All Over Press

Ukraina

Ukraina itsenäistyi Neuvostoliitosta vuonna 1991.

Maassa koettiin niin sanottu Oranssi vallankumous vuonna 2004 presidentinvaalien epäselvyyksien johdosta.

Toinen vallankumous käytiin läpi vuonna 2014. Sitä edelsi se, että marraskuussa 2013 presidentti Viktor Janukovytš hylkäsi EU:n kauppa- ja yhteistyösopimuksen Venäjän mieliksi. Mielenosoittajat valtasivat pääkaupunki Kiovan kadut ja mielenosoitukset muuttuivat tammikuussa 2014 väkivaltaisiksi. Helmikuussa Janukovytš erotettiin ja toukokuussa valittiin presidentiksi Petro Porošenko.

Sitä seurasi Krimin kriisi, joka jatkuu yhä sotana Venäjää vastaan.

Ukrainan väkiluku on 45 miljoonaa.

Miten elää maassa, joka on läpikotaisin korruptoitunut? Korruptionvastaisen taistelun hitaus rassaa Ukrainassa vallankumouksen jälkeen muutoksiin uskonutta kansaa.

Ukraina on korruptiotilastoissa samalla tasolla kuin Gambia, Sierra Leone, Iran ja Myanmar.

– Meidän ei pitäisi olla noin alhaalla, sanoo Anastasia Kozlovtseva Transparency Ukrainesta.

Ukraina sijoittuu korruptiota tarkkailevan Transparency International -järjestön läpinäkyvyyslistalla sijalle 130. Suomi on kolmas Uuden-Seelannin ja Tanskan jälkeen.

Kozlovtseva on työskennellyt Transparency Ukrainella jotakuinkin siitä lähtien, kun se vallankumouksen jälkeen viisi vuotta siten perustettiin. Hän vastaa kansainvälisistä suhteista.

Vallankumousta seurasi muutosprosessi monella sektorilla. Koulutusta, eläkejärjestelmää ja terveydenhuoltoa on uudistettu. Pankkisektorin puhdistus on onnistunut erityisen hyvin ja valtionyhtiöiden yksityistäminenkin on käynnistynyt.

Samaan aikaan korruptiolle tuli uutta tilaa. Se yhdessä maanomistuksen epämääräisyyden kanssa ovat keskeisiä ongelmia, ja muutoksen hitaus on ollut monelle pettymys.

Se näkyy esimerkiksi kyselytutkimuksissa, joilla ennustellaan vuoden kuluttua pidettävien presidentinvaalien tulosta. Istuvan presidentin Petro Porošenkon kannatus on alle kymmenen prosenttia.

– Kansa on menettämässä uskonsa muutokseen, sanoo varapäätoimittaja Olga Rudenko Kyiv Post -lehdestä.

– Neljä vuotta on odotettu, että säännöt muuttuvat, mutta muutosta ei näy.Tunnelmaa määrittää pettymys.

Tunnelmaan vaikuttaa myös se, että Ukraina on sotaa käyvä maa. Bruttokansantuotteesta kuusi prosenttia menee sotimiseen. Kehitys junnaa paikallaan.

– Hallitus käyttää sotaa selityksenä sille, miksi uudistuksia ei tapahdu, Rudenko sanoo.

Venäjän vastainen sota on vaatinut 10 400 kuolonuhria, joista iso osa on siviilejä. Nyt on meneillään asemasotavaihe, mutta kuolonuhreja tulee viikoittain.

ILMOITUS

Syyllinen ei ole joutunut vastuuseen

Transparency Ukraine tekee nyt työtä erityisesti paikallishallinnon korruptiota vastaan. Kozlovtsevan mukaan paikallistasolla on aiempaa enemmän rahaa ja valtaa, joten korruptiotakin esiintyy entistä enemmän. Korruptio on vanha perinne. Nyt kuitenkin ihmiset ovat aiempaa kiinnostuneempia korruptiosta.

– Tavoite on, että he käsittävät, mitä korruptio on ja tunnistavat sen. Paikallistasonkin korruptio on korruptiota. Sekin on korruptiota, jos sinä otat lahjuksia, ei vain se, että joku varastaa valtion budjetista, Kozlovtseva sanoo.

– Neuvostoaikoina oli sopimatonta sanoa, että naapuri on korruptoitunut.

Maassa on perustettu useita korruptionvastaisia elimiä. Kozlovtsevan mukaan esimerkiksi huipputason korruptioon keskittynyt organisaatio on saanut aikaan hyviä tuloksia.

– Ongelma on se, että tulokset jäävät pimentoon, koska koko systeemi on yhä aika korruptoitunut eivätkä syylliset joudu vastuuseen teoistaan.

Tärkein eli korruptionvastainen tuomioistuin on puuttunut näihin päiviin asti. Tämän viikon maanantaina presidentti Petro Porošenko vihdoin allekirjoitti lain tuomioistuimen perustamisesta, mikä lisää luottamusta korruption vastaista työtä tekevien joukossa.

– Sen toiminta osoittaisi kansalaisille, että taistelu korruptiota vastaan tuottaa tulosta. Nyt korruptoituneet henkilöt siirtyvät toiseen maahan ja jatkavat elämäänsä onnellisina.

Ääniä myydään, listapaikkoja ostetaan

Korruptio tulee vastaan kaikilla tasoilla.

Yksi Transparency Ukrainan tavoite on monitoroida puolueiden rahoitus. Se tulee paljolti Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen rikastuneilta oligarkeilta, joilla on tiukka yhteys puolueisiin.

– Olisi tärkeää tietää, ketkä todellisuudessa ovat rahoituksen takana. Nyt kovin monet ihmiset eivät lahjoita rahaa suoraan puolueille.

Ehkä tilanne muuttuu elinaikanani.

Iso ongelma on maan vaalijärjestelmä, joka perustuu listavaaliin. Listan kärjestä voi ostaa paikan, ja jos tulee valituksi, samalla tuli ostaneeksi syytesuojan, jonka kansanedustajuus tuo tullessaan Ukrainassa. Epävirallisten tietojen mukaan listan kärkipäähän pääseminen maksaa miljoonia euroja. Puolue voi lisäksi muuttaa ehdokkaiden järjestystä listalla vaalin jälkeen.

Silti äänestysprosentti liikkuu 60 ja 70 välillä.

– Eniten äänestävät eläkeläiset ja vanhat ihmiset. He voivat myydä äänensä.

Oligarkit omistavat myös suurimman osan ukrainalaisesta mediasta, vaikka useimmat mediat ovat taloudellisesti kannattamatonta.

Ukrainassa on myös oligarkeista riippumattomia puolueita.

– Ne eivät ole päässeet vielä parlamenttiin, mutta paikallistasolla niiden edustajia on jo valittu. Nyt on jo ehkä enemmän aktiivisia ihmisiä, jotka yrittävät ymmärtää, mitä tapahtuu, ja on toivoa tulevaisuuden suhteen, Kozlovtseva sanoo.

Lahjuksia, plagiointia

Kun kasvaa korruptioon, sitä ei tunnista.

– Opiskelin Liettuassa ja minulla oli suomalainen ystävä. Kerroin hänelle kopioineeni kirjallisessa tehtävässä sen sijaan, että olisin kirjoittanut itse. Hän sanoi, että ei voi enää täysin luottaa minuun, Kozlovtseva paljastaa.

Hän arvioi, että Ukrainassa 95 prosenttia opiskelijoista tekee samaa kuin hän Liettuassa.

– Sitä tapahtuu niin koulussa kuin yliopistossa ja opettajat sietävät petkutusta hyvinkin yleisesti. Sitä on vaikea tutkia ja toisaalta yliopistoissa tehtävät ovat kohtuuttoman vaikeita suhteessa saatuun ohjaukseen ja tehtäville annettuun aikaan.

– Systeemi kannustaa petkuttamiseen. Korruptio on rakennettu systeemiin. Jos siitä rankaistaisiin, sitä varmastikin tapahtuisi vähemmän, Kozlovtseva uskoo.

Myös palkkataso ajaa ottamaan vastaan lahjuksia. Esimerkiksi lääkärin palkka on 200–300 euroa kuukaudessa.

– Se ei riitä perheen elättämiseen. Niinpä täällä rohkaistaan potilaita antamaan terveydenhuollossa rahaa ilman kuittia, ja melkein kaikki tekevät niin saadakseen palvelua.

– Sinua kohdellaan huonommin, jos et maksa. Jumiudut ehkä väärään leikkausjonoon.

Kozlovtseva opiskeli talous- ja hallintotieteitä Liettuassa.

– Halusin palata Ukrainaan ja tehdä bisnestä. Mutta ymmärsin sen olevan mahdotonta, jos korruptio ei vähene. Niinpä valitsin korruption vastaisen, hän kertoo.

Hän pitää työstään, muttei odota nopeita tuloksia.

– Edessä on vielä pitkä taistelu. Mutta ehkä tilanne muuttuu elinaikanani. Ehkä jotkut keskeiset asiat muuttuvat jo kymmenessä vuodessa ainakin pienten yritysten osalta.

Ukraina himoitsee kansainvälisiä sijoituksia, mutta korruptio haittaa sijoitusten saamista, vaikka EU:n ja Ukrainan vapaakauppasopimus on kuitenkin lisännyt niiden välistä kauppaa jo 25 prosenttia.

Ulkomaisten yritysten on muutenkin vaikea asettua ukrainalaiseen liiketoimintaympäristöön. Verotus on sekava, oikeuslaitos arvaamaton ja turvallisuuspalvelu voi sekaantua yritysten asioihin. Toisaalta tarjolla on hyvä sijainti ja koulutettua työvoimaa.

Päämäärä on päästä normaaliin länsimaiseen liike-elämämalliin oligarkkien käytännössä kontrolloimien valtionyhtiöiden sijaan. Suomen Kiovan-lähetystön tietojen mukaan ulkomaiset investoinnit ovat nykyisin noin 3–4 miljardia euroa, mutta summan pitäisi olla kaksin- tai kolminkertainen, jotta maa kehittyisi.

Koskaan ei voi olla varma

Olga Rudenkon mukaan toimittajana on helpompi olla kuin viisi vuotta sitten. On sananvapaus, kansalaistoimintaa ja aktivisteja, ja myös parlamentaarista keskustelua. Tietoa on saatavilla, rekistereitä on avattu.

– Mutta sananvapaus ei ole ihan todellista, koska samaan aikaan on tapahtunut kolme toimittajamurhaa, hän sanoo.

Tapaukset ovat selvittämättä ja Rudenko arvelee, että tutkintaa on sabotoitu.

– En epäile, että olisin vaarassa, mutta tutkivat toimittajat eivät ikinä voi olla varmoja turvallisuudestaan Ukrainassa.

Hänen mukaansa iso ongelma on myös se, että ukrainalaisessa journalismissa median ulkopuolelta maksetaan jutuista toimittajille.

– Se on hyvin yleistä, Rudenko sanoo.

Kyse voi olla vaikkapa myönteisestä jutusta, joka koskee jotain poliitikkoa.

Ukraina

Ukraina itsenäistyi Neuvostoliitosta vuonna 1991.

Maassa koettiin niin sanottu Oranssi vallankumous vuonna 2004 presidentinvaalien epäselvyyksien johdosta.

Toinen vallankumous käytiin läpi vuonna 2014. Sitä edelsi se, että marraskuussa 2013 presidentti Viktor Janukovytš hylkäsi EU:n kauppa- ja yhteistyösopimuksen Venäjän mieliksi. Mielenosoittajat valtasivat pääkaupunki Kiovan kadut ja mielenosoitukset muuttuivat tammikuussa 2014 väkivaltaisiksi. Helmikuussa Janukovytš erotettiin ja toukokuussa valittiin presidentiksi Petro Porošenko.

Sitä seurasi Krimin kriisi, joka jatkuu yhä sotana Venäjää vastaan.

Ukrainan väkiluku on 45 miljoonaa.