Luihin ja ytimiin (De rouille et d’os, 2012) on hyvä nimi elokuvalle, jossa mennään reilusti pintaa syvemmälle ja joka kylpee kovassa valossa.
Jacques Audiardin ohjaamassa ranskalaisfilmissä liikutaan väkevästi elämän perustavaa laatua olevien tekijöiden äärellä. Kriisit testaavat, luettelo on paljon kertova: jokapäiväinen ravinto ja toimeentulo, yllättävät käänteet ja vastoinkäymiset, köyhyys, väkivalta ja vammaisuus, mutta myös hellyys, rakkaus ja läheiset, aina silloin tällöin pienet toivon pilkahdukset.
Jengiä ravistellaan, fyysisten paukkujen ohessa sielun syvyyksiä raaputetaan naskalin tapaisella. Elämä testaa rankimman kautta muutenkin kuin laittomien vapaaotteluiden muodossa.
Kauniit kuvakompositiot ja vastaavat hienoudet on karsittu pois – jotain tällaista voi odottaa tavallista tiukkapotkuisemman rikosfilmin Profeetta (2009) ohjaajalta. Käsivarakuvaus puhuu kursailematonta kieltään, kun katsoja viedään kiertoajelulle maailmaan, jossa uidaan välillä niin vedessä, veressä kuin sonnassakin.
Rakkaussuhteen kuvauksessa sovinnaisuudet ja tabut lentävät roskiin. Tapa kuvata seksuaalisuutta ei kuitenkaan luiskahda sosiaalipornoiluksi. Asiaan liittyvät kohtaukset ilmentävät ohjaaja Audiardin epäsentimentaalista, mutta empaattista ohjauksen suurta linjaa.
Marion Cotillard vakuuttaa masokistisia taipumuksia omaavana naispäähenkilönä. Leffan näyttelijädynamo on silti miespääosan Matthias Schoenarts, jonka roolityössä on räjähtävää fyysisyyttä. Sopivasti taviksen oloisen belgialaisen roolihahmo ilmentää luonnonlasta, jolla on kova seksinnälkä, lujat nyrkit ja sydän paikallaan.
Luihin ja ytimiin
Teema Fem ke 6.6. klo 22.00. Areena.
[digilehti pvm=20180601]