All Over Press/Ismo Pekkarinen

Työttömien kolmen kuukauden välien tapahtuneet pakkohaastattelut paljastivat, että viime vuoden alussa työttömistä työnhakijoista oli Uudellamaalla noin 15 – 20 prosenttia haamutyöttömiä.

Kovaa kritiikkiä saaneet työttömien kolmen kuukauden välein tapahtuvat haastattelut eivät ole juuri auttaneet suoraan työllistymisessä. Sen sijaan ne saivat aikaan paljon liikettä TE-toimistoissa.

Yhteydenotot työttömiin lisääntyivät ja asiakassuunnitelmia tehtiin. Uudellamaalla poistettiin useita tuhansia henkilöitä kortistosta viime vuoden alussa. He olivat joko töissä, eläkkeellä, opiskelemassa tai muutoin poissa työmarkkinoilta. Jostain syystä tieto ei välittynyt TE-toimistolle.

Tutkijat Santtu Sundvall Uudenmaan ELY-keskuksesta ja Minna Mayer Uudenmaan TE-toimistosta ovat selvittäneet pääministeri Sipilän hallituksen säätämää käytäntöä.

Suurin osa työttömien haastatteluista kesti vain 15 - 30 minuuttia.

Kaikki työttömät haastateltiin kolmen kuukauden välein vuoden 2017 alusta lähtien. Työpoliittisessa aikakauskirjassa (2/2018) julkaistun artikkelin mukaan ainoastaan pitkäaikaistyöttömien määrä laskussa näkyy yhteys haastatteluihin.

Vaikutus ei kuitenkaan sellainen kuin toivottiin. Määrä laski, kun kortistosta poistettiin haamutyöttömät, joita Uudenmaan TE-toimistoissa oli 15 – 20 prosenttia työttömistä.

ILMOITUS

Massiivinen joukko ”haastateltiin”

Haastattelut eivät sujuneet aivan siihen malliin kuin ennakoitiin. Suurin osa niistä kesti 15 – 30 minuuttia. Varsinkin uudet työnhakijat olisivat halunneet saada tietoa työpaikoista ja suoraa tukea työnhaulleen.

Pääasiassa hakijoita ohjeistettiin jatkamaan omatoimista työnhakua ja työpaikkojen etsintää. Työttömien ja TE-toimistojen asiakastyötä tekevien haastatteluista selviääkin, että haastattelujen fokus oli hukassa.

Haastattelujen tavoitteet olivat korkeita ja kiire painoi, vaikka työntekijöitä lisättiinkin. Esimerkiksi Uudenmaan TE-toimistossa yhteydenottojen määrä kasvoi valtavasti, moninkertaiseksi.

Viime vuonna tehtiin 198 000 suunnitelmaa, mikä on 5,5 kertaa enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Se oli yhteensä enemmän kuin kolmella seuraavalla alueella yhteensä.

Liian vähän ohjausta työnhakuun

Uudet työnhakijat suhtautuivat yhteydenpitoon pitkäaikaistyöttömiä positiivisemmin. He myös kritisoivat käytäntöjä. He olisivat halunneet kasvokkain tapahtuvia haastatteluja eikä vain vartin puhelinpalavereita.

He toivoivat, että edes yksi haastattelu olisi ollut kasvokkain. TE-toimistossa taas tulostavoitteet olivat jo yksin esteenä tälle. Pitkäaikaistyöttömistä taas valtaosa piti vanhoja käytäntöjä hyvänä, ja toivoi paluuta niihin.

Tutkijat ihmettelevät haastattelujen saamaa kielteistä vyörytystä, koska haastattelut olivat olleet jo 90-luvun lopulta lähtien osa TE-toimistojen toimintaa. Enemmistö vastanneista työttömistä kuitenkin suhtautui neutraalisti haastatteluihin.

Lähes puolet 47 prosenttia vastaajista koki, että haastattelut eivät vaikuttaneet juuri millään tavoin heidän työnhakuunsa. Uusista työntekijöistä kuitenkin kolmannes ja pitkäaikaistyöttömistäkin vajaa neljännes koki ainakin jonkin verran vaikuttaneen.

Laatuun panostettava

Sundvall ja Mayer toteavat, että ”haasteistaan huolimatta määräaikaishaastattelut luovat perustan edelleen TE-toimistoissa tapahtuvalle työvälitykselle”. Heidän mukaansa haastattelut pitäisi säilyttää, vaikka työvoimapalvelut on sote- ja maakuntauudistuksen yhteydessä tarkoitus siirtää maakunnille tai kuntayhtymille.

Tutkijat esittävät, että laatuun pitäisi panostaa huomattavasti enemmän. Kaikki asiakastyössäkään olevat TE-toimistojen työntekijät eivät pitäneet haastatteluja onnistuneina. Esimiehillä oli huomattavasti parempi kuva haastattelujen toimivuudesta.