”Perustuslakivaliokunnassa on toisin sanoen toinen jännittävä käsittely luvassa, kun valiokunta palaa esitykseen ja ottaa kantaa siihen, menevätkö hallituksen tekemät muutokset perustuslain asettaman riman yli vai ei”, kirjoittaa Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson kolumnissaan.

Sote-ottelussa on luvassa vielä monta erää ennen sen ratkaisua. Tämä tuli selväksi, kun hallituksen vastine perustuslakivaliokunnan edellyttämiin muutoksiin vihdoin julkaistiin. Tai tarkemmin ottaen vastine tuli julki.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan hallituspuolueiden jäsenet päättivät äänestyksen jälkeen siirtää vastineen julkaisua tiistai-aamuun, jotta hallitus sai pitää maanantaisen tiedotustilaisuutensa rauhassa.

Sen lisäksi että vastine tietenkin vuodettiin medialle heti, on syytä kysyä, mitä pahaa olisi voinut seurata siitä että 120-sivua juridis-hallinnollista tekstiä sisältävä vastine olisi julkaistu pari tuntia ennen tiedotustilaisuutta? Ei mitään tietenkään, mutta silti hallitusedustajat toimivat näin.

Hallitus poisti integraation viimeisetkin rippeet sote-esityksestään.

Hallituksen tekemät muutokset ovat niin vähäisiä kuin mahdollista. Perustuslakivaliokunnassa on toisin sanoen toinen jännittävä käsittely luvassa, kun valiokunta palaa esitykseen ja ottaa kantaa siihen, menevätkö hallituksen tekemät muutokset perustuslain asettaman riman yli vai ei.

Pienet muutokset eivät myöskään ratkaise uudistuksen isoja ongelmia. Hallitus ei korjannut maakuntien rahoituslakia ja sen aivan liian tiukkaa indeksileikkuria. Sen sijaan hallitus vain höllensi kriteereitä lisärahoituksen antamiselle tilanteissa, joissa maakuntien tilanne on kriisiytynyt.

ILMOITUS

Hallitus pitää toisin sanoen kiinni rajusta menoleikkurista, joka tulee johtamaan erittäin kovaan paineeseen leikata ja keskittää julkisia sosiaalihuollon ja erikoissairaanhoidon palveluita.

Ei voi olla niin, että sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden kuten vanhus- ja vammaispalveluiden sekä erikoissairaanhoidon rahoitus mitoitetaan lähtökohtaisesti liian alhaiselle tasolle, ja sen riittävyydestä huolehditaan vasta kriisitilanteissa.

Hallitus teki myös merkittävän potilaiden oikeuksia heikentävän linjauksen. Tähän asti hallituksen ainoa vastaus opposition kritiikkiin siitä että integraatio vähenee monimutkaisessa monituottajamallissa, on ollut “asiakassuunnitelma”.

Potilaan mukana siirtyvän asiakassuunnitelman on ajateltu olevan ainoa väline, jolla velvoitetaan eri palveluntuottajia huolehtimaan siitä, että ihminen saa tarvitsemansa hoitoa. Perustuslakivaliokunta edellytti, että asiakassuunnitelman oikeudellista velvoittavuutta selvitetään.

Nyt hallitus sen sijaan päätti tehdä koko suunnitelmasta ei-velvoittavan! Hallitus toisin sanoen poisti integraation viimeisetkin rippeet sote-esityksestään.

Hallitus pitää myös jääräpäisesti kiinni päätöksestään olla notifioimatta komissiota sote-mallistaan. Tämä siitä huolimatta, että notifikaatiomenettely on luotu juuri Suomen soten kaltaisia tilanteita varten, jossa on perusteltu epäilys siitä, että järjestelmään saattaa sisältyä kiellettyä valtiontukea.

Kun siirrytään vahvasti markkinaehtoisuuteen nojautuvaan malliin, olisi osana huolellista lainvalmistelusta viisasta selvittää komission näkemys järjestelmän luonteesta. Sitä ei hallituksen aikataulupaineiden takia kuitenkaan tehdä, jonka seurauksena on äärimmäisen todennäköistä, että yksityinen sote-firma haastaa Suomen EU-oikeuteen sote-järjestelmän astuttua voimaan.

Hallitus tarjoaa toisin sanoen sote-mallia, joka pilkkoo ja monimutkaistaa palvelujärjestelmää, turvaa terveyskonserneille mahdollisuuden verorahoitteisiin voittoihin sekä aiheuttaa merkittävän paineen leikata ja keskittää sosiaalihuollon ja erikoissairaanhoidon palveluita. Kaikki tämä tehdään, jotta alunperinkin lehmänkauppoihin perustuva malli saataisiin maaliin.