kivistön huoli kuitenkin hälveni hänen tajutessaan, että palestiinalaisten keskuudesta löytyi tarvittava ammattitaito.

– Me tuimme rahoitusta hakemalla, mutta myös työskentely moniammatillisessa tiimissä on meiltä.

Nykyisin mielenterveyskeskusta kutsutaan perheneuvolaksi, ja BAS:illa on perheneuvoloita viisi.

– Hetket, kun saan kuulla tällaisista onnistumisista, ovat hienoja hetkiä.

Köyhyys ei hellitä

Ensimmäiset palestiinalaispakolaiset tulivat Libanoniin 70 vuotta sitten, kun Israel perustettiin. Toivottomuus leireissä on ajan kuluessa vain lisääntynyt.

– Raskainta on köyhyys, jota on todella vaikea lievittää.

Lähes 50 suomalaisella on AKYS:in kautta palestiinalainen kummilapsi, ja lapsista kirjoitetut raportit tuovat köyhyyden esiin joka kerta.

– Kummilasten perheillä on usein 3-4 tahoa, jotka antavat heille vähän rahaa. Vanhemman sairastuminen on aina katastrofi, sillä muutenkin on todella vaikeaa pitää lapsista huolta.

Myös PSV etsii palestiinalaislapsille kummeja Suomesta. Kivistöllä kummilapsia on kaksi, Mustafa ja Leen, joka on yhteinen kummityttö Vantaan Rauhanpuolustajien kesken. Molemmat tarvitsevat erityisopetusta, johon heidän perheillään ei olisi varaa.

– Kerran olin seuraamassa Mustafan luokan oppituntia. Minäkin tiedän nyt, miten numero neljä kirjoitetaan arabiaksi.

Nauru auttaa jaksamaan

Mustafan perhe selviää sopivan koulun ansiosta paremmin, sillä poika on oppinut keskittymään. Entä muut, miten ihmiset Libanonin palestiinalaisleireissä selviävät?

– Olen oppinut siitä jotain vuosien kuluessa. Ainakin olen nähnyt, että aikuisten viettäessä vapaa-aikaa heillä on hauskaa, he nauravat. He ovat kertoneet ajattelevansa, että jos ei ole muuta, niin ainakin voi nauraa. Ne ovat tarttuvia hetkiä!

Tämän sanottuaan Kivistö vakavoituu. Hän kertoo parin vuoden takaisesta opintomatkastaan Israel-Palestiinaan. Matkalla kuultu ja nähty ei jätä rauhaan: Kivistön Libanonin leireissä kohtaamat ihmiset näyttäytyvät uudessa valossa.

– En vielä tiedä, mitä kaikilla minulle uusilla näkökulmilla tekisin. Huomaan koko ajan kasvavan ihmetykseni siitä, miten maamme ja muu maailma antavat tilanteen Israelissa ja Palestiinassa edetä. Ainakin haluaisin osata tuoda terävästi esiin asioita, jotka ovat väärin Israelin politiikassa.

Sirkku Kivistö

Toimii Arabikansojen ystävyysseuran ja Psykologien Sosiaalinen Vastuu ry:n hankekoordinaattorina. Tehnyt vapaaehtoistyötä Libanonin palestiinalaisleireissä vuodesta 1985 alkaen.

Syntynyt vuonna 1943 Kuopios-sa, asuu Vantaalla. Perheeseen kuuluvat mies ja kaksi lasta.

Koulutukseltaan psykologian lisensiaatti Helsingin yliopistosta.

Eläkkeellä. Työskennellyt aiemmin vankeinhoidossa, lastensuojelussa, mielenterveysyhdistys Helmin toiminnanjohtajana sekä psykologina terveyskeskuksessa ja työterveyshuollossa.