Yksi talouspoliittisen keskustelun kestoaiheista on työnteon kannustimet. Ensi kevään eduskuntavaaleihin valmistautuessa loukkupuhe tuskin on vähenemään päin.

Kannustimista ja niihin liittyvistä loukuista käytävä keskustelu on tavattoman monipolvista, eikä siinä yhteiskuntatieteen tutkijakaan aina pysy kärryillä. Perustulo on hyvä esimerkki. Kysymys siitä, miten perustulo vaikuttaa työnteon kannustimiin on keskeinen arvioitaessa perustulon vaikutuksia.

Perustulon kannustinvaikutukset riippuvat keskeisesti monista järjestelmän yksityiskohdista, mukaan lukien miten lisätuloja verotetaan ja miten perustulo vaikuttaa muihin tulonsiirtoihin — esimerkiksi korvaako perustulo pääasiassa tulovähenteisiä, tulonsiirtoja, kuten toimeentulotuen vai ansiosidonnaisia etuja, kuten ansiosidonnaisen työttömyysturvan.

Veron nousu vähentää nettopalkkaa eli alentaa vapaa-ajan hintaa suhteessa markkinahyödykkeisiin.

Äärimmilleen pelkistetyssä taloustieteellisessä kehikossa työnteon kannustimien ajatellaan koostuvat kahdesta vaikutuksesta. Henkilö kuluttaa yhtäältä tavaroita ja palveluita ja toisaalta vapaa-aikaa, jonka “hinta” on nettopalkka.

Veron nousu vähentää nettopalkkaa eli alentaa vapaa-ajan hintaa suhteessa markkinahyödykkeisiin. Kulutamme yleensä enemmän halvempia hyödykkeitä, ja siksi veron nousu tai jyrkempi etuuden tulovähenteisyys, jota kutsutaan hintavaikutukseksi, heikentää työnteon kannustimia.

Veron tai etuuden muutoksella on kuitenkin myös niin kutsuttu tulovaikutus. Kun nettotulomme vähenevät, meillä on varaa kuluttaa vähemmän sekä hyödykkeitä että vapaa-aikaa. Veronkorotus, etuuden tulovähenteisyyden kasvu tai perustulo siis voivat muuttaa käyttäytymistä sekä hinta- että tulovaikutuksen kautta, riippuen kokonaisuudesta.

On oma kysymyksensä, noudattavatko ihmiset käyttäytymisessään yksinkertaisemman mallin mukaisia kannustimia. Tutkimus, mukaan lukien omani, viittaa siihen, että yllättävän vähäisessä määrin. Ja pidän loukuista käytävää keskustelua ehkä yllättävänkin huonosti informoituna. Eduskuntavaalien alla on syytä vaatia, että uudistukset perustellaan pitävästi.