Merja Purola

Vastalääkkeeksi ehdotetaan normikriittisyyttä.

Syrjintä on yhä yleistä pohjoismaisissa kouluissa, selvisi koulua tasa-arvon ja moninaisuuden näkökulmasta tarkastelevassa JustEd-tutkimushankkeessa.

– Suomalaisessa yhteiskunnassa on tasa-arvolle hyvä arvoperusta, ehkä parhaimpia maailmassa, mutta koulumaailmassa tilanne on monimutkaisempi, toteaa JustEd-hanketta johtava Helsingin yliopiston kasvatustieteen professori Gunilla Holm Yliopisto-lehdessä.

Homottelu edelleen yleistä

Tasa-arvoisissa pohjoismaissakin moni oppilas joutuu kokemaan syrjintää, joka johtuu sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, sosiaalisesta luokasta, etnisyydestä, oppilaan puhumasta kielestä tai vammaisuudesta. Koulujen arjessa ongelmat näkyvät monella tavalla.

Päällisin puolin tasa-arvoiselta näyttävässä yhteiskunnassa unohtuu helposti, että oppilaat tulevat erilaisista sosiaalisista luokista, ja perhetausta vaikuttaa koulumenestykseen.

Sukupuoli rajoittaa kaikkia, tutkimushankkeessa todettiin. Pojilla kovaa työtä oppimisen eteen ei arvosteta, joten hyvin koulussa menestyvän pojan sosiaalinen status kärsii. Tytöillä puolestaan on käytettävissään monipuolisempia strategioita, he voivat poikia helpommin luovia koulumenestyksen ja kaveripiirin vaatiman välinpitämättömyyden välillä.

Sukupuolten moninaisuus on rajoittunutta. Valtavirrasta poikkeavaa sukupuolta esittävä oppilas joutuu usein kiusatuksi. Oppilaat pitävät kiinni perinteisistä sukupuolirooleista ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ovat edelleen ahtaalla, ja homo on paljon käytetty haukkumasana.

ILMOITUS

Vammaisille oppilaille järjestetään usein omat opetustilansa. Periaatteessa ajatus on hyvä – oppilasta halutaan tukea – mutta käytännössä eri tiloihin siirto leimaa ja eristää marginaaliin. Omiin tiloihinsa sijoitetuilla oppilailla saattaa olla myös eri lounasajat, eri paikat tavaroiden säilytykselle ja liikuntatunnit eri aikaan kuin muilla.

Vaikka opettajat hokevat, että ihon värillä ei ole mitään väliä, arjessa käy usein niin, että oppilaat jakautuvat ryhmiin etnisyyden perusteella. He tekevät ryhmätöitä keskenään ja hengailevat omissa ryhmissään välitunneilla.

– Tutkimuksemme on osoittanut, että maahanmuuttajataustaisten oppilaiden ei ole helppoa saada kantasuomalaisia ystäviä, Holm sanookin.

Myös eri uskontojen opetus järjestetään kouluissa erillään, vaikka tutkijoiden mukaan yhteinen opetus lisäisi ymmärrystä muista uskonnoista.

Valtavirtaa edustava enemmistö käyttää valtaa

Päällisin puolin tasa-arvoiselta näyttävässä yhteiskunnassa unohtuu helposti, että oppilaat tulevat erilaisista sosiaalisista luokista, ja perhetausta vaikuttaa koulumenestykseen.

Etuoikeutetut oppilaat saavat kotona kannustusta ja apua läksyjen tekoon. He pääsevät näkemään maailmaa lomamatkoilla, ja vanhempien keskusteluja seuraamalla heidän sanavarastonsa karttuu huomaamatta. Koulussa juuri tällaisesta osaamisesta on oppilaalle hyötyä. Oppilaat, jotka eivät saa perhetaustastaan ponnistusvoimaa, ovat jo valmiiksi heikommassa asemassa, Holm muistuttaa.

Hän on huomannut myös, että valtavirtaa edustava enemmistö dominoi usein luokan ilmatilaa. Normista poikkeavat joutuvat ahtaalle.

Mitä sitten olisi tehtävissä, että koulu olisi tasa-arvoisempi ja helpompi paikka kaikille olla? JustEd-hankkeen tutkijoiden mukaan opettajat tarvitsevat parempia välineitä ja tietoa siitä, miten normeja ja valtarakenteita voidaan tunnistaa, haastaa ja muuttaa. Normikriittisyys auttaisi opettajia ja oppilaita tunnistamaan ongelmalliset tilanteet ja puuttumaan niihin. Kyse ei siis ole yksittäisistä taikatempuista, joilla ongelmat voitaisiin ratkaista, vaan ajattelutavan muutoksesta ja tietoisuuden lisäämisestä.

Opettajien ja rehtoreiden tulisi nykyistä paremmin ymmärtää, miten valtarakenteet synnyttävät ongelmia vähemmistöjen edustajille ja miten niitä voidaan purkaa. Rakenteisiin liittyvät ongelmat tulisi tuoda selkeästi esiin koulujen toimintaa ohjaavissa linjauksissa, kuten opetussuunnitelmissa ja muissa koulutuspoliittisissa dokumenteissa, samoin myös opettajankoulutuksessa.