Yle Kuvapalvelu

Englantilainen historioitsija, toimittaja ja kirjailija Bettany Hughes jäljittää dokumenttisarjassa Marx, Nietzsche ja Freud (Genius of the Modern World, 2016) kolmea suurta tiennäyttäjää. Hughes kiertää kolmikolle aikoinaan tärkeissä maisemissa, mikä tuo muutenkin eloisaan kerrontaan piristävää lisäilmettä. Sarjassa on viihdyttävä meininki, mistä ei seuraa, että itse aiheen osalta olisi jääty pintaliitoon.

Hughes on asiastaan innostunut juontaja ja kommentoija. Hänen lisäkseen valitut sanansa sanoo moni klassikoiden opit ja kirjoitukset tunteva akateeminen tutkija. Yksitoikkoisesta puhuvien päiden kavalkadista ei sarjassa ole pelkoa.

Punaisena lankana kulkee kysymys siitä, miten kolmikon näkemykset ovat kestäneet aikaa. Hughesin kierroksen valossa Karl Marx on selvä ykkönen, mikä ei toisaalta ole ihme, sen takaavat kapitalismin tähänastinen voittoputki ja toistuvat kriisit. Asiaa valaisee tutkija Angie Hobbs eritellessään yhteiskunnallisten rakenteiden ja talouden suhdetta.

Professori Terrell Carver näkee Marxin luonteeltaan kyselijänä: Marx ei ole dogmaatikko, vaan pikemminkin etsijä. Carver näkee melkoista ironiaa siinä, miten tämän ajatukset innoittivat jäykkään autoritaarisuuteen (marxismi-leninismi).

Vielä ikävämmin kävi Friedrich Nietzschelle. Hänestä kertova jakso alkaa oireellisesti valokuvalla, jossa Hitler tutkailee Nietzscheä esittävää veistosta.

ILMOITUS

Marx ei ole dogmaatikko, vaan etsijä.

Bettany Hughesin mielestä Nietzsche ja hänen muistoaan vaalinut sekä natseja liehitellyt sisarensa Elisabeth ovat ainakin osavastuussa siitä, mitä Saksassa tapahtui. Tässä tuodaan esiin kuuluisa spektaakkeli, natsien vuoden 1934 Nürnbergin puoluepäivät ja tapahtumasta kertova elokuva Tahdon riemuvoitto (1935).

Nietzschellä on hyviä aforismeja. Monen suosikki on ”mikä ei tapa, se vahvistaa”. Muuten hänen yltiöindividualistinen pyöriskelynsä yli-ihmisen ja vallan käsitteiden ympärillä sekä oma psyykkinen romahdus antavat aiheen puhua suuresta epäonnistujasta.

Kulttuurikriitikkona Nietzschellä katsotaan silti olevan yhä annettavaa, esimerkiksi käsityksellään mukavuuden uskonnosta hän tavallaan ennakoi aikamme hedonismia. Samaten tunnustetaan Sigmund Freudin merkitys nykyajalle, vaikka monia hänen keskeisiä teorioita pidetään nykyisin tieteellisesti kestämättöminä (oidipuskompleksi, kuolemanvietti).

Filosofi A. C. Grayling tiivistää osuvasti: Freud toi monta kiinnostavaa näkökulmaa ihmisenä olemisen problematiikkaan.

Historia: Marx, Nietzsche ja Freud.
Osa 1/3 Teema Fem ti 26.6. klo 21. Areena.