Pyysimme Teollisuusliiton varapuheenjohtaja Turja Lehtosta kommentoimaan Mikael Pentikäisen KU:n haastattelussa esittämiä ajatuksia. Suurimmaksi ongelmaksi Lehtonen nimesi Pentikäisen puheiden ja tekojen välisen valtavan ristiriidan.
Väite siitä, että oikeus sopia toisin kuin työehtosopimus määrää, johtaisi ay-liikkeen uudelleensyntymiseen, ei vakuuta Lehtosta. Kyse on hänestä vain kauniista puheista ilman tekoja.
– Jos asia olisi niin kuin Pentikäinen sanoo, niin varmasti riemumielin ja rinnakkain etenisimme uuden yhteistyökumppanimme Suomen Yrittäjien kanssa.
Reaalimaailmassa mikään vain ei Lehtosen mukaan tue näkemystä, että Suomen Yrittäjät pyrkisivät tasapainoiseen sopimiseen. Hän viittaa valtavaan riita-asioiden määrään, joka pelkästään Teollisuusliitolla on parhaillaan käsittelyssä oikeusyksikössään.
Riita-asioita on koko ajan yli sata käsittelyssä, ja niistä suurin osa on järjestäytymättömästä kentästä.
– Jos yrittäjäkentässä haluttaisiin paikallista sopimista, niin Pentikäinen ei kehottaisi jäseniään maksamaan työntekijöiden jäsenmaksuja Loimaan kassaan vaan hän kehottaisi kaikkia jäsenyrityksiään valitsemaan luottamusmiehet työpaikoille, Lehtonen sanoo.
Yrittäjän oma valinta
Lehtonen sanoo, että on täysin järjestäytymättämön yrityksen oma valinta, jos se joutuu joskus noudattamaan työehtosopimuksia jopa tiukemmin kuin työnantajaliittoon kuuluvat.
– Eli jos yrittäjä päättää, että mistään ei yrityksessä sovita eikä mitään paikallisesti tehdä, niin varmaan niissä yrityksissä joudutaan muita tiukemmalle. Mutta ne voisivat valita toisinkin.
Yksimielinen Lehtonen on Pentikäisen kanssa siitä, että joustavuutta tarvitaan työpaikoilla yhä enemmän. Hän jakaa Pentikäisen pohdinnat myös siitä, että aina ei ole selvää, onko jokin paikallisesti sovittava asia työntekijän kannalta parannus vai heikennys.
– Esimerkiksi työaikajoustot ovat tärkeitä sellaiselle henkilölle, jolle lapsen vieminen hoitoon aamulla vaatii järjestelyjä. Sitten taas lapsettomalle saattavat työaikajoustot olla yhdentekeviä. Yksilön näkökulmasta vaihtelee näissä.
Vaikka joustavuus on päivän sana, sitä ja paikallista sopimista on toisaalta Lehtosen mielestä tehty niin kauan kun työelämää ylipäänsä on ollut.
– Työehtosopimukset eivät joustoja estä. Se joka näin väittää, ei tunne sopimusjärjestelmää ja niitä malleja, joilla asioissa voidaan mennä eteenpäin.
Pelisäännöistä kyse
Nykyinen paikallisen sopimisen järjestelmä ei Lehtosen mukaan vaikeuta kilpailua, vaikka Pentikäinen niin väittää.
– Päinvastoin. Paikallisilla sopimuksillahan juuri ollaan luomassa suomalaisille yrityksille sellaista kilpailukykyä, jolla ne pärjäävät ulkomaisten yritysten kanssa.
Lehtonen korjaa myös Pentikäisen väitettä 45 asiasta, joissa sopiminen olisi kielletty.
– Ei ole kielletty. Kysymys on siitä, että halutaanko noudattaa pelisääntöjä vai ei. Kaikki paikallinen sopiminen on mahdollista, jos yrittäjä niin haluaa.
Yrittäjällä on Lehtosen mukaan kaksikin vaihtoehtoa.
– Toinen on se, että yrityksessä valitaan luottamusmies, jonka kanssa tehdään paikalliset ratkaisut. Tai sitten järjestäytymätön yrittäjä voi Teollisuusliitossa hakea erillistä lupaa saada käyttöönsä työehtosopimus kokonaisuudessaan.
Lehtonen harmittelee sitä, että yrittäjät eivät useinkaan tiedä, mitä kaikkia niillä mahdollisuuksia niillä on.
– Eikä Suomen Yrittäjät halua kertoa näistä mahdollisuuksista, koska järjestö ajaa niin voimakkaasti omaa ideologiaansa työehtosopimusjärjestelmän ja yleissitovuusjärjestelmän alas ajamiseksi, Lehtonen sanoo.
Paha kello on soinut
– Haastattelussa Pentikäinen puhuu hyvästä yhteistyötä työntekijöiden kanssa, vakuuttaa, että paha kello kauas kuuluu ja että sanelu ei ole kestävä tie.
Tosiasiassa Pentikäisen linjauksilla ei Lehtosen mukaan haeta sopimisen tietä vaan vastakkainasettelua ja ay-liikkeen murtamista.
– Eli väittäisin, että se kello, jota Pentikäinen on kaiken aikaa soittanut, on juuri se paha kello, Lehtonen sanoo.
Jos Mikael Pentikäinen olisi halunnut soittaa hyvää kelloa, hän olisi Turja Lehtosen mukaan jättänyt äskettäiset provokaatiot tekemättä.
Lisää keskustelua
Millaista kehittelyä työmarkkinoiden neuvottelujärjestelmä ay-liikkeen näkökulmasta vaatisi? Vai onko se nyt kyllin hyvä?
– Mikään ei ole valmis, kaikissa asioissa on parannettavaa. Tätä en halua kiistää. Mutta yhteistyötä rakennetaan keskustelemalla ja neuvottelemalla. Ei niin että tehdään päättömiä avauksia.
Lehtonen toivoo, että hän voisi Pentikäisen kanssa pohtia yhdessä, mitä voitaisiin tehdä niille asioille jotka he näkevät ongelmaksi.
– Miten ay-liike voisi esimerkiksi olla auttamassa sitä, että pieniin ja keskisuuriin yrityksiin syntyy uusia työpaikkoja. Jos Suomen Yrittäjät olisi aidosti tästä kiinnostunut, niin me tekisimme yhteistyötä ja avaukset olisivat jotain ihan muuta kuin mitä ne ovat tällä hetkellä olleet, Lehtonen sanoo.