Kalat yksilöinä muodostavat valtavan tuotantoeläinten ryhmän. Silti niihin liittyvää eläinoikeuskeskustelua ei Suomessa juuri käydä.
Kaloja koskevaa uutta tutkimustietoa on tullut viime vuosien aikana paljon. Aiemmin tieteellistä kiistelyä aiheuttanut kalojen kyky tuntea kipua on tutkijayhteisön enemmistölle nykyään tosiasia.
Myös kalojen älyllisiä, sosiaalisia ja emotionaalisia kykyjä ymmärretään entistä paremmin. Ei siis ole perusteltua tehdä kategorista eroa kalojen ja nisäkkäiden välille esimerkiksi älykkyyden tai kyvykkyyden perusteella.
”Varovaisuusperiaatteen mukaisesti meidän pitäisi antaa mahdollisuus siihen, että kaloilla on mieli.”
– Kalat ovat loistavia ongelmanratkaisijoita ja niiden sosiaaliset suhteet ovat monisyisempiä kuin uskommekaan. Emme voi perustella kalojen tappamista, syömistä tai muuta hyväksikäyttöä sillä, että ne ovat vain kaloja, sanoo Animalian kampanjavastaava Veikka Lahtinen.
Lahtinen nostaa esiin kolme konkreettista esimerkkiä kaloihin liittyvistä ongelmista.
– Kalankasvatuksessa laki ei tarkasti määrää, kuinka monta eläintä saa pitää tietyssä tilassa, hidas hiilidioksiditainnutus on kaloille hyvin ahdistava ja kaikkia kaloja koskevaa hyvinvointilainsäädäntöä ei ole koottu keskitetysti mihinkään.
Talous ohjaa tutkimusta
Kalojen tutkimus ei toistaiseksi ole paneutunut niiden psyykkisiin prosesseihin.
– Varovaisuusperiaatteen mukaisesti meidän pitäisi antaa mahdollisuus siihen, että kaloilla on mieli. Niin kauan, kun ajattelemme kaloja vain resursseina, emme näe sitä mahdollisuutta. Tottumuksemme aiheuttavat ajatuksia, että jonkin eläinryhmän huomiointi on absurdia. Jokin aika sitten kanojen hyvinvoinnista puhuminen oli sitä, filosofi Elisa Aaltola toteaa.
Professori Outi Vainion mukaan taloudelliset kysymykset ovat lopulta ne syyt, jotka määrittelevät sen, miten kaloja tutkitaan ja miten niistä puhutaan.
– Kaloja koskeva tutkimus kohdistuu lähinnä viljeltyihin kaloihin ja sen takana on aina taloudellinen hyöty. Yksilöön menevää hyvinvointitutkimusta ei ole juurikaan tehty. Jos kalojen olosuhteita lähdettäisiin nyt muuttamaan, se pitäisi perustella sillä, että kalojen taloudellinen arvo, eli tuottavuus, paranee, Vainio kiteyttää.
Kaloilta puuttuu lain tarjoama suoja
Esimerkiksi eläinsuojelulaissa kaloja ei juuri mainita, vaikka laki koskee kaikkia eläimiä. Lakiesitys eläinten hyvinvoinnista toisaalta kieltää eläimen lopetuksen viihdetarkoituksessa, mutta samassa kappaleessa todetaan, ettei kieltoa sovelleta metsästykseen eikä kalastukseen.
Lopetusasetuksen mukaan virkistyskalastustoimintaa harjoitetaan tilanteissa, joissa lopetus tapahtuu hyvin erilaisissa olosuhteissa kuin tuotantoeläinten lopetus. Tämän vuoksi virkistyskalastuksen aikana tapahtuva lopetus on jätetty asetuksen ulkopuolelle.
– Vaikka eläinsuojelulaki, tai uusi eläinten hyvinvointilaki, koskee kaikkia eläimiä, se ei ole kaikille eläimille tasapuolinen. On myös huomionarvoista, että lakitekstissä ja lopetusasetuksessa kalastusta kuvataan viihteenä. Kalat eivät ole yksilöitä eikä niiden hyvinvointiin kiinnitetä laissa huomiota. Kalat ovat vain resurssi, biomassaa, Lahtinen kertoo.
Animalian Kalarakas-kampanjalla halutaan osoittaa, että ruuantuotanto on mahdollista toteuttaa niin, ettei siitä aiheudu elinikäistä kärsimystä tai kuolemaa tunteville olennoille. Täysipainoiseen ruokavalioon ei tarvita kalaa tai muita eläimiä.
– Kalaa suositellaan usein hyvänä ravintona, mutta suosituksissa unohtuu eläinoikeusnäkökulma. Kalojen kannalta toivottavin vaihtoehto on jättää eväkkäät pois lautaselta, kala kun ei ole kasvis, Lahtinen sanoo.