All Over Press/Marianne Loorets

Vuonna 1990 aloittanut festivaali kukoistaa edelleen.

Rakvere on 16 000 asukkaan pikkukaupunki sata kilometriä itään Tallinnasta. Viehättävä vierailukohde, ja erityisen kiinnostavaksi se osoittautuu joka toinen kesä pidettävän Baltoscandal-teatterifestivaalin aikaan.

Niin kävi nytkin, heinäkuun alussa.

Baltoscandal on jo vankka traditio, joka alkoi Viron uuden itsenäistymisen kuohuissa 1990. Kaksi ensimmäistä kertaa oli Pärnussa, mutta kesästä 1994 asti festivaali on järjestetty Rakveressä. Nyt oli 15. kerta.

”Täällä voin hetken toteuttaa haluani nähdä uutta.”

Valikoimaa Euroopasta

Rakvere on Euroopan pienin kaupunki, jolla on oma vakinainen ammattiteatteri. Esityksiä oli viidessä eri tilassa Rakveren teatterin komeassa pytingissä, ja kolmessa muussa paikassa. Aikataulut pitivät ja kaikki rullasi. Näytökset oli myyty loppuun.

ILMOITUS

Parasta on ennakoimaton taidekirjo. Artisteja tuli yhdeksästä maasta, Euroopasta ja USA:sta. Neljässä päivässä oli produktioita tarjolla tusinan verran. Teatteria, tanssia, musiikkia.

Jo 1984 luotu brittiläinen Forced Entertainment on kova nimi, ja festivaalin vanhin ryhmä, jonka Real Magic -esitys vähintäänkin hämmästytti katsojia. Nuorinta polvea edustivat virolaisen Teater No99:n neljä näyttelijää, joiden tulkitsemana Juhan Ulfsakin Dreamers-ohjaus ei jättänyt kylmäksi sekään.

Kuten aiemminkin, Baltoscandalin taiteellisena linjana oli reipas avantgarde ja avoimuus kokeiluille.

Ohjaajia Suomesta

Suomesta nousi lavalle Wauhaus-ryhmä esityksellään Flashdance.

Kuitenkin suomalaisia oli läsnä paljon runsaammin, etenkin teatteriohjaajia. Ohjaajaliiton parinkymmenen hengen ryhmä paitsi seurasi esityksiä myös tapasi virolaisia kollegoitaan. Yhteistyötä hahmoteltiin.

Yhtenä joukossa oli näytelmäkirjailija ja ohjaaja Sirkku Peltola. Hän on 2000-luvun alussa itse kuulunut Tampereen Teatterikesän taiteelliseen johtoon, joten alan festivaalit ovat hänelle eri kanteilta tuttuja. Baltoscandalissa hän tosin kävi ensi kertaa.

Mikä vetää ammattilaista tänne?

– Tällaiset voivat koitua raskaiksi reissuiksi, turhauttavaksikin omalle työlle. Esitykset saattavat jäädä tiettyyn festivaaligenreen, omaan aika ahtaaseen maailmaan, Peltola varoittaa.

Rakvereä Peltola kuitenkin pitää mainiona festivaalina. Matkat esityksestä toiseen ovat lyhyitä ja näyttämöt hyviä. Suomalaisille lipunhinnat ja majoittuminen ovat huokeita.

– Baltoscandal tuntuu antoisalta yleisölle ja ammattilaisille. Itselleni on parasta, että täällä voin hetken toteuttaa haluani nähdä uutta. Se stimuloi omaa työtä.

Rutinoitunut festivaalikävijä on niin ikään Raija-Sinikka Rantala, teatteriohjaaja ja-johtaja puolen vuosisadan kokemuksin.

– Ohjaajana teen alinomaa havaintoja – kuten että olipas tuossa hienosti tehty kohta. Mutta samalla aina kysyn: Onko tällä esityksellä minulle jokin merkitys? Olen sillä tavalla puritaani, Rantala selventää.

Hän miettii festivaalin antia.

– On ollut rohkeita vetoja teatterikeinoissa, ja siellä täällä näkyy syvempää sosiaalista sanomaa, tosin hiukan piilossa ja pessimistisin sävyin. Esimerkiksi Juhan Ulfsakin Dreamers shokeerasi keinoillaan, mutta on sukupolvensa varsin surullinen dystopia.

Festivaali Suomeen?

Nuoren polven ohjaaja Lauri Maijala on Baltoscandalin ensikertalaisia hänkin. Ja innostunut näkemästään.

– Helposti lähestyttävä festivaali sikäli, että täällä voi halutessaan ahmia teatteria mielin määrin. Siinä menee jo sellaiseen tilaan että saa kunnon maratonfiilikseen.

Parissa päivässä Maijala seurasi seitsemän esitystä. Nähdyistä töistä alkaa muodostua jotakin yhtenäisen narratiivin tapaista, ja niistä herää monen näköistä impulssia hänen omille töilleen.

– Olen nähnyt monta oivallusta, jotka varmasti vielä varastan, kunhan kukaan ei niitä enää muista viiden vuoden päästä, hän nauraa.

Maijala kertoo, että kollegoiden kesken on jo ryhdytty ideoimaan vastaavaa festivaalia Suomeen. Hänen mielestään se voisi olla Sodankylän leffafestivaalien kaltainen: joku pienehkö paikkakunta, jonne yleisö ja ryhmät saapuvat näyttämötaide pääasiana muutamiksi päiviksi.

– Sellainen mahtuisi johonkin kohtaan Suomen suvea, ilman, että se ajallisesti tai alueellisesti edes yhtään söisi elokuiselta Tampereen Teatterikesältä, Maijala päättää.

Kiintoisia ajatuksia. Toteutumista odotellessa varmaa ainakin on, että Baltoscandal järjestyy onneksi taas kesällä 2020.