Britanniassa on hyvin monimutkainen järjestelmä, johon kuuluu erilaisia tukia eri tilanteisiin. Hallitus oli osittain oikeassa todetessaan, että siirtyminen näiden välillä oli vaikeaa ihmisten työ- ja elämäntilanteiden muuttuessa, mikä vaikeutti työllistymistä. Yleistuen oli tarkoitus helpottaa työntekoa. Sen sijaan se on johtanut aivan hirveään tilanteeseen, kertoo Steph Pike.
Pike neuvoo työkseen ihmisiä tukien hakemisessa, ja kampanjoi yleistuesta luopumisen puolesta.
Yleistuki, englanniksi universal credit, on otettu käyttöön vähitellen. Sen oli tarkoitus kattaa koko maa lokakuuhun 2017 mennessä. Tästä aikataulusta ollaan kuitenkin pahasti jäljessä, ja vain 10 prosenttia sosiaaliturvan vastaanottajista on siirtynyt yleistuen piiriin. Se on kuitenkin maksanut valtiolle jo 1,9 miljardia puntaa (2,15 miljardia euroa) – alkuperäinen budjetti koko siirtymälle oli 2,2 miljardia puntaa.
Voi olla valtiolle kalliimpi kuin vanha järjestelmä.
Ruoka-apua, viivästymistä,
velkaantumista
Yleistuen viivästyksistä myös sen saajille on puhuttu paljon: vuonna 2017 keskimäärin neljännes hakijoista ei saanut koko tukisummaa ajoissa. Keskimäärin viivästyminen oli neljä viikkoa, mutta viidenneksessä tapauksista se oli jopa viisi kuukautta. Tämän vuoden ensimmäisten kolmen kuukauden aikana luvut paranivat muutamalla prosenttiyksiköllä.
Vaikka alkukangertelusta selvittäisiin, on mallissa tarkoituksella kuuden viikon odotus ennen ensimmäistä maksupäivää. Tuki – myös sen ensimmäinen erä – määräytyy edelliskuukauden ansioiden mukaan eli lasketaan ja myönnetään jälkikäteen.
– Monet tekevät töitä nollatuntisopimuksilla, keikkatöinä ja hyvin alhaisella palkalla. Jos vaikkapa tammikuussa saa paljon työtunteja, saa sen kuun lopussa hyvin vähän yleistukea, koska se lasketaan tulojen perusteella, Pike kertoo yleistuen saajien arjesta.
– Yhdelle asiakkaistamme kävi juuri näin: hänellä oli hyvin vähän töitä helmikuussa, ja vaikka hän sen kuun lopussa sai enemmän tukea, hänellä ei ollut mitään, millä elää siihen asti. Yleistuen aikataulu tekee siitä hyvin hankalan ihmisille, joiden toimeentulo vaihtelee.
Ruoka-avun tarvitsijoiden määrä onkin suorastaan räjähtänyt alueilla, joilla yleistuki on otettu käyttöön: Trussell Trust -järjestö raportoi huhtikuun lopussa 52 prosentin kasvusta. Vanhan tukijärjestelmän kattamilla alueilla kasvua oli 13 prosenttia.
Myös velkaongelmat ovat lisääntyneet. Yli puolet yleistukeen siirtyvistä on joutunut ottamaan tuesta ennakkoa selvitäkseen alun odotusajan yli – ongelmana on kuitenkin, että siitä seuraa tuen vähennys seuraavien kuuden kuukauden ajan.
Yksi heistä on Wolverhamptonissa asuva 44-vuotias Simon Dudley.
– Ensimmäisten kuuden viikon ajan hain ruokaa ja vaatteita hyväntekeväisyysjärjestöiltä, hän kertoo.
– Minun täytyi silti maksaa laskut. Se oli vaikeaa. Jouduin ottamaan kuudensadan punnan lainan [ennakkomaksun tuesta], jota maksan edelleen takaisin. Saan siis joka kuukausi vähemmän rahaa, sillä laina vähennetään automaattisesti. Raha hädin tuskin riittää vuokraan.
Dudley on kroonisesti sairas. Etenevä, liikkumista vaikeuttava sairaus ei kuitenkaan riittänyt siihen, että hänet olisi vapautettu yleistukeen kuuluvasta työnhakuvaatimuksesta.
– Minut lähetettiin työkykyarviointiin, jossa katsottiin, pystynkö nostamaan käteni pään yläpuolelle ja kaikkea muuta. Kaikki eivät pysty työntekoon, vaikka voisivat tehdä yksinkertaisia asioita. Toisinaan en pääse edes sängystä moneen tuntiin.
Dudley kertoo, että yleistuesta tekee hankalan myös se, että se maksetaan kuukausittain. Entiset työttömyys- ja työkyvyttömyystuet maksettiin kahden viikon välein. Kun rahaa ei ole tarpeeksi, sen venyttäminen kuukaudeksi kahden viikon sijaan tuottaa ongelmia.
Britanniassa etenkin luottotiedottomilla ja köyhillä talouksilla on usein kaasu- ja sähkömittarit, joihin syötetään maksu etukäteen. Kun kolikot loppuvat, loppuu myös lämmitys tai lämmin vesi.
Trussell Trust -järjestön mukaan kahdeksan prosenttia yleistuen saajista sanoi sen riittävän elämiseen.
Yleistuki ei katso
hakijan olosuhteita
Ruoka-apua tarvitaan yleistuen alueilla yhä enemmän.
Vastikkeellisuus on osa yleistukimallia. Tuen vastaanottajia voidaan rangaista eli tuki keskeyttää, jos he eivät ota vastaan tarjottua työtä tai esimerkiksi myöhästyvät tapaamisesta työvoimatoimistolla.
– Yleistuen vastikkeellisuus on paljon ankarampaa kuin sitä edeltäneiden tukimallien, joissa esimerkiksi työttömänä työnhakijana saatu velvoite ei siirtynyt hakijan mukana tämän siirtyessä työkyvyttömyystuelle, kertoo Pike.
– Yleistuen hakijoilla on velvoitteita, jotka pitäisi räätälöidä yksilöllisesti, mutta niin tapahtuu harvoin, etenkin jos hakijalla on sairaus, vamma tai hoitovastuu perheenjäsenestä. Käytännössä ihmisille siis asetetaan velvoitteita, joita he eivät voi täyttää.
Simon Dudley sai kerran kutsun tulla tapaamiseen työvoimatoimistoon sen aukioloaikojen ulkopuolella. Rakennuksessa oli onneksi henkilökuntaa, joille hän onnistui näyttämään kirjeen, ja tapaaminen siirrettiin.
Lontoolainen Will Horsepool taas sai kirjeen, jossa sanottiin hänen jättäneen tulematta tapaamiseen.
– Minulla ei edes ollut sovittua tapaamista, mutta minun täytyi selittää, miksen ollut tullut paikalle, Horsepool kertoo.
– Minulla on onneksi hyvä työllisyysvalmentaja, joka selvitti asian. Mutta tuntui aivan hullulta todistaa jotakin, mitä ei ollut edes tapahtunut. Se oli kuin absurdista elokuvasta. Kirje oli sävyltään hyvin uhkaava ja siinä sanottiin, että voisin menettää jopa 90 prosenttia tuestani.
Esiintyvänä taiteilijana toimivalle Horsepoolille on sopinut se, että vaihtelevia tuloja ei tarvitse erikseen ilmoittaa. Hän sanoo myös, että yleistuesta jää käteen työtulon jälkeen enemmän kuin työttömyyskorvauksesta – mikä ei silti ole paljon.
Horsepool dyykkaa toisinaan ruokaa kauppojen roskiksista. Hän etsii myös parhaillaan asuntoa, mikä on vaikeaa, sillä vuokranantajat vaativat useamman kuukauden vuokran etukäteen.
Pike toteaa, että vaikka malli joillekin sopiikin, enemmistö yleistukeen siirtyneistä on menettänyt tulojaan. Tämä koskee etenkin työnhaun suhteen kaikkein vaikeimmassa asemassa olevia: yksinhuoltajia ja vammaisia.
– Vanhassa mallissa oli lisä vaikeasti vammaisille. Se on poistettu.
Kesäkuun puolivälissä korkein oikeus julistikin yleistuen lainvastaisesti syrjivän vammaisia. Oikeusjutun kantajina oli kaksi miestä, jotka olivat menettäneet 178 puntaa kuukaudessa muutettuaan alueille, joilla heidän sosiaaliturvansa oli siirtynyt yleistuen piiriin ja he olivat menettäneet lisän, johon olivat aiemmin olleet oikeutettuja.
Ei halvempi eikä
yksinkertaisempi
Kesäkuussa myös Britannian korkein tilintarkastusviranomainen julkaisi raportin, jonka mukaan yleistuki saattaa loppujen lopuksi tulla valtiolle kalliimmaksi kuin järjestelmä, jonka se korvaa. Parhaimmillaan yhden hakemuksen kustannukset ovat 699 puntaa – moninkertaisesti aiottua 173 puntaa korkeammat.
Myös yksinkertaisuus on myytti, uskoo Steph Pike.
– Hallitus sanoi, että yleistuki olisi yksinkertaisempi kuin ne tuet, jotka se on korvannut. Sen alle on vain koottu monen eri tuen säädökset; ne ovat edelleen olemassa, mutta yleistuen nimikkeellä.
Sosiaaliturvajärjestelmä on luonnostaan monimutkainen, sillä sen on otettava huomioon ihmisten erilaiset elämäntilanteet, uskovat sekä Pike että Dudley.
– Jokainen on yksilö ja hänen tarpeensa ovat yksilöllisiä. On väärin laittaa kaikki tuet yhteen aivan kuin jokainen tarvitsisi saman, Dudley toteaa.
Piken mukaan ongelmana on, etteivät ihmiset useinkaan tiedä, mihin tukiin heillä olisi oikeus.
– Vastuu on aina hakijalla, mikä tarkoittaa, että ihmiset menettävät paljon rahaa sääntöjen monimutkaisuuden takia. Tämä kompleksisuus piilotetaan, kun sanotaan että kaikki on nyt yhdessä tuessa.
Pike mainitsee Skotlannin esimerkkinä paremmasta lähestymistavasta sosiaaliturvaan. Osittain itsehallinnollisen alueen tuoreessa sosiaaliturvalainsäädännössä tunnustetaan sosiaaliturva ihmisoikeudeksi ja todetaan, että viranomaisilla on vastuu tiedottaa ihmisille, mihin tukeen heidät on oikeutettu.