Lehtikuva/Eric Feferberg

MM-kisojen finaalit ovat yleensä olleet varovaisia nyhjäyksiä, joissa on vältelty virheitä viimeiseen saakka. Tämä johtuu siitä, että turnauksen viimeisessä ottelussa joukkueilla ei ole enää mitään ylimääräistä todistettavaa. Ainoastaan voitto kelpaa ja se on yritettävä ottaa tyylipisteistä välittämättä.

Kaikkien aikojen kyynisin loppuottelu lienee vuoden 1990 Italian kisojen ottelu Länsi-Saksa – Argentiina, joka ratkesi lopulta Andreas Brehmen rangaistuspotkuun. Muita maalitilanteita ottelussa ei oikeastaan nähty ja erityisesti Argentiinan pelitapa oli tuolloin ultradefensiivinen ja myös valitettavan väkivaltainen.

Tämän vuoden finaali poikkesi kaavasta. Ottelu oli avointa samppanjajalkapalloa ja rehtiä taistelua alusta loppuun ja erityisesti aktiivisesti hyökänneen Kroatian ansiosta. Kuukauden mittainen jalkapallokarnevaali päättyi kuitenkin reaktiivisesti, mutta viisaasti pelanneen Ranskan juhliin.

Huumaan on helppo lähteä mukaan turnauksen karnevalistisen ja väliaikaisen luonteen takia.

Kentällä nähtiin kollektiivisen jalkapallon esiinmarssi. Turnauksessa eivät juhlineet globaalien supertähtien Ronaldon, Messin ja Neymarin edustamat joukkueet.

Finaaliryhmistä Kroatia oli hyökkäyssuuntaan turnauksen monipuolisin joukkue, ja tämä ei ollut yksinomaan erinomaisen Luka Modrićin ansiota. Kroatia kykeni rytmittämään pelaamistaan upeasti ja monipuolisuuden ansiosta esiin nousi uusia tähtiä, kuten mitalipeleissä tahtipuikkoa heiluttanut Ivan Perišić.

ILMOITUS

Ranskan mestaruustriumfi perustui puolestaan Didier Deschampsin kykyyn reagoida vastustajan vahvuuksiin ja tehdä nopeita muutoksia pelin sisällä. Joukkue oli täynnä loistavia yksilöitä, mutta se voitti mestaruuden kollektiivina. Ranska riisui vahvan Belgian aseista puolustamalla inhorealistisesti, mutta toisaalta se kykeni käyttämään Argentiinan löyhän puolustusyhteistyön heikkoudet hyödyksi ja etenemään voittoon tappioasemasta turnauksen käännekohdaksi muodostuneessa ottelussa.

Pidin tällä kertaa kirjoitus- ja kommentointipaastoa kisojen ajan pienenä henkilökohtaisena protestina korruptoituneelle Fifalle ja sen törttöilylle isäntävalinnoissa. Kokemus oli siis hyvin erilainen aiempien turnausten kisablogitykitykseen verrattuna ja samalla hyvää harjoitusta neljän vuoden päästä pidettäviin Qatarin verikisoihin.

Omaa julkista mielipidettä tapahtumista ei tarvinnut nyt muodostaa, joten keskityin aistimaan muiden ihmisten kisatunnelmia selailemalla sosiaalista mediaa ja samalla pohtimalla pelin evoluution tuoreimpia vaiheita. Ansiokkaita analyysejä olikin tarjolla tänä vuonna enemmän kuin koskaan muun muassa blogeissa ja erilaisissa podcasteissa.

On joka kerta yhtä hauskaa huomata, kuinka valtava ilmiö jalkapallon MM-turnaus on myös vähemmän urheilua ja futista seuraavien parissa. Turnaus ja sen ympärillä pyörivä sirkus vetää puoleensa myös sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole muuten lainkaan kiinnostuneita jalkapallosta.

Huumaan on helppo lähteä mukaan turnauksen karnevalistisen ja väliaikaisen luonteen takia. Tapahtuma on nähtävissä kokonaisuudessaan televisiossa ilman lisämaksuja. Pidempää sitoutumista ei tarvita ja maiden sekä niiden edustamien joukkueiden ympärille voi rakentaa sellaisen myytin, mikä tuntuu itselle sopivalta.

Osallistuvien maiden historiasta voi kaivaa todellisia ja vähemmän todellisia jakolinjoja. Osa maajoukkueista näyttää myös ikuisesti olevan jonkun aiemman pelitapansa vanki.

Joka vuosi tulee pohdittua myös sitä, kuinka valtava potentiaali jalkapallolla on tällä hetkellä Suomessa. Kyseessä on Suomen harrastetuin pallopeli ja MM-kisojen perusteella voi päätellä, että kuningaslaji kiinnostaa ainakin jollain tasolla useimmissa pirteissä.

Vaikein kysymys liittyy siihen, miten tämä potentiaali saadaan jalostettua kasvuksi – Suomi-futis kun ei ole helpoin mahdollinen ystävä. Se on tarjonnut seuraajilleen liikaa karvaita pettymyksiä ja tragikoomisia tapahtumia. Elämys ei ole ollut useimmiten palkitseva.

Tuloksien saavuttamiseksi suomalainen jalkapallo vaatii myös pitkäjänteistä sitoutumista asiaan. Toisaalta jokainen edes kerran kaudessa katsomoon saatu uusi lipunostaja vie tavoitetta eteenpäin. Toivottavasti sinä olet yksi heistä.

Vakiokupongilla jatketaan kotimaisten sarjojen merkeissä. Veikkausliigassa kuntopuntarin ykkösenä majaileva RoPS saa kotonaan vastaansa kauden pahimman alisuorittajan SJK:n. RoPS ei ole päästänyt maaliakaan viimeisessä kuudessa ottelussa ja on vaikea nähdä mitään syytä, miksi nollaputki ei jatkuisi lauantaina. Varma ykkönen.

Ykkösen puolella nähdään kärkikamppailu, kun HIFK ja EIF iskevät yhteen Helsingissä. Sarjassa yksikään joukkue ei ole vielä esittänyt pelillisesti tasapainoista futista, mutta HIFK:n pelaajien liigarutiini on riittänyt pitkälle. Samat sävelet vievät Stadin Kingit voittoon myös lauantain ottelussa.

Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 21.7. kello 16.58. Kansan Uutisten Viikkolehti suosittaa 64 merkin järjestelmää: 1, 1(X), 1, X(1), 1, 2, 1, 2, 1(X), 2(X), 2(1), 1(2), 1.