Mitä jos? Tämä on kysymys, joka yhdistää tieteistarinoita ja suomalaisten oikeutusta historiansa kipupisteille.
Scifissä mitä jos -kysymykset voivat olla tällaisia: Mitä jos voisimme matkustaa valoa nopeammin? Mitä jos ihmisapinat oppisivat puhumaan ja nousisivat kapinaan? Mitä jos ihmisrotu jatkaisi evoluutiotaan ja jotkut saisivat supervoimia?
Suomalaisessa historiakeskustelussa ”mitä jos” ei ole kysymys vaan toteamus: Jos punaiset olisivat voittaneet sisällissodan, olisi Suomi ollut osa Neuvostoliittoa. Jos emme olisi liittoutuneet Saksan kanssa toisessa maailmasodassa, olisi Suomesta tullut osa Neuvostoliittoa. Ilman Urho Kekkosen nerokasta tasapainoilua idän ja lännen välillä, olisimme joutuneet osaksi Neuvostoliiton etupiiriä.
Juu, ei suomalaisia dystopioita ole ainakaan mielikuvituksella pilattu.
Neuvostoliitto-pelottelun tarkoitus on selittää historiamme parhaaksi mahdolliseksi. Kyllä, jopa sadan vuoden takaiset keskitysleirit, toisen maailmansodan lähes satatuhatta suomalaisvainajaa ja kaikki muukin.
Poikkeuslaki valtionpäämiehen valitsemiseksi ilman vaaleja? Parempi kuin Neuvostoliitto. 90-luvun lama ja massatyöttömyys? Parempi kuin Neuvostoliitto. Aktiivimalli? Parempi kuin Neuvostoliitto. Cheek? Parempi kuin Neuvostoliitto.
Neuvostoliittopelottelun tarkoitus on selittää historiamme parhaaksi mahdolliseksi.
On yksi tieteiskirjallisuuden laji, jossa tämä historia-jossittelu yhdistyy scifi-genren pyrkimykseen miettiä jonkin epätodennäköisen tai mahdottoman tapahtuman todennäköisiä seurauksia. Kyseessä on vaihtoehtohistoria.
Vaihtoehtohistorioissa pohditaan ilman taka-ajatuksia, miten olisi käynyt, jos historiassa tämä yksi asia olisikin mennyt eri tavalla. Mitä jos Napoleon olisi onnistunut valloittamaan Venäjän? Mitä jos Jeesus olisikin ollut aikamatkustaja? Mitä jos rutto olisi keskiajan lopulla tappanut lähes kaikki eurooppalaiset? Amerikassa yleinen aihe on, mitä jos etelävaltiot olisivat voittaneet sisällissodan?
Yleensä minkään tapahtuman seuraukset eivät ole pelkästään hyviä tai huonoja, vaan yllättävät lukijan hienoilla oivalluksilla. Miten naapurimaat olisivat suhtautuneet etelävaltioiden voittoon? Olisiko orjuus jatkunut meidän päiviimme asti? Olisiko rock’n’rollia koskaan voinut syntyä?
Tätä ajatustapaa voi tietenkin soveltaa myös meidän historiaamme. Emme me oikeasti tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos punaiset olisivat voittaneet sisällissodan. Mitä olisi tehnyt maassa oleva Saksan armeija? Lähtenyt kotiin? Tuskin. Olisiko vasemmisto heti luopunut itsenäisyydestä liittyäkseen sisällissotaa käyvään Neuvosto-Venäjään? Tuskin. Jos Suomi olisi ollut osa Neuvostoliittoa, olisiko sosialisti-imperiumin kehitys ollut tasan samanlainen kuin ilman Suomea? Tuskin. Olisiko Suomi ollut puolueeton toisessa maailmansodassa? Olisiko Aku Ankka saanut ilmestyä 50-luvulla Suomessa? Olisivatko 60-luvulla isänmurhaa tekevät radikaalit olleet tosi oikeistolaisia tai fasistisia?
Emme tiedä. Mutta voimme jossitella.
Olen viimeisen vuoden jossitellut yhdellä itsenäistymiseen ja sisällissotaan liittyvällä kysymyksellä.
Viime vuonna juhlimme itsenäisyyden juhlavuotta. Itsenäistymisvuosi 1917 koostuu tällaisista asioista: Maaliskuussa Venäjällä oli vallankumous, jossa tsaari vangittiin. Heinäkuussa Suomessa alettiin perustaa suojeluskuntia ja työväenkaarteja. Marraskuussa Lenin ja bolševikit kaappasivat Venäjällä vallan väliaikaiselta hallitukselta ja Suomessa oli yleislakko. Joulukuussa eduskunta julisti Suomen itsenäiseksi ja vaati venäläisjoukkoja poistumaan maasta.
Se oli hieno vuosi.
Aivan päinvastainen kuin sisällissodan vuosi 1918. Tammikuussa työväki päätti aloittaa vallankumouksen ja valloitti Helsingin. Helmikuussa senaatti pakeni Vaasaan ja Ruotsi miehitti Ahvenanmaan. Maaliskuussa senaatti liittoutui Saksan kanssa ja työväen kansanvaltuuskunta Neuvosto-Venäjän kanssa. Huhtikuussa saksalaiset valloittivat Helsingin ja kansanvaltuuskunta pakeni Viipuriin. Toukokuussa viimeiset punaiset antautuivat ja senaatti palasi saksalaisten miehittämään Helsinkiin. Lokakuussa saksalainen maakreivi valittiin Suomen kuninkaaksi ja marraskuussa työväen vallankumous syrjäytti Saksan keisarin. Joulukuussa maakreivi kieltäytyi kuninkuudesta ja Saksan armeija vetäytyi Helsingistä.
Kamala vuosi.
Kaksi hyvin dramaattista, mutta aivan erilaista toisiinsa mitenkään liittymätöntä vuotta aivan peräkkäin! Toista juhlitaan ja toista surraan. Melkoinen sattuma.
Mitä jos… Mitä jos kaikki olisi tapahtunut puoli vuotta aikaisemmin tai myöhemmin?
Vuosi alkaisi heinäkuusta 1917 ja päättyisi kesäkuuhun 1918. Samaan kahdentoista kuukauden ikkunaan sijoittuisivat suojeluskuntien ja työväenkaartien perustaminen, yleislakko, lokakuun vallankumous, itsenäisyysjulistus, sisällissota, Ruotsin, Venäjän ja Saksan armeijoiden miehitykset Suomessa ja keskitysleirit.
Vuosi alkaisi niin, että Suomen pääkaupunkia miehittävät venäläiset ja siellä on sosialistinen pääministeri. Vuoden lopussa Suomen pääkaupunkia miehittävät saksalaiset ja oikeistolainen pääministeri on juuri saanut heiltä luvan palata sinne. Hallitus puuhaa Suomea Saksan alusmaaksi ja hankkii saksalaista valtionpäämiestä.
Pääkaupunki olisi tämän vuoden keskellä ollut noin kuukauden verran Suomen hallituksen komentamien joukkojen hallussa. Välillä maassa on ollut kaksi hallitusta, joista kumpikaan ei ole uskaltanut mennä Helsinkiin.
Täyttyisivätkö tässä mielestämme itsenäisen valtion tunnusmerkit? Vai juhlisimmeko Suomen itsenäistymistä vasta tämän vuoden 16. 12.? Silloin tulee sata vuotta siitä, kun Saksan Itämeren divisioona piti lähtöparaatinsa ja poistui Suomesta.
Mitä jos katsoisimme historiaamme rehellisin silmin? Siinäkin olisi yksi asia, jossa voisimme olla parempia kuin Neuvostoliitto.