Jarno Mela

Hornetit ja korvetit
käyvät kalliiksi

Puolustusministeriön määrärahaesitys vuodelle 2018 on 2 877 414 miljoonaa euroa. Ei sisällä hävittäjä-, eikä korvettihankintoja.

Hävittäjähanke HX
Hornetien hankintahinta-arvio on 7–10 miljardia euroa. Tarjouspyyntö lähetettiin 27.4., lopullinen päätös vuonna 2021.

Hankintahinnan lisäksi kustannuksia koituu ylläpidosta ja muista hankinnoista. Vuonna 1992 käynnistynyt, edellisten F-18 Hornet -hävittäjien 57 miljoonan euron arvoinen teollisen yhteistyön ohjelma (vuoteen 2012 vastakaupat) saatiin päätökseen kesäkuussa 2018.

Laivue 2020
Neljän Pohjanmaa-luokan korvetin hankintahinta 1,2 miljardia euroa.

Tilausvaltuus rakentamiseen vuonna 2018, valmistus alkaa 2019.

Suurinta uskottavuus- ja rahoitusvajetta podetaan siellä, missä kansallinen turvaverkko on repeillyt pahimmin.

Rauhanliiton toiminnanjohtaja Laura Lodenius jaksaa ihmetellä, miten hävittäjien hankinnasta voidaan puhua niin itsestään selvänä asiana. Onhan Hornetit korvaavien hävittäjien pelkäksi hankintahinta-arvioksi esitetty 7–10 miljardia euroa.

Lodeniusta ihmetyttää toimintajärjestys. Yleensä ensin sovitaan, mistä otetaan rahat ja sitten mietitään, millainen ostopäätös tehdään.

– Nyt hallitus haluaa tehdä miljardiluokan päätöksen, vaikkei rahoituksesta ole hajuakaan, Lodenius toteaa.

Koska ylimääräistä rahaa ei ole, vaihtoehdoiksi jäävät velanotto tai nipistäminen muualta valtion menoista.

– Ilmeisesti puolustusvoimat on paikka, josta ei voi säästää. Ulkoministeri Soini vastusti Kreikan tukemista, kun maa oli ylittänyt EU:n asettaman velkaantumisrajan, mutta on nyt ihmeen kevyesti hyväksymässä päätöstä, joka vie mahdollisesti Suomen samaan jamaan.

Ylen julkaiseman puolustushallinnon lobbauslistan perusteella Lodenius puhuu täyttä asiaa. Lobbausohjeissa todetaan, että kansalaisten tulisi luottaa Puolustusvoimien osaamiseen ja kokea maanpuolustus niin tärkeäksi asiaksi, etteivät he edes vaikeassa taloustilanteessa kyseenalaistaisi siihen tehtäviä lisäsatsauksia. Hävittäjiä ja merivoimille 1,2 miljardilla hankittavia neljää sota-alusta ei puolustushallinnon mukaan tulisi edes liittää muuhun lisärahoituskeskusteluun.

Puolustusministerin mediapeli

Nykyisessä mediapelissä Jussi Niinistö (sin) on innokas peluri.

– Kun Niinistö halusi provosoida, hän nosti esiin naisten asepalveluksen lopettamisen ja perusteli sitä säästöillä. Hänen pointtinsa oli kyllä pikemminkin keskustelun harhauttaminen sivuraiteille, Lodenius hymähtää.

Keskustelun avauksenakin Niinistön provokaatio oli Lodeniuksen mielestä vanhanaikainen. Nykynuorille sukupuoli asepalveluksen perusteena on käsittämätön – motivoituneiden naisten sijaan motivoitumattomat miehet tuskin kohentaisivat puolustusvoimien uskottavuutta.

Yleisen asevelvollisuuden kannatus on niin suurta, ettei Lodenius usko sen lakkauttamisen olevan mahdollista. Sen sijaan uudelleenarvioinnin tarve on ilmeinen.

– Miten valinta asepalvelukseen sitten tapahtuisi, on kysymys sinänsä. Joissain maissa arpa ratkaisee ja esimerkiksi Norjassa varusmiehiltä edellytetään motivaatiota, Lodenius toteaa.

Ihmisten ajattelu muuttuu huomattavasti hitaammin kuin teknologia kehittyy. Robottien ja automatisoitujen asejärjestelmien aikana puolustusministerikin tuntuu arvostavan jalkaväkeä ja metsäharjoituksia. Maamiinoista jaaritellaan edelleen, vaikka todellisiin uhkiin, kuten yhteiskuntaa lamauttaviin keskeytyksiin internetin toiminnassa tai sähkön- ja vedenjakelussa ei apua ole hävittäjistäkään.

Ennen kaikkea rauhanliikkeen ja kansalaisten olisi kuitenkin nähtävä mediapelin läpi. Suomen puolustus ei ole romahtamassa, eikä sen kansainvälinen uskottavuuskaan.

– Suurinta uskottavuus- ja rahoitusvajetta podetaan siellä, missä kansallinen turvaverkko on repeillyt pahimmin, esimerkiksi vanhustenhoidossa. Todelliset turvallisuusuhat liittyvät sisäiseen turvallisuuteen, eivätkä ne ole asein nujerrettavissa.

Kaipuuta aikaan, jota ei koskaan ollut

Rauhanliikkeitä huolettaa militarismin lisääntyminen. Suomalaisnatsit ovat järjestäytyneet, mutta moni haluaa sulkea silmänsä koko Eurooppaa ravistelevalta todellisuudelta. He, jotka ovat lukeneet 1930-luvulla ilmestyneitä lehtiä, eivät voi olla huomaamatta yhtäläisyyksiä tämän päivän otsikointiin.

– Suomalaisten on vaikea hyväksyä sitä, ettei ole olemassa yhteistä turvallisuutta. Jo pelkästään se, että sanoo ääneen Suomessakin olevan natseja ja rasisteja, herättää vastarintaa.

Ääriryhmien vetovoimaa selittää se, että muuttuvissa oloissa moni etsii helppoja ratkaisuja ja selkeitä rintamalinjoja hyvän ja pahan välille.

– Globaali maailma on niin iso, että joillekin ihmisille sen ymmärtäminen voi olla vaikeaa. Osa kansasta on alkanut etsiä turvaa ”vanhasta suomalaisuudesta”, Lodenius selittää.

”Suomalaisten on vaikea hyväksyä sitä, ettei ole olemassa yhteistä turvallisuutta.”

Kaivatunkaltaista ”vanhaa suomalaisuutta” ei tosin historiasta löydy. Pikemminkin kuin nostalgiasta, kyse onkin ”jostalgiasta”, kaipuusta aikaan, jota ei koskaan ole ollutkaan.

Symbolien etsiminen ja sotaromantiikan elättely on Laura Lodeniuksen mukaan yksi tapa tehdä identiteettipolitiikkaa. Sata vuotta sisällissodasta -vuodesta hän olisi toivonut sovinnonjuhlaa, mutta jopa puolustusministeri hehkutti puheissaan sovinnon sijaan ”vapaussodan” ansioita.

Jyrkkä ei varjoarmeijalle

Vapaaehtoisen maanpuolustuksen uudelleenorganisoinnista on tulossa iso ongelma, Laura Lodenius epäilee. Riski puolivirallisen, aseistetun varjoarmeijan syntymisestä on ilmeinen, jos ampuma-aselain muutettaessa myös maanpuolustuskoulutusyhdistyksen ampumakoulutusta koskeva liitelaki etenee.

Valtion rahaa vapaaehtoiseen maanpuolustukseen varmasti halutaan, mutta Lodeniuksen mukaan sen puutekaan ei tule menoa hidastamaan.

– Jos maanpuolustuskoulutus saa luvan hankkia aseita, rahaa siihen löytyy ilman valtionavustuksiakin. Ennen kuin kansallissosialistiset järjestöt toisen maailmansodan jälkeen ehdittiin kieltää, rahaa ehdittiin säätiöidä. Sen peruja on esimerkiksi niin sanottu Motti-talo Töölössä, hän muistuttaa.

Edes puolustusvoimia varjoarmeijan perustaminen ei varsinaisesti sytytä.

– Nihkeä suhtautuminen johtunee osittain siitä, että vaikka ulkoistaminen olisi kätevää, siellä myös tiedetään, millainen väki aseilla haluaa leikkiä.

Suomessa keskustelu sekä sodasta että rauhasta johtaa enemmin tai myöhemmin Nato-puheeseen. Lodenius arvelee, että hävittäjähankinnoissakin vaakakupissa vaikuttaa painavan halu säilyttää hyvät suhteet Yhdysvaltoihin ja Natoon.

– Teknisestä tarkastelustahan siinä pitäisi olla kyse, ei halusta olla kiva jollekulle.

Myös Ruotsin ja Suomen kohtalonyhteys pulpahtaa esiin Natosta puhuttaessa. Puheissa Suomi esitetään usein puskurina Venäjän ja Ruotsin välissä.

– Ihan syyttä, sillä tosiasiassa Ruotsi on paljon paremmin varustautunut kuin Suomi, Lodenius huomauttaa.

Lehtikuva/Roni Rekomaa

Hornetit ja korvetit
käyvät kalliiksi

Puolustusministeriön määrärahaesitys vuodelle 2018 on 2 877 414 miljoonaa euroa. Ei sisällä hävittäjä-, eikä korvettihankintoja.

Hävittäjähanke HX
Hornetien hankintahinta-arvio on 7–10 miljardia euroa. Tarjouspyyntö lähetettiin 27.4., lopullinen päätös vuonna 2021.

Hankintahinnan lisäksi kustannuksia koituu ylläpidosta ja muista hankinnoista. Vuonna 1992 käynnistynyt, edellisten F-18 Hornet -hävittäjien 57 miljoonan euron arvoinen teollisen yhteistyön ohjelma (vuoteen 2012 vastakaupat) saatiin päätökseen kesäkuussa 2018.

Laivue 2020
Neljän Pohjanmaa-luokan korvetin hankintahinta 1,2 miljardia euroa.

Tilausvaltuus rakentamiseen vuonna 2018, valmistus alkaa 2019.