Eräs Moskovan näkyvimmistä kansalaisliikkeistä on ”Moskovalaiset purkua vastaan”, joka pyrkii suojelemaan purku-uhan alle joutuneita taloja ja asuinalueita. Kuluneen vuoden aikana Moskovassa on osoitettu useita kertoja mieltä alkuvuodesta 2017 esiteltyä lakimuutosta vastaan, jonka mukaan useat 1960–1970-luvuilla rakennetut talot puretaan uusien rakennusten tieltä. Talojen asukkaille on luvattu uudet asunnot samalta alueelta, mutta suunnitelman käytännön toteutukseen liittyy useita ongelmia.
– Oma asuinalueeni Metrogorodok on Moskovan mittakaavassa pieni ja miellyttävän kylämäinen alue. Nyt alueen yhteensä 148 talosta aiotaan purkaa 75, jolloin viisikerroksisten talojen keskelle tulisi uusia 25-kerroksisia taloja, kertoo Olga Moisejeva, yksi ”Moskovalaiset purkua vastaan” -liikkeen aktivisteista.
– Asuinalue on alun perin rakennettu suolle, joten kukaan ei tiedä, voiko sinne ylipäänsä rakentaa niin korkeita taloja. Enemmistöä asukkaista ongelmat eivät kuitenkaan kiinnosta. He ovat tyytyväisiä, kun valtio lupaa heille uuden asunnon, vaikka uusien talojen laadusta ei ole mitään takuita.
Purku-ohjelma jatkuu nykyistä tahtiaan vuoteen 2024.
Metrogorodok ei suinkaan ole ainoa asuinalue, jossa uudistusten tuulet puhaltavat. Moskovan ydinkeskustan ympärillä lähes jokaisessa ilmansuunnassa on neuvostoaikana rakennettuja asuinalueita, joita leimaavat matalahkot kerrostalot ja suuret vihreät pihat talojen välissä. Kulkuyhteydet keskustaan ovat hyvät ja peruspalvelut kuten kaupat, koulut ja terveyskeskukset ovat kävelymatkan päässä.
”Hruštšovkoissa” asuu yli miljoona ihmistä
Yhteensä projektin piiriin kuuluu tällä hetkellä yli 5 000 taloa kaikilla Moskovan keskustaa ympäröivillä asuinalueilla. Käytännössä tämä luku pitää sisällään noin 70 prosenttia Moskovan kaikista viisikerroksista 1960-luvun ”hruštšovkoista”, jotka ovat saaneet lempinimensä Neuvostoliiton silloisen johtajan Nikita Hruštšovin mukaan. Näissä taloissa asuu yhteensä yli miljoona ihmistä.
Vaikka asuntojen omistajat saivat periaatteessa itse äänestämällä päättää, sisällytetäänkö heidän talonsa purkulistalle vai ei, koko projektia on leimannut sekavuus ja huono tiedottaminen.
– Ei ole ollut selvää, mitä asukkaille tapahtuu ja minne heidät asutetaan. Aluksi ei edes luvattu asuntoa samalta asuinalueelta. Mahdollista oli tietysti valita myös rahallinen korvaus, mutta se ei vastannut asunnon todellista arvoa, kertoo toinen aktivisti Pavel Novikov.
– Virallisesti kaupunki takasi myös, että uuden asunnon pinta-alan tulisi vastata vanhaa. Käytännössä tähänkin liittyi erilaisia avoimia kysymyksiä liittyen esimerkiksi siihen, mitä tapahtuu, jos asukas kieltäytyy tarjotusta uudesta asunnosta tai jos vanhaa asuntoa pinta-alaltaan vastaavia uusia asuntoja ei ole saatavilla. Mitään takuita mistään ei anneta.
Projektin mittakaava yhdistettynä siihen liittyviin epäselvyyksiin saikin tavalliset kansalaiset liikkeelle ja protestoimaan. Ensimmäiset uutiset uudesta lainsäädännöstä saatiin joulukuussa 2016 ja se esiteltiin virallisesti helmikuussa 2017. Kansalaisilta saadun palautteen perusteella lakiin tehtiin joitakin muutoksia, mutta sen lopullinen kolmas versio hyväksyttiin lopulta vuosi sitten, kesäkuun alussa 2017.
Tästä alkoi myös aiempaa aktiivisempi vastarinta. Aluksi Facebookiin syntyi ryhmiä, joissa kansalaiset keskustelivat tilanteesta eri asuinalueilla. Tällä hetkellä ryhmistä suurimmassa on yli 26 000 jäsentä. Vuosi sitten, toukokuussa 2017, järjestettiin myös liikkeen tähän mennessä suurin mielenosoitus, joka keräsi yli 20 000 ihmistä.
Talokiista keskeinen paikallisvaalien teema
Kesän protestien jälkeen vanhojen asuinalueiden kohtalo nousi keskeiseksi teemaksi myös viime syksyisissä kaupunginosahallinnon vaaleissa. Moskovan kaupunki on jaettu 25 hallintoalueeseen ja yhteensä 125 kaupunginosaan. Kunkin kaupunginosan vaaleilla valituilla edustajilla on valtaa vaikuttaa kyseistä aluetta koskettaviin kysymyksiin.
Vaalien äänestysaktiivisuutta pyrittiin manipuloimaan asettamalla vaalipäivä samalle viikonlopulle kuin Moskovan kaupungin vuosipäivä, jolloin järjestetään paljon ilmaisia tapahtumia ympäri kaupunkia. Niinpä alle 15 prosenttia moskovalaisista käytti äänioikeuttaan.
Tästä huolimatta erityisesti Moskovan keskustan läheisyydessä sijaitsevilla alueilla liberaali oppositiopuolue Jabloko sai enemmistön useisiin kaupunginosavaltuustoihin. Kuitenkin kauempana keskustasta sijaitsevilla alueilla, joissa keskustelu vanhojen asuinalueiden kohtalosta käy kuumimmillaan, valtapuolue Yhtenäinen Venäjä säilytti vahvan enemmistön.
20-vuotias Tatjana Tepenitsyna asettui näihin vaaleihin ehdolle omassa kaupunginosassaan Danilovskyissa, joka sijaitsee aivan Moskovan ydinkeskustan laidalla. Puoluepolitiikalla on Venäjällä keskimäärin huono ja korruptoitunut maine, joten mikä sai nuoren naisen vaikuttamaan asioihin nimenomaan vaalien kautta?
– Kaupunginosan hallinto ei tietysti sinänsä voi paljon vaikuttaa asioihin, mutta on tärkeää näyttää ihmisille, että jotain edes yritetään tehdä, Tepenitsyna toteaa.
– Vaalikampanjan aikana tapasin paljon paikallisia asukkaita, joista moni oli sitä mieltä, että vain vallankumous voi pelastaa Venäjän. Minusta tämä on tietysti pelottava ajatus, ja olisi tärkeää pyrkiä vaikuttamaan asioihin demokratian keinoin.
Pieniin asioihin helpompi vaikuttaa
Moniin uhanalaisiin taloihin on tehty kalliita remontteja.
Tepenitsyna on toiminut aktiivisesti liberaalissa Jabloko-puolueessa ja esimerkiksi tehnyt töitä puolueen presidenttiehdokkaan Grigori Javlinskin vaalikampanjassa. Kuitenkin viime syksyn kaupunginosavaaleissa Jabloko hävisi Danilovskyin alueella Yhtenäiselle Venäjälle selvästi. Se sai kaupunginosan hallintoon vain kaksi edustajaa, kun Yhtenäiselle Venäjälle paikkoja kertyi yhdeksän. Tepenitsyna ei itse tullut valituksi, mutta kampanjointi vanhojen asuinalueiden puolustamiseksi jatkuu.
– Asun itse pienessä viisikerroksisessa talossa ja pidän purkuprojektia perustuslain vastaisena. Äänestyksen tuloksena enemmistön mielipide päättää kaikkien asuntojen kohtalosta. Monet taloista, jotka hävitetään projektin nimissä, ovat täysin asuinkelpoisia ja sijaitsevat kalliilla alueilla.
– Onneksi kuitenkin omalla asuinalueellani monia taloja saatiin pelastettua purkulistalta, koska ne ovat laadukkaita tiilitaloja, joihin on äskettäin tehty kalliita remontteja. Näin ollen asukkailla ei tietenkään ole halua muuttaa minnekään.
Ikävä kyllä tilanne ei ollut näin onnekas Olga Moisejevan asuinalueella, jossa purkulistalle päätyneitä taloja ei ole juurikaan saatu pelastettua.
– Aktivistit kampanjoivat purkamisia vastaan vapaa-ajallaan päivätyön ohessa, joten käytettävissä oleva aika ja resurssit ovat rajallisia. Lisäksi esimerkiksi valituskirjeiden kirjoittaminen kaupungin hallinnolle vaatii aikaa ja kaupungin hallintobyrokratian tuntemusta, jota kaikilta aktivisteilta ei löydy. Viime aikoina olen ymmärtänyt, että vallanpitäjien avoin vastustaminen on vaikeaa ja saavutetut tulokset usein mitättömiä, Moisejeva kertoo.
Myös Tepenitsynan mielestä pieniin asioihin on Venäjällä helpompaa vaikuttaa kuin suuriin.
– Esimerkiksi jos rappukäytävästäsi on lamppu palanut eikä sitä vaihdeta ajoissa, voit tehdä valituksen ja asia korjaantuu. Isoihin ongelmiin puuttuminen on vaikeampaa. Vaikka talojen purkamiseen liittyvää lainsäädäntöä hiukan muutettiin kansalaisten protestoinnin takia, mitään radikaaleja muutoksia on vaikea saada aikaan.
– Esimerkiksi mielenosoitukset ovat osoittautuneet melko tehottomiksi. Uskonkin, että talojen purkukampanjan suhteen ei ole enää mitään tehtävissä. Tärkeintä on nyt pyrkiä varmistamaan, että ohjelmaan sisällytettyjen talojen asukkaille taataan laadukkaat uudet asunnot.
Metrogorodokissa pelastettiin poliklinikka
Neuvostoaikaisten talojen puolustaminen tuntuukin olevan melkoista taistelua tuulimyllyjä vastaan. Mistä aktivisteilla riittää energiaa toimintaansa?
– On tärkeää, että saadaan paljon ihmisiä kokoontumaan yhteen, silloin ihmiset kannustavat toinen toisiaan, Tepenitsyna toteaa.
Moisejeva on samaa mieltä ja kertoo konkreettisen esimerkin siitä, miten välillä kansalaisten protestointi tuottaa tuloksia.
– Viitisen vuotta sitten Metrogorodokissa haluttiin sulkea lasten poliklinikka. Virallisesti puhuttiin rakennuksen remontoinnista, mutta kaikki epäilivät sen käytännössä merkitsevän poliklinikan lopullista sulkemista. Poliklinikan toiminnot olisi hajautettu kahteen viereiseen kaupunginosaan, joihin kulkuyhteydet ovat kuitenkin huonot, varsinkin jos mukana täytyy kuljettaa yhtä tai useampaa sairasta lasta.
Moisejevan mukaan asia pyrittiin hoitamaan kaikessa hiljaisuudessa ja jopa poliklinikan lääkäreitä kiellettiin kertomasta asiasta.
– Kuitenkin kun asiasta lopulta järjestettiin julkinen kuuleminen, paikalle kertyi niin paljon ihmisiä, etteivät kaikki edes mahtuneet sisään rakennukseen. Ihmisten määrä yllätti kaupungin viranomaiset täysin. He odottivat voivansa saapua paikalle vain ilmoittamaan, kuinka asiat ovat. Kuitenkin tämän spontaanin joukkoliikkeen seurauksena koko projekti jouduttiin perumaan ja klinikka sai jäädä paikalleen, Moisejeva iloitsee.
Kykyä iloita pienistäkin voitoista tarvitaan, koska perinteisessä yli nelituntisessa Suora Linja -ohjelmassaan 7. kesäkuuta presidentti Vladimir Putin totesi, että purkuohjelma jatkuu nykyistä tahtiaan vuoteen 2024 saakka, jonka jälkeen sitä laajennetaan entisestään. Pelkästään tämän vuoden aikana arvioidaan noin 10 000 ihmisen muuttavan uusiin asuntoihin ohjelman vuoksi.