Lehtikuva/Jussi Nukari

Sata vuotta sitten syntyi suuri määrä pientiloja ja tätä kehitystä jatkettiin sotiemme jälkeen. Ratkaisu edellytti pientilojen omavaraisuutta. Sota-aikana veronmaksaja valjastettiin kantamaan vastuuta maanviljelijän tuloista. Näin syntyi yhteiskunnan tukemien pientilojen saaristo. Nyt omavaraisuusperiaatetta markkinoidaan valtiota koskevana. Virhe jää huomaamatta.

Maailman muuttuessa maaseutu tyhjeni. Veronmaksaja tuli apuun ja lopulta niillä rahoilla sulateltiin vilja-, muna- ja voivuoria. Maatalousmiljardit vaihtoivat omistajaa. EU toi mukanaan jättimäisen maatalousbyrokratian ja tukiverkoston veronmaksajien maksettavaksi.

Valtion budjetin maa- ja metsätalousministeriön tulopuolella on noin 853 miljoonaa. Summa koostuu EU:n maaseudun kehittämiseen, maataloustukirahastoon, kalatalouden kehittämiseen ja hevoskasvatukseen suunnatuista miljoonista. EU:n raha on yhteensä noin 818 miljoonaa ja loput kerätään veronmaksajilta lupamaksuina.

”EU toi mukanaan jättimäisen maatalousbyrokratian.

Valtion budjetin menopuolella on noin 2,59 miljardia. Veronmaksajien osuus maatalousyrittäjien eläkkeistä ja tapaturmavakuutuksista on noin 700 miljoonaa. Maatalousyrittäjien ja turkistuottajien lomitus maksaa veronmaksajille noin 163 miljoonaa.

Koska Suomi on EU:ssa nettomaksaja, on veroina kerättävä myös se raha, joka budjetissa on tulopuolella. Veronmaksajien kokonaisosuus onkin siis noin 4,271 miljardia. Yritystuet ja veroedut ovat oma lukunsa. Suomessa on noin 50 000 maatilaa.

ILMOITUS

Valta-osa Suomessa syötävästä ruuasta tulee ulkomailta. Kotimaisen vilja-, liha- ja meijerituotteiden tuotantoketjut ovat yhden ja kahden toimijan määräävässä hallinnassa. Elintarvikekauppa on kahden kauppaa. Hallitseva markkinaosuus tarkoittaa lopputuotteen vapaata hinnoittelua ilman kilpailua kuluttajan maksettavaksi.

Ruokaturva ja huoltovarmuus: näiden termien yleisimmin käytetyn määrittelyn mukaan (Maailman ruokahuippukokous FAO 1996) ”ruokaturva toteutuu silloin, kun kaikilla ihmisillä on kaikkina aikoina fyysisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti mahdollisuus hankkia turvallista ja ravinteikasta ruokaa terveellisen ja aktiivisen elämän ylläpitämiseksi”.

Määritelmän neljä osaa ovat: saatavuus, ihmisten kyky hankkia ruokaa käyttöönsä, käytettävyys ja tarjonnan vakaus, johon kuuluu muun muassa kriisien ennaltaehkäisy ja hallinta. Näitä termejä käytetään väärin omien etujen edistämiseksi. Suomessa ruokajonot pitenevät.

Maatalousyrittäjänkin on saatava työstään palkka. Maatalousyrittäjän tuloista noin 40 prosenttia muodostuu tuista. Suurimmat maataloustuet ohjataan kannattaville yrityksille, osuuskunnille ja menestyville tuottajille. Verorahat menevät hyvin toimeentuleville. Maatalouden tuki- ja neuvontajärjestöille jaetaan verorahaa. Byrokratia on oma lukunsa.

Suomen maataloustuet ovat maailman huippuluokkaa ja elintarvikehinnat huippukorkeita. Maataloustuottajain Keskusliitto on Suomen vaikutusvaltaisin etujärjestö. Se toimii eduskunnan ulkopuolelta harjoitettavan painostuksen kärkenä maataloustuottajain talouspoliittisten etujen ajamiseksi. Kansantaloutemme ei enää kestä nykyistä järjestelmää miltään osin.

Arto Savolainen
Kuopio