Lehtikuva/Inti Ocon

Entisellä sissijohtajalla edessään vaikea valinta.

Nicaraguan presidentin Daniel Ortegan poliittinen ura käynnistyi kymmeniä vuosia sitten diktaattori Anastasio Somozaa vastaan taistelleiden sandinistisissien riveissä. Ensimmäisen kerran hänet valittiin presidentiksi 1984, jolloin hän jo johti sandinisteja. Pian vaalien jälkeen Yhdysvaltain kauppasaarto ja tuki contra-sisseille suistivat maan viisi vuotta kestäneeseen sotatilaan.

Vuonna 2006 Ortega valittiin jälleen presidentiksi, ja seuraavan kerran 2011. Ja vielä kolmannenkin kerran vuonna 2016, kun kansalliskokous muutti perustuslakia ja salli presidentille jatkokauden.

Kymmenen vuotta Nicaragualla meni hyvin. Talous kasvoi yli neljän prosentin vuosivauhtia vuosina 2007–2017. Aluksi Ortega sai tukea Venezuelan Hugo Chávezilta, mutta myös presidentin ja liike-elämän välinen suhde kukoisti. Ortega huolehti, että liike-elämän edut otettiin päätöksenteossa huomioon, liike-elämä ei puuttunut Ortegan kiristyvään politiikkaan.Ulkomaiset investoinnit kolminkertaistuivat ja köyhyys väheni.

Nicaraguan sisäpoliittinen kriisi on paisumassa hallitsemattomiin mittoihin ja maa uhkaa ajautua kaaokseen.

Nyt Nicaraguan sisäpoliittinen kriisi on paisumassa hallitsemattomiin mittoihin ja maa uhkaa ajautua kaaokseen.

Aseet kääntyivät kohti kansalaisia

Väkivaltaisiksi kärjistyneet mielenosoitukset roihahtivat 18. huhtikuuta. Kipinän niihin sinkosi Ortegan hallituksen päätös leikata sosiaaliturvaa ja eläkkeitä. Pelko tulevaisuudesta ajoi ihmiset kadulle, kun heille selvisi, että sosiaalivakuutuslaitos INSS:n varoja oli käytetty holtittomasti ja eläkejärjestelmää uhkasi romahtaminen 10–15 vuodessa. Ortegan kannattajien mielestä kyseessä olivat vain välttämättömät leikkaukset, jotta eläkeiän nostolta vältyttäisiin.

ILMOITUS

Kärkijoukoissa mieltään osoittamaan riensivät opiskelijat. Hallitus ja Ortegan puolisotilaalliset sandinistijoukot vastasivat väkivallalla. Kymmeniä ihmisiä kuoli, loukkaantui tai katosi.

Ortega perui uudistukset, mutta tuli oli jo karannut irti. Tiistaina, 9. toukokuuta järjestetylle kansalaismarssille osallistui yli 100 000 ihmistä. Saman viikon lopulla sandinistien aseistetut joukot ja poliisit hyökkäsivät jälleen opiskelijoiden kimppuun. Mielenosoituksia siihen saakka lähinnä sosiaalisesta mediasta seuranneet pääkaupunki Managuan asukkaat liittyivät opiskelijoiden riveihin vaatimaan Ortegan eroa.

Nicaraguan äitienpäivänä 30. toukokuuta Managuassa järjestettiin muistomarssi huhtikuun mielenosoituksissa ja sen jälkeisissä levottomuuksissa kuolleille opiskelijoille. Ortegan sandinistitukijat ja poliisit vastasivat jälleen aseilla ja 16 ihmistä kuoli.

Rauhanneuvottelut palatsissa, kansa kadulla

Alun perin ihailtu johtaja rypee nyt suosion pohjamudissa. Mielenosoitukset ovat jatkuneet ja levinneet pääkaupungin ulkopuolelle ja mielenosoittajat vaativat Ortegan eroa. Kaduille pystytetään barrikadeja ja mielenosoittajat rakentavat aseita.

Terveysministeri Sonia Castron mukaan terveydenhuolto kärsii tiesuluista, eikä lääkkeitä ja hoitovälineitä saada toimitettua tarvitsijoille. Ortegan tukijat syyttävät opposition mielenosoittajia tuhotöistä, muun muassa radioaseman polttamisesta, ja virkamiesten kimppuun käymisestä.

Dialogi hallituksen ja mielenosoittajien välillä katkesi, kun katolinen kirkko lopetti välittäjänä toimimisen toukokuun puolivälissä. Ortegan vaihtoehdot näyttävät olevan vähissä. The Economist ei usko diktatuurin olevan vaihtoehto. Sitä vastaan puhuvat lehden mukaan sekä Nicaraguan yksityisen sektorin vahvuus että epävarmuus siitä, miten asevoimat tulisivat reagoimaan, jos maata ohjattaisiin diktatuurin suuntaan.

Yksi mahdollisuus olisi suostua opposition vaatimiin vaaleihin. Ne voitaisiin järjestää jo ensi vuonna, kaksi vuotta aikataulusta varhennettuna.

Onnistuisiko reilujen vaalien järjestäminen? Jos, niin ainakaan tämän hetkisen suosion perusteella Ortegalla ei olisi mahdollisuuksia voittoon. Toisaalta hänen vastustajansa tuskin osallistuisivat vaaleihin. Ilman kansalliskokouksen myöntämää erillislupaa, Ortega ei olisi voinut asettua ehdolle edellisissäkään vaaleissa 2014.

Boikottiin johtaisi myös Daniel Ortegan vaimon, nykyisen varapresidentin Rosario Murillon asettuminen miehensä seuraajaehdokkaaksi.

Eilen, 7. kesäkuuta Nicaraguan piispainkokous ilmoitti, että keskustelut rauhan palauttamisesta käynnistetään uudelleen. Tarkoitus on keskustella ”kotimaalle tärkeistä aiheista, alkaen oikeudesta ja demokratiasta, jotka ovat aina rauhan edellytyksiä, samoin kuin rinnakkaiselosta ja dialogista”.

Mikäli opposition mielenosoittajat ja Ortegaa kannattavat sandinistinuoret jäävät kaduille ottamaan mittaa toisistaan, on presidentinpalatsissa istuvien neuvottelijoiden kenties enää mahdotonta rauhoittaa tilannetta.