Lehtikuva/Luis Robayo

Venezuelalaiset äänestävät presidentinvaaleissa 20. toukokuuta. Viime vuoden mellakoiden jälkeen kadut ovat hiljenneet, eikä vaalien uskota tuovan muutosta lääkkeiden ja ruuan puutteesta kärsivään maahan.

Venezuelalla on enemmän öljyä kuin millään muulla maalla. Luonnonvarat eivät rajoitu öljyyn, sen lisäksi Venezuelan maaperästä löytyy hiiltä, rautamalmia, bauksiittia ja kultaa. Rikkauksista huolimatta suuri osa venezuelalaisista on rutiköyhiä.

Venezuelan terveydenhuolto on romahtamassa. Vain pieni osa maan leikkaussaleista ja ensi- ja tehohoitoyksiköistä on toimintakuntoisia, kolme neljästä sairaalasta potee lääkepulaa. Kokonaisen alkuperäiskansan, waraoiden, olemassaolo on uhattuna, kun pienessä yhteisössä laajalle levinnyt hi-virus tappaa lääkkeiden puuttuessa tartunnan saaneita aidsiin ja siihen liittyviin sairauksiin.

Lääkkeitä saadakseen monen on pakko hankkiutua Kolumbiaan, sillä sikäläiset lääkevalmistajat eivät myy tuotteitaan Venezuelaan vietäväksi. Ne pelkäävät jäävänsä kiinni Yhdysvaltojen Venezuelalle ja presidentti Nicolás Maduron liittolaisille määräämien sanktioiden rikkomisesta.

Venezuela on pulassa, mutta käsitykset siitä, miksi ja kuinka syvälle poliittisten ja taloudellisten vaikeuksien suohon se on vajonnut vaihtelevat, sanoo Latinalaiseen Amerikkaan perehtynyt Helsingin yliopiston professori Teivo Teivainen.

Oppositio syyttää maan hallitusta ja presidenttiä korruptiosta ja kelvottomasta talouspolitiikasta, Maduron kannattajat löytävät syyn Venezuelan ahdinkoon vihamielisestä ympäristöstä ja taloudellisista pakotteista.

ILMOITUS

– Venezuela on yksi niistä maista, joista tehdään edelleen tulkintoja perinteisten jakolinjojen mukaan ja maan tilannetta arvioidaan niiden kautta. Kiihkomielinen jakautuminen saa yhdet liioittelemaan ja toiset vähättelemään ongelmia, esimerkiksi aliravitsemustilannetta, Teivainen kertoo.

Pakotteita ja bisnestä

Johtuuko Venezuelan jyrkkä alamäki maan sisäisistä tekijöistä vai ulkoisista paineista, on siis kiistanalaista. Yhdestä asiasta ollaan samoilla linjoilla.

– Varma vaikuttaja on ollut raakaöljyn hintakehitys ja Venezuelan talouden yksipuolinen riippuvuus öljynviennistä, Teivainen toteaa.


Teivo Teivainen

Vuonna 2013 kuolleen entisen presidentin Hugo Chávezin bolivaaris-sosialistisen chavismo-aatteen toteuttamista auttoi öljyn hinnan nousu maailmanmarkkinoilla. Öljytuloilla vietiin läpi sosiaalisia ohjelmia ja kohennettiin terveydenhuoltoa.

Rahat öljynviennistä alkoivat huveta samoihin aikoihin kun Chávez menehtyi syöpään. Vuonna 2015 öljyn hintaromahdus oli yksi syy maan talouden suistumiselle sekasortoon.

Venezuelan vientituloista noin 95 prosenttia kertyy öljystä. Julistamistaan lukuisista boikoteista huolimatta Yhdysvallat on ollut ja on edelleen Venezuelan tärkein kauppakumppani. Vuonna 2016 maiden kahdenkeskisen kaupan arvo oli yhteensä 16,1 miljardia dollaria. Se laski vuodesta 2015 noin kolmanneksella, mutta edelleen Venezuela on Yhdysvaltojen kolmanneksi tärkein öljyntuojamaa.

Venezuela vie Yhdysvaltoihin jalostamatonta raakaöljyä. Maan oma teollisuus ei vuoden 2016 jälkeen ole kyennyt tuottamaan öljyn jalostamiseen tarvittavia kemikaaleja, ja viimeisen kahden vuoden aikana se on joutunut ostamaan ne ulkomailta, pääosin Yhdysvalloista.

– Öljyn hinnannousu voisi helpottaa Venezuelan makrotaloutta, Teivainen arvioi ja huomauttaa, että velkojen on jo kauan ennusteltu ajavan Venezuelan talouden lopulliseen romahdukseen, mutta toistaiseksi näin ei ole käynyt.

Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump on nostanut Venezuelan viholliskuvissaan Iranin ja Pohjois-Korean rinnalle. Yhdysvallat on toistaiseksi kohdistanut pakotteita 40 venezuelalaiseen, presidentti Maduro mukaan lukien. Se on myös kieltänyt yksityishenkilöiden lainat ja pääomansiirrot hallitukselle ja valtion omistamille öljyfirmoille.

Välit naapureihin viilenneet

Guardianin Gallupilla teettämän mielipidemittauksen mukaan yli puolet venezuelalaisnuorista haluaa muuttaa pysyvästi pois kotimaastaan. Maastamuutto on kiihtynyt vuonna 2015 pahaksi äityneen talouskriisin jälkeen. Venezuelan jättäneistä suuri osa on muuttanut virallisia tai epävirallisia reittejä Kolumbiaan. Tilastojen mukaan vuoden 2017 jälkipuoliskolla Kolumbiaan muutti 55 000 venezuelalaista.

Myös muut Latinalaisen Amerikan maat, muiden muassa Brasilia ja Peru, ovat vastaanottaneet suuren määrän siirtolaisia Venezuelasta. Arviot kokonaismäärästä vaihtelevat, mutta jopa neljän miljoonan ihmisen arvioidaan jättäneen maansa talouskriisin puhkeamisen jälkeen.

YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n mukaan maastamuutto on kasvussa ja maaliskuussa se kehotti vastaanottajamaita tarjoamaan kansainvälistä suojelua turvaa hakeville venezuelalaisille. Järjestön mukaan merkittävä osuus Venezuelasta lähtevistä on kansainvälisen suojelun tarpeessa.

Teivaisen mukaan Latinalaisen Amerikan viime vuosien tapahtumat ovat muuttaneet ympäristöä Maduron hallinnolle epäedulliseen suuntaan. Aiemmin sympatiaa Venezuelalle löytyi Brasiliasta ja Argentiinasta. Presidentinvaihdosten myötä molempien suhde on muuttunut penseämmäksi Venezuelalle, ja vuosi sitten Argentiinan keskustaoikeistolainen presidentti Mauricio Macri jopa ehdotti Yhdysvalloille Venezuelan öljyn julistamista täydelliseen kauppasaartoon.

Maduron harvat tukijat Latinalaisessa Amerikassa löytyvät Evo Moralesin johtamasta Boliviasta ja Lenin Morenon Ecuadorista, jälkimmäisenkin Teivainen tosin sanoo jo ottaneen hieman etäisyyttä Venezuelaan.

– Nicaragua voisi kuulua tukijoukkoihin, mutta sen hallitus painii omien ongelmiensa kanssa.

Inflaatio kiihtyy

Venezuela kärsii hyperinflaatiosta. Viime vuonna bolivar menetti 2 400 prosenttia arvostaan, eikä suunnanmuutosta ole näkyvissä. Minimipalkka ei riitä elämiseen, perheen elättämisestä puhumattakaan. Yhdeksi selviytymiskeinoksi on löydetty kryptovaluutat ja niiden louhiminen.

Yhdysvallat on ollut ja on edelleen Venezuelan tärkein kauppakumppani.

Venezuelan sähkön hinta tekee siitä maailman halvimman bitcoinien louhintamaan. Bitcoinien louhija voi ansaita jopa satoja dollareita viikossa, mikä maan nykytilanteessa on huomattava summa.

Sähköverkot omistavan hallituksen on kuitenkin helppo selvittää sähkön suurkuluttajat. Bitcoinien louhijoilta on katkaistu sähköjä ja varsinaisen kryptovaluuttoja koskevan lainsäädännön puuttuessa heitä on syytetty muun muassa sähkön varastamisesta.

Tammikuussa Venezuelan hallitus käänsi hieman kelkkaansa ja avasi rekisteröintisivut henkilöille, jotka haluavat louhia kryptovaluuttaa laillisesti. Päätarkoitus oli motivoida ihmisiä petron, maan oman kryptovaluutan käyttöön. Periaatteessa öljybarrelin hintaan sidottu petro on vielä suuri kysymysmerkki.

Viranomaisten mukaan petro-ohjelman käyttäjät voivat louhia myös muita, hallituksen hyväksymiä kryptovaluuttoja. Toistaiseksi venezuelalaisten bitcoin-louhijoiden tulevaisuus on kuitenkin hämärän peitossa.

Oppositio vaikeni mellakoiden jälkeen

Maaliskuussa 2017 oppositioenemmistöiseltä parlamentilta päätettiin siirtää valta Maduroa tukevalle korkeimmalle oikeudelle. Päätöstä muutettiin, mutta ihmiset lähtivät kaduille osoittamaan mieltään. Mielenosoituksissa Maduroa syytettiin Venezuelan vaikeuksista ja taloudellisesta kriisistä, vaadittiin poliittisten vankien vapauttamista ja käytävän avaamista humanitaariselle avulle.

Mielenosoitukset muuttuivat mellakoiksi, joissa nuoriso paiskoi kiviä ja polttopulloja, poliisi ja kansalliskaarti vastasivat vesitykeillä ja kyynelkaasulla. Huhtikuusta heinäkuuhun jatkuneissa levottomuuksissa kuoli 125 ihmistä, tuhannet loukkaantuivat tai joutuivat pidätetyiksi.

Maduron mukaan kyseessä oli Yhdysvaltain johtaman vallankaappausyrityksen torjuminen, mutta monien lähteiden mukaan tällä kertaa keskiluokan lisäksi maan köyhät osallistuivat protesteihin.

Heinäkuun 30. päivänä järjestettiin presidentin asetuksella perustuslakia säätävän kansalliskokouksen vaalit, joita oppositio boikotoi ja joiden legitimiteettiä Euroopan unioni ei tunnustanut. Yhdysvaltojen vastaus oli pakotteiden lisääminen.

Oppositio järjesti lokakuussa omat aluevaalinsa, jotka se vastakkaisista odotuksista ja ennusteista huolimatta hävisi. Väitteet vaalivilpistä kaikuivat kuuroille korville ja Maduron valta vahvistui entisestään.

Valta tuskin vaihtuu

Toukokuun 20. päivä venezuelalaiset äänestävät presidentinvaaleissa, joissa Nicolás Maduro tähtää toiselle kaudelle.

Ennen Maduroa Venezuelaa johtanut oman chavismo-ideologiansa luonut Hugo Chávez oli karismaattinen hahmo. Maaliskuussa 2013 kuollut Chávez toimi presidenttinä kolme kautta ja tuli valituksi neljännelle, jonka kesto typistyi pariin kuukauteen.

Se, mihin suuntaan Venezuela olisi kehittynyt Hugo Chávezin johdolla, jää arvailujen varaan. Nicolás Madurolla on kuitenkin yksi suuri puute edeltäjäänsä verrattuna.

– Jopa hänen tukijansa myöntävät, että Maduron karisma ei yllä Chávezin tasolle, ja se on suuri puute johtajakeskeisessä maassa, Teivo Teivainen sanoo.

Teivaisen mukaan Maduro on osoittautunut myös edeltäjäänsä autoritaarisemmaksi johtajaksi.

Venezuelan oppositio on ilmoittanut boikotoivansa vilpilliseksi kutsumiaan vaaleja. Entinen Chávezin liittolainen ja chavismon kannattaja Henri Falcón kuitenkin rikkoi opposition rivit ilmoittautumalla ehdokkaaksi. Hänen mukaansa boikotti on yhtä kuin antaisi äänensä Madurolle.

Joissain mielipidemittauksissa Falcón on ollut suositumpi kuin Maduro, mutta henkilökohtaisen karisman ja kansalaisten hyvinvoinnin puutteista huolimatta Maduron uskotaan voittavan vaalit. Falcónin ehdokkuus voi toimia Maduron eduksi. Kohtuullinen 65 prosentin äänisaalis näyttää sekä kansallisesti että kansainvälisesti tyylikkäämmältä kuin täyttä sataa lähenevä kannatusprosentti.