All Over Press/Christian Ohde

Euroopan unionin jäsenmaat ovat aloittaneet väännön unionin pitkän aikavälin budjetista. Hanna Sarkkisen mukaan budjetti voi vaikka kasvaa, jos EU saa kerätä omia varoja.

Vasemmistoliiton kansanedustaja Hanna Sarkkinen kaipaa lisää tolkkua suomalaiseen keskusteluun EU-rahoituksesta. Asia on noussut pinnalle sen jälkeen, kun EU-komissio julkaisi ehdotuksensa unionin pitkän aikavälin talousarviosta vuosille 2021–2027. Sen kokonaissumma on noin 1 280 miljardia euroa.

– Suomessa keskustelu on todella typerää, kun puhutaan siitä, että EU:n tehtäviä halutaan lisätä ja samaan aikaan halutaan Suomelle lisää rahaa ja samaan aikaan halutaan vähentää Suomen sinne maksamaa rahaa ja samalla suhtaudutaan kielteisesti siihen, että EU:ssa kehitetään omien varojen järjestelmää, Sarkkinen tiivistää.

Kun EU-komissio julkaisi ensimmäiset suuntaviivat budjetista, nousi ympäri Eurooppaa äläkkä. Komission esityksessä monien maiden jäsenmaksut nousisivat, millä kompensoitaisiin Britannian EU-eron aiheuttamaa lovea budjettiin. Tulevaisuudessa moni jäsenmaa haluaisi ennemmin maksaa vähemmän EU:lle. Sarkkinen kavahtaa näin mustavalkoista ajattelua.

”Erasmus-ohjelma on Euroopan ylpeys.”

– Se riippuu aivan siitä, mitä rahalla tehdään. Näitä kysymyksiä ei voi erottaa toisistaan. Jos EU hoitaa enemmän tehtäviä, silloin rahoituksen täytyy olla suurempi. Tämähän liittyy EU:n ja kansallisvaltioiden toimivaltaan.

Hän huomauttaa suhtautuvansa kriittisesti Suomen jäsenmaksun korotukseen, jos EU:n tehtäviä ei lisätä. Toisaalta EU-budjettia olisi mahdollista myös kasvattaa.

ILMOITUS

– Itse ajattelen, että omien varojen järjestelmää pitäisi kehittää. EU-budjetti voisi vaikka kasvaa, jos EU pystyisi omien varojensa kautta hankkimaan kansallisvaltioiden ulkopuolista tuloa, Sarkkinen sanoo.

EU voisi kerätä
omia varoja

Komission esityksessä unionin budjettiin kerättäisiin EU:lle omia varoja esimerkiksi päästökaupalla ja yhteisen yhteisöveropohjan kautta. Suomessa EU:n omien varojen keräämisen laajentamiseen on suhtauduttu kielteisesti.

– Jos toimivaltaa on siirretty EU:lle, minusta on ihan luontevaa, että siellä hankitaan rahoitusta. On fakta, että kansallisella tasolla ei voi mitään rahoitusmarkkinaveroja säätää. EU-tasolla niitä jo voi säätää.

– Tai vaikka muovipakkausvero on vaikea ottaa käyttöön yhdessä jäsenmaassa, mutta EU-tasolla sillä voitaisiin kerätä rahaa EU:lle ja käyttää ympäristön hoitoon.

Sarkkinen huomauttaa, että myös Suomen talous hyötyisi, jos veropohjan rapautumista pystyttäisiin estämään. Suomessa keskustelu typistyy vain usein siihen, tekeekö joku ratkaisu unionista liittovaltion vai ei. Lähes kokonaan on jäänyt myös määrittelemättä, mitä liittovaltiolla tarkoitetaan.

– EU on samanlainen poliittisen taistelun kenttä kuin kotimainenkin. Jos keskitytään vain liittovaltiokeskusteluun, hämärtyy politiikan suuntakeskustelu siitä, tehdäänkö unionin puitteissa minkälaista politiikkaa.

Sarkkinen kaipaakin enemmän puhetta siitä, mikä on oikea taso millekin asialle.

– Joissain asioissa EU:lla on liikaa valtaa ja vääränlaista sääntelyä liittyen esimerkiksi markkinavapauksiin ja julkisen sektorin toimintamahdollisuuksiin. Pitäisi aina palata niihin asioihin, jotka pitää hoitaa EU-tasolla ja mitä on järkevä hoitaa kansallisella tasolla.

Kaikille samat
säännöt

Niin kutsuttujen Visegrad-maiden avoin kapina EU-päätöksiä vastaan on myös huomioitu komission budjettiesityksessä. Siinä esitetään – yhtään maata nimeämättä –, että EU-tukien maksaminen sidottaisiin oikeusvaltiokehitykseen.

Esimerkiksi Puola ja Unkari ovat muutaman vuoden aikana siirtyneet huomattavasti autoritaarisemmalle linjalle. Samaan aikaan, kun ne ovat syyttäneet unionia kaikesta mahdollisesta, maat ovat nostaneet suuria EU-tukia.

Sarkkinen pitää tukien ehdollistamista hyvänä, mutta ei missään nimessä ongelmattomana.

– Minusta on perusteltua, että siihen tulee jonkinlaista ehdollistamista. Mutta sitten, ei voi olla niin, että ehdot koskevat vain pieniä maita. Pitää myös olla, että kriteerit koskevat kaikkia, myös suuria jäsenmaita. Sääntöjen on oltava yhdenmukaiset ja selvät.

Lisäpanostus puolustukseen
ei ilahduta

Sarkkinen nostaa esityksestä esiin useamman positiivisen kohdan. Komissio esittää lisäpanostuksia niin tutkimus- ja tuotekehitykseen kuin ympäristönsuojeluun.


Hanna Sarkkinen istuu eduskunnan talousvaliokunnassa, jossa käsitellään paljon EU-asioita.

– Kun miettii, minkälaisen ilmastokriisin edessä me olemme, niin tämä ei todennäköisesti ole riittävä. Onhan se kuitenkin merkittävä. Tunnustetaan tosiasia, ja jatkobudjettineuvotteluissa on pidettävä kiinni, ettei tämä joudu leikkurin kohteeksi, Sarkkinen sanoo.

Sen sijaan komission kaavailut puolustusteollisuuden tukemisesta eivät Sarkkista ilahduta. Kyse ei ole budjetin isoista pääluokista, mutta periaatteellisella tasolla asia on merkittävä.

– Se on merkittävä uusi avaus. Ei EU:n ongelmat liity siihen, että täällä käytetään liian vähän rahaa aseisiin. Ne liittyvät legitimiteettikriisiin, työttömyyteen, väestön ikääntymiseen, ympäristöongelmiin, syrjäytymiseen. Yhteenkään oikeista ongelmista puolustusteollisuuden tukipaketilla ei vastata.

Sarkkinen huomauttaa, että puolustuspaketti on samaa kokoluokkaa kuin komission ehdotus Erasmus-opiskelijaohjelman uudeksi rahoitukseksi. Erasmukseen komissio esittää 30 miljardia vuosille 2021–2027.

– Erasmus-ohjelma on Euroopan ylpeys.

Aluekehitysrahojen kohdistuminen mietityttää

Suomessa suurin äläkkä tähän mennessä on noussut kaavailluista leikkauksista maataloustukiin. Kysymys maatalouden tukemisesta on vasemmistolle vaikea, mutta uudistuksia järjestelmä kaipaa.

– Erityisesti ympäristötavoitteet pitäisi integroida paremmin maataloustukiin, Sarkkinen sanoo.

– Pitkällä aikavälillä varmasti kaikki ajattelevat, että maataloustukirakenne ei ole kestävällä pohjalla. Mutta ei Suomi voi lähteä siitä, että nyt räjäytetään tämä, koska yhteismarkkinoilla maataloutemme on ilmastosyistä riippuvainen tuista.

Järjestelmän korjaaminen on nykykielellä sanottuna vähintäänkin haastavaa. Tukijärjestelmän lakkauttaminen lakkauttaisi myös maatalouden Suomesta.

– Emmekä voi lähteä siitä, että heittäydymme täysin muiden varaan omavaraisuudessa. Ikinä ei voi tietää, mitä tapahtuu.

Toinen iso menoerä EU-budjetissa ovat aluekehitysrahat, joita Suomikin on saanut. Niillä on Suomessa tuettu esimerkiksi tutkimusta, Sarkkinen sanoo.

– Olen miettinyt paljon, kohdistuuko aluekehitysraha oikein. Niitä käytetään paljon infrastruktuurin luomiseen heikommilla alueilla.

Hän mainitsee omakohtaisena esimerkkinä kokemuksen Romaniasta, jossa pääkaupunki Bukarestista meni EU-rahoilla kunnostettu tie suoraan kurjuuden keskelle.

– Lapsilla ei ollut kenkiä, eikä heillä ollut perusrokotteita saatavilla. Lapset eivät käyneet välttämättä edes koulussa. Tulisivatko aluekehitysrahat parempaan käyttöön, jos niillä panostettaisiin inhimilliseen hyvinvointiin pelkän infrastruktuurin sijaan, Sarkkinen pohtii.

Pitkä vääntö
edessä

Joka tapauksessa vääntö EU-budjetista on vasta alkanut. Lopullinen versio tulee todennäköisesti näyttämään aivan toiselta. Euroopassa puhaltava oikeistotuuli voi tarkoittaa, että monet vasemmistolle tärkeät asiat, kuten ympäristötuet, voivat pudota.

Jotkut vasemmistolaiset puolestaan kannattavat unionilta rahan viemistä.

– Vasemmistolaisesta näkökulmasta voi myös argumentoida, että EU on uusliberalistinen pumppu eikä sille pidä antaa mitään lisärahaa ja -tehtäviä. Itse suhtaudun tähän siitä näkökulmasta, että isoja ongelmia ei kansallisesti voi ratkaista.

– On oltava joku isompi elin, ja meillä on EU. Sitä meidän pitäisi pystyä muuttamaan.