Pakistanin ja Afganistanin rajoilta Irakin rajalle sekä Persianlahdelta Kaspianmerelle ulottuvaa, pinta-alaltaan Suomeen nähden viisinkertaista aluetta nimitetään Iraniksi. Se on World Fact Bookin mukaan Lähi-idän toiseksi suurin talous. Viime vuoden tietojen mukaan Iranin ostovoimakorjattu bruttokansantuote oli 1 631 miljardia dollaria, joka jää 20 000 dollariin henkilöä kohden. Maa on suurelta osin kuivaa tai puolikuivaa.
Oikeustieteen tohtori Gabriel Collins Texasin Rice-yliopistosta totesi huhtikuussa 2017 julkaistussa raportissaan Iranin häämöttävä vesivararikko Iranin keikkuvan vesihuollon romahduksen partaalla siksi, että ruoan omavaraisuutta tavoitteleva politiikka ohjaa yli 90 prosenttia makeasta vedestä maatalouteen.
Erityisesti vehnän osalta tavoite aiheuttaa ongelmia, koska vehnä on keskeinen vilja iranilaisessa ruokavaliossa ja tonneissa mitattuna pääviljalaji. Maa-aines on liian kuivaa vehnän sadeperustaiseen viljelyyn, joten keinokasteltuna sato olisi FAOn tietojen mukaan kolminkertainen.
Alle 50 vuodessa on käytetty 30 prosenttia pohjavesivarannoista.
Mutta onko Collins oikeassa? Hän on toiminut muun muassa Kiina-analyytikkonaYhdysvaltain puolustusministeriössä. Ovatko hänen synkät päätelmänsä tarkoitushakuisia kohdistuessaan maahan, jota presidentti Donald Trump on nimittänyt ”roistovaltioksi”?
Vedenkulutus täytyisi lähes puolittaa
Al Arabiya News arvioi toukokuussa 2015 Iranin ylittävän vuoden loppuun mennessä ”kriittisen pisteen väestönkasvun ja vesi-intensiivisten maatalousohjelmien vuoksi”. Presidentti Hassan Rouhanin on asettanut tavoitteeksi viiden perussatokasvin omavaraisuuden. Teheranissa toimiva konsultti Bijan Khajehpour kommentoi sanomalla, että maatalouden vedenkäytön vähentäminen ”hankaloittaisi omavaraisuustavoitetta”.
Saman kuukauden aikana Al Monitor luonnehti ongelman kansainvälistä luonnetta: ”Kriisi on pahentunut hälyttävään pisteeseen. Suuren määrän iranilaisia saattaa olla pakko muuttaa ulkomaille, jos toimivia ratkaisuja ei löydetä lähivuosina.” ”Iranin olisi lähes puolitettava vuotuinen vedenkulutuksensa,” lehti jatkoi.
Vuotta aikaisemmin iranilainen ilmastotieteilijä Nasser Karami totesi Washington Postille: ”Alle 50 vuodessa olemme käyttäneet noin 30 prosenttia pohjavesivarannoistamme, joiden kerääntyminen on kestänyt miljoona vuotta.”
Iran on merkittävä maatalousmaa. Eri lähteiden (luettu elokuussa 2015) mukaan se oli viime vuosikymmenen vaihteessa maailman 12. suurin vehnäntuottaja ja 13. suurin riisin kuluttaja – riisistä yli kaksi kolmasosaa tuotettiin kotimaassa. Iranissa kasvoi puolet maailman pistaasipähkinöistä, 95 prosenttia sahramista sekä eniten marjoja ja kivellisiä hedelmiä.
Lontoossa sijaitseva, Iranista ja Lähi-idästä uutisoiva ja omien sanojensa mukaan riippumaton Micorofonnews-verkkomedia kertoi 28.4.2018, että ainakin 300 Iranin kaupunkia, joissa asuu yhteensä 17 miljoona ihmistä, kärsii parhaillaan veden niukkuudesta.
Haastateltu energiaministeri Reza Ardakanian totesi huolestuneena, että monissa osissa maata sadanta on vähentynyt jopa yli kahdella kolmasosalla verrattuna edelliseen vuoteen. Hän totesi: ”Kohtaamme nyt muuttuvan ilmaston, joka on aiheutunut globaalista lämpenemisestä. Se ja vettä liikaa käyttävä kasvava väestö ovat maan kohtaaman vesipulan päätekijät.”
Päivää myöhemmin teheranilainen talouspäivälehti Financial Tribune vahvisti energiaministerin neuvonantajan Mohammad Haj-Rasoulihan suulla, että kuluvana vesivuonna Iranin vesipula on ollut pahin puoleen vuosisataan.
Moninkertaisesti kansainvälisesti palkittu iranilainen tutkija ja ympäristöaktivisti Kaveh Madani kirjasi of environmental studies and sciences -aikakauskirjan raporttiinsa jo 2014, että ”hallitus syyttää nykyisestä kriisistä ilmastonmuutosta, toistuvia kuivuusjaksoja ja kansainvälisiä sanktioita uskoen, että vesipula on jaksottaista. Iranin dramaattisella vesiturvatilanteella on kuitenkin juurensa vuosikymmenten hajanaisessa suunnittelussa ja hallinnon lyhytnäköisyydessä.”
Madani oli aiemmin Iranin ympäristöhallinnossa varajohtaja ja nykyisin YK:n ympäristöohjelman hallintoneuvoston pysyvä jäsen.
Hiekkamyrskyt raivoavat
Pitkään jatkunut vesien väärinkäyttö on kuivattanut Luoteis-Iranissa sijaitsevan, maailman suurin järviin lukeutuvan Urmia-suolajärven melkein kokonaan – samoista syistä kuin Keski-Aasian Araljärvi on lähes lakannut olemasta. Urmia on menettänyt 80 prosenttia pinta-alastaan viimeisten 30 vuoden aikana.
Monille kosteikoille on käynyt samoin. Tehran Times uutisoi 4. toukokuuta ympäristöhallinnon johtajan Masoud Tajrishin huomauttaneen, että 18 kosteikkoa on kokonaan kuivunut ja 24 on kriittisessä tilassa.
Kuluvana vuonna vesipula on ollut pahin puoleen vuosisataan.
Arabiemiraateissa julkaistava The National kuvasi jokien tilannetta karusti: ”Zayandehrood, ’elämän antava joki’, on Keski-Iranin suurin joki ja tärkeä vesiturvalle. Se virtasi 400 kilometriä Zagrosvuorilta länteen läpi puistojen ja alta safavidien ajan siltojen ja se tunnettiin vilkkaasta kalastuksesta. Nyt paikalla on hiekkaa ja kiviä. Ainoa todiste joskus mahtavasta vesitiestä ovat soutuveneet pölyävillä töyräillä.”
Muutkin suuret järvet ja joet kuivuvat. Tehran Times kertoi 517 kaupungin kärsivän veden vähyydestä. Niissä on kiistoja vesioikeuksista, mielenosoituksia ja jopa mellakoita. “Vedenotto pohjavesistä on kielletty 230 tasankoalueella, mutta siitä huolimatta me tyhjennämme varantoja viidellä miljardilla kuutiometrillä, Tajrishi pahoitteli
Iranissa on aina koettu hiekkamyrskyjä, mutta nyt niitä esiintyy aikaisempaa useammin ja epätavallisissa paikoissa. Urmiajärven ja muiden vesien katoaminen ovat tähän osasyynä. Tuuli kuljettaa kuivuneen maa-aineksen pölynä laajoille alueille.
Yhdistyneiden kansakuntien ja Iranin rahoittamassa kansainvälisessä, Teheranissa pidetyssä konferenssissa YK:n alaisen Maailman ilmatieteen järjestön analyytikko Enric Terradellas totesi viime kesänä: ”Lähi-idässä on koettu merkittävää hiekka- ja pölymyskyjen esiintymistiheyden ja voimakkuuden kasvua 15 viime vuoden aikana.”
Middle East Eye -lehden mukaan Kairon yliopiston maaperätutkimuksen professori Wadid Erian varoitti samassa tilaisuudessa, että ”hiekkamyrskyt kiihdyttävät aavikoitumisprosessia ja aiheuttavat vakavaa ympäristön saastumista. Tällä on valtavan tuhoisa vaikutus ekologiaan ja elinympäristöön”.
Mielenosoituksia useissa maakunnissa
Huhtikuun 26. päivänä rikkoivat mieltään osoittaneet viljelijät 20 vedensulkijaa Isfahanin maakunnan Shaturissa vastalauseena vakavalle vedenpuutteelle. Sulkijat kuuluivat putkistoihin, joilla vettä ohjattiin pois viljelymailta. Seuraavana päivänä tuhatpäinen turvallisuusjoukko saapui korjaamaan putkistot. Tiedot kertoi Our Iran -ryhmä, joka omien sanojensa mukaan”peilaa vastarintavoimien vapautustoimintaa uutisilla ja kuvilla kaikkialta Iranista”.
ACLED:n tietojen mukaan tämän vuoden maaliskuun alun jälkeen vesimielenosoituksia on ollut ainakin Isfahanin, Khuzestanin, Chaharmahalin ja Bakhtiarin sekä Kohgiluyehin ja Buyer Ahmadin maakunnissa. Viljelijät ja asukkaat ovat nousseet vastustamaan kuivuutta ja hallituksen suunnitelmia, jotka toteutuessaan ohjaisivat niukkoja vesivaroja toisiin maakuntiin.
Mielenosoittajat ovat ottaneet yhteen poliisin ja turvallisuusjoukkojen kanssa. Ainakin kaksi ihmistä on loukkaantunut ja kymmeniä pidätetty. ACLED eli Armed Conflict Location & Event Data Project on hajautettu projekti, joka kokoaa tietoa, analysoi ja kartoittaa kriisejä ympäri maailmaa.
Voiko Iran selvitä vesitilanteestaan?
Syksyllä 2017 kaksi tutkijaa, iranilainen Fatameh Karandish Zabolin yliopistosta sekä Hollannin Twenten ja Singaporen yliopistoissa työskentelevä Arjen Y. Hoekstra, vesijalanjälkikäsitteen kehittäjä, julkaisivat tutkimusartikkelin, jonka mukaan Iranin keskittyminen ruokaomavaraisuuteen on johtanut voimalliseen keinokastelun lisäämiseen ottamatta huomioon vesitehokkuutta. Ajatustakaan ei ole uhrattu maakuntien ja valtioiden välisen kaupan tarjoamille mahdollisuuksille, joilla voitaisiin hillitä oman alueen vedenkulutusta kulutuskäyttäytymisen muuttuessa.
Tutkimus on Iranin ensimmäinen kattava vesijalanjälkitutkimus. Se analysoi vuodet 1980–2010, jolloin väestö lähes kaksinkertaistui ja viljelyyn käytetyn veden määrä lisääntyi 122 prosenttia. Analyysi osoittaa ruoan omavaraisuuden kehittyneen poliittisten linjausten mukaisesti, mutta samalla vedenpuute ajoi maan vaikeuksiin.
Sri Lankassa sijaitsevan International Water Management Instituten pääjohtaja Claudia Sadoffin luonnehdinta maaliskuun lopussa pysäyttää: ”Yli 90 prosenttia Iranin väestöstä ja taloudellisesta tuotannosta sijaitsee suuren tai hyvin suuren vesistressin alueilla. Tämä on kaksi–kolme kertaa globaali prosentuaalinen keskiarvo ja absoluuttisina numeroina se edustaa suurempaa riskiä ihmisille ja tuotannolle kuin muualla Lähi-idässä tai Pohjois-Afrikassa.”
Tutkija Madani selvensi Financial Tribunelle 6.3.Iranin tilanteen laadullista muutosta: ”Kriisi on akuutti tilanne, jossa on vielä mahdollisuus palauttaa alkuperäiset olosuhteet, mutta vararikko merkitsee, että mahdollisuudet täyteen ennallistamiseen ovat romahtaneet.”
Siksi on osuvampaa määritellä nykyinen vesitilanne kriisin sijasta vararikoksi. Madani jatkoi: ”Kun on kyse vararikosta, huomio on keskitettävä sopeutumiseen vielä kohennettavissa olevien kohteiden varassa.”
[digilehti pvm=20180525 sivu=16]