Li Andersson paljastaa haastattelussaan (21.6.), mikä on sote-kriisin perimmäinen syy – ”kapitalistinen talous- ja yhteiskuntajärjestelmä”. Viimeinkin suoraa puhetta vasemmistojohtajalta. Toivottavasti häntä nyt kuunnellaan.
Näitä näkemyksiä ei kuunneltu, kun EU-integraation ensi askeleiden yhteydessä maatamme sopeutettiin kansainvälisen kapitalismin pelisääntöjen mukaiseen hankintalainsäädäntöön 1990-luvun alussa.
Olisi ollut viisasta jättää sosi-
aali- ja terveyspalvelut kokonaan hankintalainsäädännön soveltamisen ulkopuolelle, koska niiden ydintoiminnat ovat julkisen vallan perustehtäviä. Sosiaaliset perusoikeudet on vahvasti turvattu kansalaisten perusoikeuksina. Ihmisten terveyden- ja hyvinvoinnin ei tulisi olla kauppatavaraa, joilla monopoliasemaan etenemässä olevat yksityiset palveluntuottajat käyvät kansalaisten puolesta ihmiskauppaa julkisen vallan kanssa.
”Kapitalismin lainalaisuudet ovat perustuslakiamme vahvempi voima.
Arvostelin 1990-luvun puolivälissä hankintalain reviirin laajentamista sosiaali- ja terveyspalveluihin. Totesin hankintalaista olevan tulossa ”superlainsäädäntöä”, jonka kautta kilpailutuksen pelisäännöt rikkovat kansalaisten kannalta välttämättömien hoitoketjujen toimivuuden.
Ei myytävänä -kampanjan menestys osoitti, että kasvava joukko ihmisiä tiedostaa ihmisryhmien ostamisen ja myymisen hankintahuutokaupoissa loukkaavaksi ja perusoikeuksien vastaiseksi. Sellaisten rakenteiden syntyminen olisi estettävä sote-uudistuksessa.
En itsekään tiedostanut selvästi tuolloin, että kansainvälisen kapitalismin lainalaisuudet ovat perustuslakiamme vahvempi voima, jonka seurauksena julkiset palvelut romuttuvat ja bisnes tulee tilalle.
Thomas Pikettyn mukaan maailmaa hallitsevat muutama kymmenen suuromistajaa, joiden valta on rahan vallan diktatuuria. Vastavoimana on kansanvalta eli demokratia.
Kansallisvaltiot, EU ja YK yrittävät epätoivoisesti rajoittaa tätä globaalin pääoman diktatuuria. Uusia sopimusjärjestelmiä myös rakennetaan, kuten kansainvälinen ilmastosopimus, keinoksi estää maapallon ja ihmiskunnan tuhoutuminen.
Facebook ja Google ovat esimerkkejä globaalin digivallan kasvusta, mikä ulottuu yksityiseen kansalaiseen saakka. Oikeu-tena on käyttää yksilöistä nykyteknologian keinoin kerättyä tietoa rikastumisen lähteenä.
Toki tietosuojaviranomaiset yrittävät panna kapuloita rattaisiin, että kaikkien meidän yksilöllinen ”markkinoiden” toimivuuden kannalta olennainen tieto ei olisi globaalin yksityisen pääoman hallussa ja heidän liikesalaisuuttaan.
Vastakkain muutaman kymmenen globaalin suuromistajan diktatuurin ja demokratian välillä on liikesalaisuuksien suojaksi säädetty ja rahan vallan ehdoilla toimiva osakeyhtiölainsäädäntö ja mies ja ääni -periaatteella toimivat kansanvallan instituutiot, kuten kunnat, mahdollisesti tulevat maakunnat, eduskunta ja europarlamentti.
Tämän luokkataistelun temmellyskentäksi olemme jo miltei päästäneet soten, kun ”valinnanvapaus” -käsitteen suojissa palvelujen ohjausmekanismit rakennetaan hankintalakien ehdoilla.
Antti Holopainen
Lahti