amnesty international

Suomi tuki metsiensuojeluohjelmaa, jota toteutettaessa sengwer-kansan ihmisoikeudet jäivät jalkoihin.

Kenian hallitus siirtää sengwer-kansan laittomasti ja väkivaltaisesti pois esi-isiensä asuinmailta, kertoo Amnesty Internationalin tänään julkaistava raportti. Suomi on tukenut metsäohjelmaa seitsemän vuoden ajan ja suunnittelee hankkeelle jatkoa.

Kenian hallitus uudelleensijoittaa Embobutin metsässä asuvaa alkuperäisväestöä ja perustelee tekemisiään metsätuhojen vähentämisellä. Sengwerit joutuvat asumaan huonokuntoisissa ja tilapäisissä asunnoissa, koska heidän kotejaan hävitetään polttamalla.

Huhtikuussa paljastui, että Kenian metsähallitus (Kenya Forest Services, KFS) on ollut mukana Embobutissa tehdyissä laittomissa hakkuissa, joista syyn ovat saaneet sengwerit.

”Kenian metsähallituksella on kaikki valta ja yhteisöillä vain käyttäjän oikeuksia. Metsien suojelua lähestytään rautanyrkillä.”

Toisin kuin Kenian perustuslaki ja kansainvälinen oikeus edellyttäisivät alkuperäisväestöä ei ole kuultu, heidän suostumustaan ei ole haettu tai saatu ennen häätöjen aloittamista. Myös pakkohäädöt oikeuttavassa päätöksenteossa on merkittäviä puutteita.

Häädöt hajottavat perheitä

Amnestyn raportin mukaan sengwereja on jopa kuollut häätäjien voimankäytön uhrina.

ILMOITUS

– Kehitys on Kenialle tärkeää, mutta se ei saa maksaa ihmishenkiä. Kaikkien metsähankkeita Embobutissa rahoittavien tahojen tulee varmistaa, etteivät aiheuta ihmisoikeusloukkauksia, sanoo Irungu Houghton, Amnestyn Kenian osaston toiminnanjohtaja.

Häädöt ovat hajottaneet monia sengwer-perheitä, kun yksi vanhemmista on jäänyt metsään vartioimaan esi-isien perintöä, ja muu perhe muuttanut turvallisuussyistä metsän ulkopuolelle.

– Tilanne on akuutti, koska ihmisiä uhkaa edelleen häätö kodeistaan. Hallituksen täytyy välittömästi lopettaa häädöt ja taata kaikille arvokas ja turvallinen paluu koteihinsa, Irungu Houghton vaatii.

Amnesty International edellyttää, että rahoittajat – Suomi niiden joukossa – varmistavat hankkeiden ihmisoikeusvaikutukset ja sen, että ne perustuvat alkuperäiskansojen valinnanvapauteen ja tietoon perustuvaan suostumuksen.

Loppuraportissa sengwereja ei mainita

Suomi on tukenut Keniaa metsäsektorin uudistamisen tukiohjelmaa kehitysyhteistyövaroilla. Ohjelmaa toteutettiin vuosina 2009–2016 ja sen tarkoituksena oli kehittää metsien hallintoa ja käyttöä. Yhteisöjen, yksityisen sektorin, kansalaisyhteiskunnan ja hallituksen tarpeisiin pyrittiin vastaamaan politiikkaa ja hallinnollisia järjestelyjä muuttamalla.

Ohjelma tuki metsäyhdistyksiä, joissa myös Embobutin metsän lähellä asuvat yhteisöt olivat edustettuina. Yhteisöille sallittiin rajallinen pääsy metsiin ja niiden hyödyntäminen, mutta ei hallintaoikeuksia.

– Kenian metsähallituksella on kaikki valta ja yhteisöillä vain käyttäjän oikeuksia. Metsien suojelua lähestytään rautanyrkillä, totesi suomalainen virkamies Amnestylle syyskuussa 2016.

Ulkoministeriö teetti hankkeesta ulkopuolisen selvityksen vuonna 2016. Raportissa todettiin, ettei ihmisiä Kenian hallituksen mukaan oltu pakkohäädetty metsästä, vaan hallitus oli tarjonnut 400 000 Kenian shillingin, noin 3 550 euron, kompensaation pois muuttaville perheille. Tarjouksen hyväksyi 2 874 perhettä, jotka muuttivat metsästä vapaaehtoisesti.

Osa sengwereista kokee kuitenkin olevansa historiallisesti oikeutettu alueeseen. Yhteisöiltä puuttuvan hallintaoikeuden ongelmallisuus tunnistetaan, mutta sengwerien muutto nähdään myönteisenä kehityksenä tilanteeseen.

Kenian metsähallituksen ja Suomen ulkoministeriön laatimassa loppuraportissa ei mainita Embobutin metsää, sengwer-väestöä tai pakkohäätöjä. Hankkeen sukupuoleen ja alkuperäiskansoihin kohdistuvien vaikutusten arvioimista pidetään onnistuneena. Raportissa ei mainita sengwereiden konsultointia, eikä heidän maanomistuksesta ja häädöistä kantamaansa huolta.

Ulkoministeriöstä vakuutetaan Amnestylle, että ihmisoikeusnäkökulma on huomioitu ja metsään liittyvistä kiistoista annettu koulutusta Kenian metsähallitukselle. Metsästä elantonsa saaviin ryhmiin liittyviä ihmisoikeusnäkökulmia on ministeriön mukaan erityisesti korostettu.

Ihmisoikeudet otettava huomioon jo hankkeita suunniteltaessa

Suomi esittää uutta, 9,5 miljoonaan euron hanketta Kenian yksityisen metsäsektorin tukemiseksi. Aiempi hanke priorisoi metsien suojelua, uudessa hankkeessa keskiössä ovat elinkeinot: paikallisia yhteisöjä tuetaan metsätuotteiden kaupallistamisessa. Projektin toteuttajana olisi edelleen Kenian metsähallitus.

Sengwer-kansan edustajat vetosivat Suomen hallitukseen tammikuussa 2018 ja pyysivät rahoituksen keskeyttämistä. Heidän pelkonsa on, että hankkeen jatkuessa myös häädöt jatkuvat. Embobutin metsä kuului alkuperäiseen hankesuunnitelmaan, mutta ihmisoikeusloukkausten synnyttämän kritiikin vuoksi alueesta on luovuttu. Myös hankkeen aloitusajankohtaa on kritiikin vuoksi siirretty.

Embobutin metsä kuuluu useisiin, kansainvälisten rahoittajien tukemiin metsänsuojeluprojekteihin. Suomen ulkoministeriön lisäksi rahoittajia ovat muun muassa Maailmanpankki ja Euroopan unioni.

– Kansainvälisten rahoittajien on varmistettava, että projektit eivät aiheuta ihmisoikeusloukkauksia, sanoo Anu Tuukkanen, Amnestyn Suomen osaston maakohtaisen työn asiantuntija.

Tuukkasen mukaan Suomen tulisi tehdä uusi arviointi Kenian metsäsektorin uudistamisen tukiohjelmasta ihmisoikeussitoumustensa näkökulmasta.

– Uudessa tarkastelussa tulisi erityisen tarkasti selvittää mahdolliset ihmisoikeusloukkaukset, sanoo Tuukkanen.

Amnestyn esittää, että arvioinnin tulokset saatettaisiin Kenian hallituksen tietoon. Suomen tulisi vaatia ihmisoikeuslähtöistä lähestymistä kaikkiin tuleviin hankkeisiin, jotka vaikuttavat metsissä asuviin alkuperäiskansoihin sekä tehdä yhteistyötä Kenian hallituksen kanssa korvauksen löytämiseksi niille, jotka ovat joutuneet ihmisoikeusloukkausten kohteiksi ohjelman vaikutuksesta.

– Tulevissa alkuperäiskansojen oikeuksiin vaikuttavissa hankkeissa kansojen suostumus tulee hankkia etukäteen, ja sen on perustuttava vapaaseen päätökseen ja riittävään tietoon. Aiemmista hankkeista saatuja tietoja on hyödynnettävä, ja rakennettava riittävä suoja sille, ettei uusia ihmisoikeusloukkauksia pääse enää tapahtumaan, Anu Tuukkanen toteaa.