Pia Smedsin tuore väitöstutkimus osoittaa, että jopa yli kolmasosalla alakoululaisista on virheellinen kuva ruokatuotannosta. Moni ei esimerkiksi tiedä, mistä maito tulee, ja oppilaiden mielikuva maatilasta on monesti romantisoitunut tai maatila koetaan jonkinlaisena eläintarhana.
Tutkimustulos on hälyttävä, mutta toisaalta täysin looginen. Hyvin harvoin kuluttajille tarjotaan paikkansapitävää ja kokonaisvaltaista tietoa etenkään eläintuotteiden alkuperästä. Smedsin tutkimuksen mukaan lapset saavat tietonsa muun muassa mainoksista, televisio-ohjelmista ja piirretyistä. Myös aikuisten ruokatietous on usein peräisin samankaltaisista lähteistä.
On erittäin ongelmallista, että ne tahot, jotka hyötyvät eläinten käytöstä taloudellisesti, ovat kuluttajien pääasiallisia tietolähteitä. Kuluttajat saavat vääristyneen kuvan ruokatuotannosta, jolloin heidän on vaikea tehdä valveutuneita ostopäätöksiä.
Koulun tulisi tarjota lapsille riippumatonta faktatietoa ruokatuotannosta. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa on säädetty, että koulua ja opetusta ei saa käyttää kaupallisen vaikuttamisen kanavana. Tästä huolimatta lehmänmaitoa mainostetaan kouluissa EU:n rahoittaman koulumaitotuen turvin, ja lihaa on mainostettu Kotimaisen lihan viikon yhteydessä.
Varsinkin lehmänmaitoa mainostetaan välttämättömänä terveyden rakennusaineena, mikä ei pidä paikkaansa. Koulukirjoissa annetaan eläintuotannosta lisäksi täysin vääristynyt, siloteltu ja satukirjamainen kuva.
Kuluttajia johdetaan päivittäin harhaan muun muassa vääristävillä ruokamainoksilla ja ”feel good” -pakkausnimikkeillä ja -kuvilla, kun taas eläintuotteiden totuudenmukainen mainonta tai vastamainonta ei ole käytännössä edes sallittua. Kansainvälisen kauppakamarin markkinointisääntöjen mukaan markkinoinnissa ei tule ilman perusteltua syytä käyttää hyväksi pelkoa, vastoinkäymisiä tai kärsimystä. Mikäli kuluttajille näytettäisiin eläinteollisuus totuudenmukaisesti, se herättäisi monissa väistämättä pelkoa ja kärsimystä, jolloin he saattaisivat jättää tuotteet ostamatta.
Viime vuosina on julkaistu myös toisenlaista materiaalia eläinteollisuudesta. Suomessakin on useamman kerran kauhisteltu eläinaktivistien salaa kuvaamia videoita tuotantolaitoksilta ja teurastamoilta. Vastaiskuna tämänkaltaisille videoille ilomantsilaisen maitotilan nuori isäntä Ville Puhakka latasi Facebookiin videon omalta tuotantolaitokseltaan. Videota on katsottu yli 200 000 kertaa, ja maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä lähetti Puhakalle henkilökohtaisen kiitoskirjeen esimerkillisestä kuluttajatyöstä suomalaisen eläinteollisuuden hyväksi.
On tervetullutta, että kuluttajille tarjotaan mahdollisuus nähdä omin silmin, mitä maatiloilla tapahtuu. Mutta kuten eläintuottajien tarjoamassa materiaalissa on tyypillistä, mitään ikäviä asioita ei videolla näytetä. Sen sijaan katsojat pääsevät esimerkiksi näkemään, miten huippumodernissa eläintehtaassa eläimet syövät, käyttävät lypsyrobottia ja ovat automaattisen karjaharjan rapsuteltavina.
Puhakka korostaa avoimuuden merkitystä ruokatuotannossa, mikä onkin ensiarvoisen tärkeää. Mikäli pyritään avoimuuteen herää kuitenkin kysymys, miksei videolla näytetä lehmän koko elämänkaarta mukaan lukien keinosiemennystä, vasikan riistämistä emoltaan, vasikan sarvenaiheen polttamista ja sitä, kun eläin teurastetaan, vaikka se haluaisikin elää? Kenties siksi, että eläinteollisuus on sen verran brutaalia, että sen totuudenmukainen näyttäminen kuluttajille mitä todennäköisimmin vähentäisi eläintuotteiden menekkiä.
Johanna Wasström
Sipoo