Lehtikuva/Antti Aimo-Koivisto

Sinisen tulevaisuuden odotettu lähtölaskenta eduskunnasta sai ensimmäisen askeleen, kun kansanedustaja Kaj Turunen ilmoitti 24.4 loikkaavansa kokoomukseen. Valtakunnallisella 1–2 prosentin kannatuksella sininen tulevaisuus -puolue ei välttämättä saa yhtään ehdokasta läpi 2018 maakuntavaaleissa tai 2019 eduskuntavaaleissa. Sen ainoa mahdollisuus on vaaliliitto toisen puolueen kanssa, mutta haluaako kukaan tehdä vaaliliittoa sinisten kanssa, on epäselvää.

Vaaliliitto ei takaa sinisen tulevaisuuden jäsenille mitään merkittäviä paikkoja lautakunnissa, valiokunnissa, tai hallituksissa. Puheenjohtajuudet ja ministeripaikat ovat hyvin epätodennäköisiä.

Kaj Turusen loikkaus kokoomukseen oli Turusen kannalta järkevä ja oikea-aikainen teko. Nyt Turunen odottaa, että kansa unohtaa seuraavissa vaaleissa Turusen loikkauksen vuonna 2017 perussuomalaisista sinisiin. Todennäköisesti sinisestä tulevaisuudesta loikkaa lisää kansanedustajia, maakuntavaltuutettuja ja kaupunginvaltuutettuja muihin puolueisiin, mutta perussuomalaisiin palaaminen voi olla vaikeaa.

Sinisen tulevaisuuden ministereille Timo Soinille, Sampo Terholle, Jussi Niinistölle, Pirkko Mattilalle ja Jari Lindströmille loikkaus toiseen puolueeseen voi olla liian kova paikka, joten todennäköisesti he etsivät tulevaisuutta yritysmaailman johtopaikoista, jossa ministeritason kokemukselle ja suhteille löytyy aina käyttöä.

Harry Harkimon ero kokoomuksesta 19.4, johtui Harkimon sanojen mukaan isolta osaltaan kokoomuksen puheenjohtajan Petteri Orpon huonosta johtajuudesta. Kaj Turunen päätti oman tiedotustilaisuuden 24.4 ylistämällä Orpon puheenjohtajataitoja, joten Turusen loikkaus tuli kokoomukselle kuin tilauksesta.

Jarno Strengell
Mikkeli