Sähkölaitteissa ja monessa muussa kodin käyttötavarassa kerrotaan tuotteen alkuperän lisäksi sen tyyppihyväksynnästä ja energiankulutuksesta.
Tyyppihyväksyntä eli CE-merkki takaa, että tuote on turvallinen, kun se on asennettu oikein ja sitä käytetään ja huolletaan annettujen ohjeiden mukaan.
CE-merkinnän saa, kun tuote on valmistettu EU:n turvallisuusvaatimuksia koskevien direktiivien mukaisesti. Vaihtoehtoisesti tuotteen maahantuoja voi osoittaa muutoin, että tuote vastaa tyyppihyväksyntää. CE-merkintä vaaditaan, jos laitteen tai koneen haluaa myyntiin EU:n markkinoille.
EU:ssa valmistetut sähkölaitteet ovat ns. omavalvonnan piirissä, eli valmistaja seuraa, että sähkölaite täyttää annetut vaatimukset. CE-merkintä on pakollinen hisseissä, sähkölaitteissa, koneissa, lääkinnällisissä laitteissa, henkilösuojaimissa ja leluissa. Merkintää ei saa käyttää muissa tuotteissa.
Osa tuotteista pitää testauttaa kolmannella osapuolella, ennen kuin niille voidaan myöntää tyyppihyväksyntä. Kolmas osapuoli on testannut mallikappaleet esimerkiksi kaasulla toimivista kotitalouslaitteista, pyöräily- ja laskettelukypäristä sekä moottorisahoista.
CE-merkintä ei ole tae tuotteen laadusta, vaan ainoastaan siitä, että tuote vastaa asetettuja vaatimuksia. Markkinoilla on liikkeellä myös CE-tunnuksen väärennyksiä. Niissä on käytetty eri tekstityyppiä kuin alkuperäisessä.
Energiamerkki kertoo myös melusta
Energiamerkintä kertoo kodin laitteiden ja koneiden sekä mm. ilmastointilaitteiden ja lämmittimien energiankulutuksesta.
Kuluttajien pitäisi olla helpompaa verrata laitteita ja koneita, kun niiden energiankulutus on tiedossa. Energiamerkintä kertoo paitsi laitteen tai koneen energian- ja vedenkulutuksen vuodessa myös sen melutason ja tehon.
Vihreä-kelta-punainen -asteikko osoittaa, millä tasolla energiankulutus on verrattuna muihin vastaaviin tuotteisiin. Vihreät A++ ja A+++ -merkinnät osoittavat, että kyseessä on erittäin energiapihi laite tai kone.
Jokaiselle laitteelle ja koneelle on asetettu omat standardinsa. Täytyy tosin muistaa, että laitteiden ja koneiden energiatiedot perustuvat mittauksiin, jotka valmistajat tekevät standardien mukaan.
Energiamerkintää käytetään myös henkilöautoissa ja rakennuksissa.
Yhdysvalloissa, Kanadassa, Australiassa ja Euroopassa käytössä oleva Energy Star -sertifiointi on kertonut jo 1990-luvulta lähtien, että kyseinen tuote käyttää energiaa 20–30 prosenttia vähemmän kuin standardit edellyttivät. Merkin käyttö on vähenemässä.
Ilmastovaikutukset ilmi CO2-merkistä
Tuotteen ympäristövaikutuksia voi arvioida niiden hiilidioksidimerkistä.
Elintarvikkeiden CO2-merkissä pitää mainita, paljonko tuotteen valmistaminen on vapauttanut ilmakehään hiilidioksidia jokaista 100 grammaa kohden.
Merkinnät poikkeavat ulkonäöltään toisistaan, mutta varsinainen tieto, eli hiilidioksidin määrä sataa grammaa kohden, pitää kertoa.
Niin sanottu CO2-mittari on kotimainen alan vapaaehtoinen merkki, jonka on kehittänyt Raisio. Mittarin luvut perustuvat Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tutkimuksiin. Laskentaperusteet on laadittu Hallitustenvälisen ilmastopaneelin (IPCC) periaatteiden sekä ISO 14040- ja ISO 14044 -standardien perusteella.
Autoissa CO2-luku kertoo, paljonko auton hiilidioksidipäästö on ajokilometriä kohden. Kilpailu mahdollisimman pienistä päästöistä on kova, sillä autonvalmistajat ovat jääneet kiinni väärennetyistä päästöluvuista.
Sähkön alkuperä selville
Sähkön tuotantotavan voi päätellä EKOenergia-merkistä, joka on korvannut norpan kuvalla varustetun ympäristöystävällinen energia -merkin.
Käytännössä EKOenergia tuotetaan tuuli-, aurinko- tai vesivoimalla, biomassasta tahi maalämmöllä (geoterminen energia). Tuuli-, aurinko- ja geotermiselle energialle on asetettu maantieteelliset rajat. Ehtoja on asetettu myös biomassan alkuperälle ja bioenergian tuotantoprosessin tehokkuudelle.
Merkin saa vasta, kun kolmas osapuoli on varmistanut, että sähkö tuotetaan ehtojen mukaisesti. Ulkopuolinen tarkastaja valvoo tuotettuja energiamääriä ja alkuperää.
Merkin taustalla on Suomen Luonnonsuojeluliitto ja 34 muuta eurooppalaista ympäristöjärjestöä.
Sarjassa käydään läpi erilaisia pakkausmerkintöjä, jotka kertovat tuotteen alkuperästä, ympäristövaikutuksista ja tuotantotavasta.