Olen politiikassa mukana siksi, että haluan omalla esimerkilläni rohkaista ihmisiä toimimaan yhdessä asioiden eteen, jotta voimme jättää lapsillemme yhteiskunnan, jossa on hyvä elää tulevaisuudessakin.
Työelämä ja yhteiskunta muuttuu tulevaisuudessa rajusti ja siihen pitäisi osata varautua. Muutokset ovat entistä isompia, ja henkinen pääoma pitäisi olla niin suuri, etteivät ihmiset lamaannu muutosten edessä.
Muutos ei aina ole pahasta, mutta jos siihen ei varauduta, se tuo merkittävää epävarmuutta. Meidän olisi luotava nopeasti muutoskoulutuksen rakenteet. Edellytyksiä muutoksessa pärjäämiseen rakennetaan koulutuksen kautta. Samalla meidän on haastettava kaikki ajattelemaan, miten ihmiskunta selviää rasittamatta ilmastoa, jotta voimme jättää maapallon terveenä lapsillemme.
Puhun nyt lähitulevaisuudesta ja katson yhden sukupolven eli 25 vuoden päähän. Tällä hetkellä hallituksen tarjoama tulevaisuus on pelkkää leikkausta. Sipilän oikeistohallitus on leikannut koulutusta, turvaverkkoa ja aikoo jatkaa työttömien kurittamista.
Miksi lietsoa epävarmuutta, kun ennemmin pitäisi rohkaista kaikkia pohtimaan ja ratkaisemaan tulevaisuutta? Oikeistohallituksen kyykyttämistrendi on heijastettu myös työnantajaliittoihin. Työnantajien linja työntekijöitä kohtaan on koventunut todella paljon.
Ymmärrän että yritykset voivat olla haasteellisissa kilpailutilanteessa. Kustannuksia ei saisi kuitenkaan leikata niin, että henkilöstön hyvinvointi kärsii. Päinvastoin, pitäisi luoda turvallinen työyhteisö ja kannustaa työntekijöitä parantamaan niitä toimintoja, joiden kautta voimme säilyttää kannattavat työpaikat.
Pitäisikin kysyä, miksi tätä kaikkea teemme. Miksi käymme töissä, yritämme ja ponnistelemme? Ja kenelle?
Haluan ajatella, että teemme nykypäivän ratkaisuja kanssaihmisille ja tulevaisuudentekijöille. Siis lapsille.
Janne Laulumaa
Raisio