Lehtikuva/Jussi Nukari

Puoluerahoituksen julkisuudessa on aukkoja, joita puolueet käyttävät laajasti hyväkseen.

Yksi näistä keinoista on puolueiden säätiöiltä saama rahoitus, jota valtiotieteen tohtori Tomi Venho on selvittänyt.

Kunnallisalan kehittämissäätiö KAKS julkisti maanantaina Venhon tutkimuksen Kabinetin puolella – Säätiöt ja puoluerahoitus.

Venho katsoo, että vuosikymmenen taitteessa vaalirahakohun siivittämänä tehty vaalirahauudistus jäi keskeneräiseksi. Vaikka lait lisäsivät avoimuutta, piiloon jää yhä suuri määrä puolueiden omaisuusjärjestelyjä ja tukilähteitä.

Ylivoimaisesti suurin säätiövarallisuus on RKP:llä.

Venhon selvityksen mukaan Suomen noin 2 800 säätiön joukossa on noin sata puolueiden hallitsemaa säätiötä. Niiden yhteenlaskettu varallisuus on noin 1,4 miljardia euroa.

Puolue- ja vaalirahalait tarjoavat niukasti tietoa säätiöiden toiminnasta. Tätä lakien katealuetta käytetään Venhon mukaan rajoitusten ja julkisuusvaatimusten välttelyyn.

ILMOITUS

Venho on tutkimuksessaan käyttänyt säätiölain tarjoamia mahdollisuuksia puolueiden piiloon jäävän rahoituksen selvittämiseen. Säätiöiden tulee toimittaa muun muassa tilinpäätöksensä Patentti ja rekisterihallitukseen (PRH).

Venho on vertaillut PRH:n hallussa olevia julkisia tietoja puolueiden rahoitusilmoituksiin. Puoluevalvonnan ulkopuolelle on jäänyt miljoonia euroja säätiörahaa.

RKP:lla suurin säätiövarallisuus

Puolueet käyttävät säätiöitä rahoitukseensa vaihtelevasti. Ylivoimaisesti suurin säätiövarallisuus on RKP:llä. Puolueen yksityinen varainhankinta perustuu säätiötukeen.

SDP:llä on hallinnassa 29 säätiötä, joista 4 on yhdessä vasemmistoliiton kanssa. Puolueiden yhteisissä säätiöissä olevat varat ovat Venhon mukaan peräisin punapääoman jäämistöstä.

Vasemmistoliiton säätiöitä on kaikkiaan 27. Ne on Venhon mukaan säätiöity 1990-luvulla pieninä paloina Suomen kommunistisen puolueen SKP:n perinnöstä.

Kokoomuslaiset 17 säätiöitä ovat tätä nykyä keskittyneet sijoitustoimintaan ja tilajärjestelyihin. Venhon mukaan kokoomus on vaalirahakohun jälkeen ”siistinyt” säätiöitään. Sillä hän tarkoittaa, että säätiöiden kautta ei niinkään rahoiteta suoraan puoluetta.

Sitä Venho ei tiedä, onko rahoitus poistunut, vai onko se kanavoitu jotakin muuta reittiä.

Maalaisliitto käynnisti laajamittaisen säätiöinnin 1950-luvulla. Keskustan säätiörakennelma on Venhon mukaan rapautunut vaalirahakohun jälkeen 2010-lvulla. Keskustalla on Venhon laskujen mukaan 18 säätiötä.

Perussuomalaisilla on ollut kaksi säätiötä, joista merkittävin jäi puolueen hajotessa Siniselle tulevaisuudelle.

Vihreät ja kristillisdemokraatit eivät käytä lainkaan säätiöitä rahoitukseensa.

Laillista toimintaa

Venho korostaa, että puolueiden rahoittaminen on täysin laillista toimintaa. Puolueiden on kuitenkin ilmoitettava 1 500 euroa suuremmat lahjoitukset.

Myös säätiöiden sopii vallan mainiosti rahoittaa puolueita, kunhan asia on kirjattu säätiön sääntöihin. Sitä Venho ei tiedä, miksi puolueet kuitenkin haluavat usein salata kansalaisilta rahavirtojaan.

– Yleinen vastaus on, että kyseessä on politiikka, Venho toteaa olkapäitään kohautellen.

Puoluelain mukaan puolueiden tulee ilmoittaa läheisjärjestönsä rekisteriin. Noin sadasta Venhon löytämästä puolueita lähellä olevasta säätiöstä Valtiontalouden tarkastusvirastolle on ilmoitettu vain 13.

Venhon mukaan varojen säätiöiminen on keino pitää varat ja omaisuus pienen piirin hallinnassa ja pitää ne samalla toisten ulottumattomissa.

Esimerkiksi Perussuomalaisten puoluetuilla kartutetuilla, säätiöidyillä varoilla ja omaisuudella rakennetaan nyt Sinistä tulevaisuutta. Myös SKP:n puolueriidassa säätiöillä oli paljon käyttöä.

Puoluetuki tärkein rahoittaja

Kaiken kaikkiaan säätiöt edustava Venhon mukaan vain pientä osaa puoluerahoituksesta. Suurten puolueiden vuosibudjetit liikkuvat 8 miljoonan euron vaiheilla, josta puoluetuen osuus on 75–80 prosenttia.

Valtion budjetista puoluetukeen menee 30 miljoonaa euroa vuodessa.

Puolueilla on käytössään säätiöiden lisäksi myös muita keinoja salata rahavirtojaan. Sellaisia ovat Venhon mukaan puolueiden kunnallisjärjestöt, puolueosastot ja tukiyhdistykset, joilla ei ole ilmoitusvelvollisuutta.

– Näiden kautta tapahtuvan rahoituksen volyymista ei ole tietoa, Venho sanoo.