Työelämän kehittämisessä juhlapuheiden ja politiikanteon välillä vallitsee valtava epäsuhta, toteaa Insinööriliiton johtava asiantuntija Jenni Karjalainen.
Hän kirjoittaa tuoreessa pamfletissaan Disruptiota posliinikaupassa (Kalevi Sorsa -säätiö 2018), että työvoimaa kohdellaan edelleen matemaattisena suureena.
Hallitus odottaa toimiensa lisäävän kilpailukykyä ja työllisyyttä. 24 tunnin lisäys työaikaan tai työttömyystukien tiukentaminen aktiivimallilla lisäävät Karjalaisen mukaan hallinnollista byrokratiaa, vaikka samaan aikaan puhutaan norminpurkutalkoista.
Hallitus on lisännyt hallinnollista byrokratiaa, vaikka samaan aikaan puhutaan norminpurkutalkoista.
Haluttu tuottavuusloikka ei Karjalaisen mukaan tapahdu heikentämällä työelämän pelisääntöjä. Työehtosopimusten yleissitovuudesta on sovittu heikoimpien työntekijöiden suojelemiseksi. Nokia-ilmiökin tapahtui nykyistä säädellymmässä ympäristössä.
Tuottavuuden lisäämiseksi tarvitaan Karjalaisen mukaan toisenlaisia keinoja. Innovaatiotoimintaan tulee panostaa ja työpaikkoja rohkaista toisin tekemiseen.
Toisin tekemisellä parempia tuloksia
Työnantajien tulisi tarjota nykyistä enemmän mahdollisuuksia työn kehittämiseen. Karjalainen puhuu disruptiosta, murroksesta tai häiriöstä, jota tarvitaan jämähtäneiden rutiinien muuttamiseksi ja parempien työtapojen keksimiseksi.
Pamfletissa kerrotaan kymmenen tosielämän esimerkkiä toisin tekemisestä. Muusikko löytää soittamiseensa syvyyttä vasta, kun hän uskaltautuu järjestelmällisen harjoittelun jälkeen improvisaatiokurssille. Työyhteisö oppii luottamaan asiantuntijuuteensa, kun viraston johtaja kieltäytyy kommentoimasta kaikkea laittamalla päiväksi pahvilaatikon päähänsä.
Karjalaista häiritsee, kun ihmisistä puhutaan hallinnollisena massana eikä yksilöinä. Paras vaihtoehto työn tekemiseen löytyy yleensä, kun ihminen on työssään oma itsensä ja tuo osaamisensa rohkeasti esille.
– On suorastaan vaarallista ajatella, että jossain työpaikassa kehittämistyötä ei tarvittaisi tai että kaikkien ei tarvitsisi osallistua siihen, Karjalainen kirjoittaa.
Jokainen voi tulla paremmaksi
Ratkaisuja tuottavuuden nostamiseksi löytyy työpaikoilta, kun työntekijöille annetaan mahdollisuus rikkoa jämähtäneitä käytäntöjä. Jotta rutiineja voisi muuttaa, työ pitää ensin osata.
Karjalainen toteaa, että jokainen voi tulla paremmaksi työssään. Hän viittaa Hubert ja Stuart Dreyfusin teoriaan oppimisen asteista. Niistä korkeimmassa työ osataan niin hyvin, että se sujuu intuitiolla. Näin toimivat muiden muassa maailman parhaat jalkapalloilijat.
Pamfletin julkistamistilaisuudessa Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVAn johtaja Matti Apunen haastoi pohtimaan, jääkö työelämän kehittäminen vain ”mestareiden” käsiin ja mistä tietää, ovatko heidän intuitionsa oikeita. Toinen ratkaistava seikka on, ettei kenenkään ideaa tyrmättäisi suoralta kädeltä.
Nokia-ilmiökin tapahtui nykyistä säädellymmässä ympäristössä.
Karjalainen totesi, että ideat tulisi koota yhteiseen pooliin, jossa ei arvotettaisi, keneltä idea tuli. Työpaikoille tulisi luoda luottamuksellinen ja salliva ilmapiiri, jotta ideoinnista tulisi arkipäivää.
Apunen huomautti, että innovaatioista tulee palkita. Uudenkaupungin autotehtaassa yksi työntekijöistä keksi, kuinka lyhentää prosessia neljällä sekunnilla. Isossa tuotannossa innovaation arvo kasvaa. Työntekijä sai tuntuvan rahapalkkion.
Artikkelia on muokattu 31.5.2018 klo 15.30: Jutun kolmannessa kappaleessa luki aiemmin: ”Hallitus odottaa, että tuottavuus kasvaa lisäämällä 24 tuntia työaikaan tai tiukentamalla työttömyystukia aktiivisuusvaateilla.”