Pääministerikisaan ilmoittautunut Juha Sipilä (kesk.) puhkui voitonvarmuutta viime viikonvaihteessa Sotkamon puoluekokouksessa. Tätä tuskin odottaisi poliitikolta, jonka johdolla puolue on hukannut kannatuksestaan viime eduskuntavaalien voittonsa ja pudonnut kolmanneksi suurimmaksi demareiden ja kokoomuksen jälkeen.
Sipilä oli tehnyt uudenvuodenlupauksen hymyillä. Hänen rauhallisuuttaan sote- ja maakuntauudistuksen pyörityksessä on jo ehditty ihmetelläkin.
Hän kertoo käyneensä oman henkilökohtaisen paininsa. Tulos oli, ettei ulos ole syytä lähteä, vaan hän pyrkii pääministeriksi.
Todelliset asemat alkavat selkiytyä vasta loka-marraskuussa.
Tämä vedonnee keskustalaisiin. Puolueaktiivit luottavat edelleen yrittäjä-Sipilään, vaikka hän ei osoittautunutkaan messiaaksi.
Keskusta ruotuun,
kokoomus hajalla
Sipilä hehkuttaa valtiontalouden kuntoon pistämistä, työpaikkojen lisäämistä, työttömyyden vähentämistä ja maan kilpailukyvyn parantamista.
Kaikki nämä ovat tärkeitä asioita, mutta eivät alkiolaisen puolueen ydintä. Lista sopii hyvin myös valtiovarainministerin Petteri Orpon (kok.) puolueen pirtaan, joka kokousti Turussa samaan aikaan keskustan kanssa.
Ne harvat keskustan narisijat ovatkin arvostelleet puoluetta kokoomuslaisesta politiikasta. Harva kuitenkaan on arvostellut Sipilän vetämää eriarvoisuutta kasvattavaa politiikkaa. Osa keskustalaisista on kuitenkin siirtynyt katsomoon.
Äänet keskustassa hiljenivät, kun kokoomuksen rivit alkoivat rakoilla Helsingin kaupungin pormestarin Jan Vapaavuoren (kok.) johdolla sote- ja maakuntauudistuksessa. Yllättäen kokoomus heiluttaakin hallitusvenettä ja keskusta katsoo vierestä.
Kolme suurta
haastavat toisiaan
Suurimmilla puolueilla – keskustalla, kokoomuksella ja puheenjohtajan Antti Rinteen Sdp:llä on kova hinku vuoden 2011 eduskuntavaalien jytkyä edeltävään aikaan, jolloin kolme suurinta puoluetta jakoi vallan heittäen yhden kolmesta hallituksen ulkopuolelle.
Keskusta haastaa kokoomusta ja demareita. Demarit haastavat kokoomusta ja keskustaa, ja kokoomus taas haastaa demareita ja keskustaa. Kolmiodraamasta ollaan synnyttämässä pääministerivaalia.
Pääministerivaalissa median huomio kiinnittyy tulevaan pääministeriin. Kolmiodraamaa herkullisempi on kaksintaistelu. Kumpi on pääministeri -kysymyksen alle hautautuvat isot asiakysymykset, ja pienemmät puolueet jäävät vähäisemmälle huomiolle.
Vihreät ja vasemmisto
kirittävät kolmea suurta
Pääministerivaali syö väistämättä mediatilaa muilta puolueilta. Vihreät ilmoittaa jossain vaiheessa puheenjohtajansa Touko Aallon suulla, että vihreät pyrkii pääministeripuolueeksi, mahdollisesti jo viikonvaihteen puoluekokouksessa.
Puolueensa nousuun kirittänyt edellinen puheenjohtaja Ville Niinistö olisi ollut jopa uskottava, mutta Aallolta puuttuvat näytöt. Puolue luottaa kuitenkin Aaltoon: puolueen kannatus on vielä useita prosenttiyksikköjä korkeampi kuin viime eduskuntavaaleissa.
Vasemmistoliitto on vaalivoitossa kiinni puheenjohtajansa Li Anderssonin johdolla. Andersson kelpaisi suurelle joukolle jopa pääministeriksi mielipidemittausten mukaan, mutta puolue on väärä.
Gallupit lupaavat nousua, mikä edellyttää paljon työtä. Puolueen kannatus on ollut tasaista.
Viime kuntavaalien vaalivoitto valoi uskoa aktiiveihin. Viimeksi eduskuntavaaleissa vihreät ajoivat ohitse viime metreillä, ja sama taistelu kannattajista on edessä näissäkin eduskuntavaaleissa.
Perussuomalaisten
kannatus iso kysymys
Eduskuntavaalien isoin kysymysmerkki on Jussi Halla-ahon johtaman perussuomalaisten kannatus. Puolueen kannatus on keikkunut 8–9 prosentissa, vaikka puolue on ollut hiljaa lukuun ottamatta kansanedustajan Laura Huhtasaaren presidentinvaalikampanjaa. Tuolloin mitattiin puolueelle piilevää kannatusta reilusti päälle kymmenen prosenttia.
Halla-aholaiset ovat koko historiansa ajan luoneet kannatuksensa verkossa, kuten rantautumisensa perussuomalaisiin. Nyt puolue on vielä arvaamattomampi.
Käytännössä se on yhden asian liike maahanmuuttovastaisuudessaan. Puolueen yritykset nostaa muita teemoja eivät ole olleet uskottavia.
Smp:n juurista kumpuavalle perussuomalaisuudelle myös sosiaali- ja työllisyyskysymykset olivat olennaisia. Halla-ahon puolueessa ne hautautuvat maahanmuuttovastaisuuteen.
Perussuomalaiset eivät voi tavoitella valtaa uskottavasti. Se on ajautunut saman tyyppiseen rooliin kuin Ruotsidemokraatit, jota muut puolueet hyljeksivät. Puolue aikoo ottaa kuitenkin irti kaiken Ruotsidemokraattien noususta syksyn parlamenttivaaleissa.
Vasta syksyllä
asemat selkiytyvät
Todelliset asemat alkavat selkiytyä vasta loka-marraskuussa. Silloin mielipidemittaukset kertonevat jo melko tarkkaan sen, kuka ottaa kestäkin mittaa ensi huhtikuun eduskuntavaaleissa.
Hallitusneuvotteluissa tarvitaan todella big deal, sillä kaikki potentiaaliset hallituspuolueet puhuvat toistensa ohitse. Tässä vaiheessa se ei kuitenkaan ole kummallista. Yleensä puheet rauhoittuvat vaalien alla, kun spekulaatiot hallituksen kokoonpanosta kovenevat.
Hallitusneuvottelupöydässä joidenkin on pakko sopia asioista keskenään – jopa veroista, josta on tullut iso kiistakysymys.