Useampi tummapukuinen mies puhuu vakavaan sävyyn talouden tilasta. On tehtävä välttämättömiä rakenteellisia uudistuksia, yksi keski-ikäisistä tai sen ylittäneistä miehistä sanoo. Naisia ei puhujissa näy. Tuntuuko tutulta? Pitäisi ainakin, sillä talouskeskustelu on hyvin miesvaltaista niin Suomessa kuin kansainvälisesti.
Tätä soppaa tutkijatohtori Anna Elomäki lähti hämmentämään Feminististä talouspolitiikkaa -tutkimuksellaan. Sen julkaisi huhtikuussa Kalevi Sorsa -säätiö. Elomäki tunnustaa, että lähti tutkimuksellaan haastamaan valtahegemoniaa.
– Ehdottomasti. Talouteen ja talouspolitiikkaan liittyy kaikenlaisia valtasuhteita, kuten myös taloutta käsittelevään julkiseen keskusteluun. Tutkimuksessa on ollut tarkoituksena purkaa auki erityyppisiä sukupuoleen mutta myös muihin eroihin liittyviä eriarvoisuuksia ja valtasuhteita, joita talouspolitiikan taustalla piilee, Elomäki kertoo.
”Naisten kokemuksiin liittyvät asiat on jätetty sivuun, koska taloustieteilijät ovat olleet miehiä.”
Nykyisten valtarakenteiden ymmärtäminen on avainasemassa. Elomäki tiivistää, että vasta sen jälkeen ymmärtää paremmin, mistä asemasta valtarakenteita voi lähteä haastamaan.
Mikä on taloutta
Elomäen mukaan talouspolitiikasta on pitkään keskusteltu niin, että sukupuolella ei ole siinä roolia. Ja tällä on ollut hyvin paljon merkitystä siihen, mikä on taloutta ja mikä ei.
– Taloutta on esimerkiksi se, että käyn palkkatöissä ja siitä maksetaan palkkaa. Taloutta on julkiset investoinnit, taloutta on kansainvälinen kauppa ja niin edespäin. Talouden ulkopuolelle jää todella paljon inhimillistä toimintaa ja tekemistä sekä työtä, joka itse asiassa on valtavan tärkeätä sen kannalta, että kapeasti ymmärretty markkinatalous pystyy ylipäänsä toimimaan.
Usein talouden ulkopuolelle jätetään palkaton hoiva- ja kotityö. Se on etenkin maailmanlaajuisesti, mutta myös Suomessa, hyvin naisvaltaista. Naiset pesevät kotona pyykit, hoitavat lapsia ja tekevät ruokaa.
– Kun tietynlainen toiminta rajataan talouden ulkopuolelle lähtökohtaisesti, tarkoittaa se sitä, että sen toiminnan ja työn tekijät jäävät talouspolitiikassa ja talouskeskustelussa näkymättömiin.
– Miksi tällä on väliä? Ihan jo senkin takia, että silloin talouspolitiikassa vain vahvistetaan palkattomaan työhön liittyvää eriarvoisuutta. Kun päätetään jostain talouspoliittisesta toimenpiteestä, ei tarvitse lähteä ajattelemaan sitä, mitä hoivatarpeelle tapahtuu.
Elomäki mainitsee esimerkkinä tavoitteen lisätä iäkkäiden ihmisten kotihoitoa laitoshoidon asemesta. Jos Suomessa olisi laajempi käsitys taloudesta, tämä ei näyttäytyisi säästönä.
– Jos palkaton hoivatyö kotitalouksissa näkyisi talouskeskustelussa, ymmärrettäisiin, että siitä syntyy kustannuksia ihmisille.
Miesten ala
Taloustieteilijät tykkäävät esittää taloustieteen rationaalisena tieteenä, joka noudattaa matemaattisia kaavoja kiltisti. Esimerkiksi hoivatyön sivuuttaminen taloustieteessä voi pitkälti johtua siitä, että taloustieteilijät ovat pitkälti kaikki miehiä. Valtioneuvosto julkaisi maanantaina viiden asiantuntijan arviot Suomen talous- ja työllisyyspolitiikasta. Kaikki arvioijat olivat miehiä, eikä yhdessäkään arviossa mainittu sukupuolia.
– Naisten kokemuksiin liittyvät asiat on jätetty sivuun, koska taloustieteilijät ovat olleet miehiä. Perinteisesti naisten tekemää toimintaa ei nähdä taloudellisesti yhtä arvokkaana kuin miesten toimintaa.
Elomäki sanoo, että talouskeskusteluun on todella vaikea tuoda sukupuolinäkökulmaa. Hänen mukaansa vallitseva ajatus on pitkään ollut, että sukupuolella ei ole mitään merkitystä talouspolitiikassa. On vain itsenäisiä ja rationaalisia päätöksiä tekevä ihminen, joka kuluttaa ansaitsemaansa rahaa parhaaksi katsomallaan tavalla.
– Ajatus siitä, että talouspolitiikka on sukupuolineutraalia, on todella vaikea haastaa.
Ja tämä hiljaisuus sukupuolesta talouspolitiikassa ei feministien mukaan ole sattumaa. Elomäki viittaa kanadalaiseen tieteilijään Isabella Bakkeriin. Bakkerin mukaan kyse on strategisesta hiljaisuudesta, jonka tarkoitus on peittää ja vahvistaa talouden sukupuoleen liittyviä rakenteita.
Valtaapitävä luokka ei siis edes lähde keskustelemaan talouden sukupuoleen liittyvistä rakenteista, jotta heidän valta-asemansa ei järky. Siinä missä Bakker puhuu talouspoliittisista instituutioista ja taloudellisen vallan käyttäjistä, on samanlaista käyttäytymistä havaittavissa myös taloustieteen puolella.
Valtavirtaista taloustiedettä kritisoivat jälkikeynesiläiset ovat kohdanneet vähättelyä myös Suomessa, kuten Kansan Uutiset maaliskuussa kertoi.
Sukupuolitietoinen budjetointi
Elomäki nostaa tutkimuksessaan esiin yhdeksi ratkaisuksi sukupuolitietoisen budjetoinnin. Sen ajatuksena on edistää tasa-arvoa tarkastelemalla tarkkaan, mihin valtion raha menee.
– Analysoidaan talousarviota sukupuolinäkökulmasta. Yritetään esimerkiksi saada selville jo ennakkoon, minkälaisia sukupuolivaikutuksia jollain talousarvion toimenpiteillä olisi. Tai sitten analysoidaan yleisesti sukupuolittuneita rakenteita ja valtasuhteita tietyillä talousarvioon liittyvillä osa-alueilla kuten koulutuspolitiikassa tai puolustushallinnossa.
Ideana on siis, että sukupuolinäkökulma olisi mukana kaikissa vaiheissa, kun talouspolitiikkaa suunnitellaan ja tehdään. Elomäen mukaan olisikin tärkeätä saada sukupuolinäkökulmaa mukaan jo hallitusohjelmiin ja julkisen talouden suunnitelmiin.
– Tavoitteena on muutos eli pyritään talousarviota eri tavalla analysoimalla muuttamaan tapaa, jolla julkiset menot ja tulot jakautuvat, hän tiivistää.
Sukupuolitietoista budjetointia on Elomäen mukaan tehty jo pitkään Ruotsissa, mutta esimerkiksi Itävallassa se on viety perustuslakiin.
Mutta on Suomessakin tehty jo sukupuolitietoista budjetointia, Elomäki sanoo. Sitä ei vain kutsuta sillä nimellä.
– Valtiovarainministeriö on jo kymmenen vuoden ajan vaatinut, että ministeriöt sisällyttävät omiin budjettiesityksiinsä yhteenvetotarkastelun, jossa ministeriöt tarkastelevat sukupuolinäkökulmasta merkittävää talousarvioesitykseen liittyvää toimintaa.
Ongelma on vain se, että toteutus on jäänyt kauniisti sanottuna hieman tavoitteesta.
– Nämä tarkastelut ovat aika pinnallisia. Niissä ei ollenkaan arvioida talousarvion tai uusien toimenpiteiden sukupuolinäkökulmia. On myös ministeriöitä, jotka ovat vuodesta 2007 laittaneet talousarvioon saman neljä riviä tekstiä.
Taustaoletusten kimppuun
Haastattelun lopuksi Elomäki tiivistää feministisen talouspolitiikan luonteen. Se ei tarkoita yksittäisiä sukupuolten tasa-arvoa parantavia uudistuksia, vaan se menee niitä pitemmälle.
– Ajatellaan uudelleen, mitä talous on ja keitä varten se on olemassa. On todella tärkeätä käydä taustaoletusten kimppuun ja purkaa sekä kyseenalaistaa niitä. Jos emme lähde miettimään, minkälaiset toimijat on rajattu talouspolitiikkaa ohjaavan käsityksen ulkopuolelle, valtarakenteet ja hierarkiat eivät kyllä järky.