Vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula, mikä oli eduskunnan tärkein asia näiden kahden niin sanotun tynkäviikon aikana?
Ehdottomasti tärkein asia on Ceta-sopimus (EU:n ja Kanadan välinen vapaakauppasopimus), joka tuli tällä viikolla käsittelyyn. Se on niin iso kysymys, ja siihen liittyvä investointisuojakäytäntö on niin iso vallansiirto demokraattisilta elimiltä suuryrityksille, että ei tarvitse ihmetellä, mistä puhutaan.
Tämä liittyy työehtoihin, tämä liittyy ihmisoikeuksiin, mutta tämä liittyy myös ympäristölainsäädäntöön. Se antaa yrityksille tilaa sanella yli kansallisen päätöksenteon erilaista sääntelyä.
En ole yleensä huolissani, että asiat jäävät tiedotusvälineiltä huomaamatta, vaan että näkökulmat jäävät.
Investointisuojaan on tullut neuvotteluprosessin aikana parannuksia, ja Suomi on saanut neuvoteltua sinne poikkeuksia, jotka ovat sinällään ihan hyviä. Fakta kuitenkin on, että sama ongelma on siellä edelleen jäljellä.
Entä mikä oli kuohuttavin asia?
Itse asiassa minua on tällä viikolla kuohuttanut politiikan kysymykset tämän talon ulkopuolelta. Minusta valtakunnansovittelija Minna Helteen työpaikanvaihto on iso kysymys siitä, että se näyttää todella rumalta, jos ihminen samaan aikaan sovitellessaan riitaa neuvottelee omista työsuhde-ehdoistaan toisen osapuolen kanssa.
Ratkaisu olisi tietysti samanlaiset karenssikäytännöt kuin työmarkkinoilla on mahdollista. Yritykset voivat sopia avaintoimijoidensa kanssa, että tietyn ajan puitteissa ei saa mennä kilpailijan leipiin.
Ongelma on se, että kukaan ei halua maksaa siitä. Kukaan ei halua maksaa kansanedustajalle vuoden ajan siitä, että hän laittaa kuvia rannalta ja sanoo, että ”täällä ollaan karenssissa”.
Tämän takia olemme pulassa sen kanssa, mitä tälle pitäisi tehdä. Paljon näitä tapahtuu, ja joku ratkaisu siihen pitäisi keksiä.
Minkä parissa olet itse näiden kahden viikon ajan eniten työskennellyt?
Minua työllisti alkupuolella eniten vaihtelevan työajan sopimusmalli. Pari viimeistä päivää on käyty läpi oman valiokunnan sote-lausuntoja. Sote näkyy kaikissa valiokunnissa.
Työ- ja tasa-arvovaliokunnassa sotessa minua huolettaa eniten rahoituksen yleiskatteellisuus. Maakunnilla on kannustimet pitää työttömyys korkealla, koska rahaa annetaan työttömien pääluvun mukaan. Samanaikaisesti maakunnilla on liian vähän rahaa toimintojen pyörittämiseksi.
On erittäin todennäköistä, että käy niin, että sote-palvelut, joissa on paljon subjektiivisia oikeuksia ja laissa säädeltyjä rajoja, rahoitetaan ensin. Sitten työvoimapalvelut ajetaan käytännössä alas.
Mikä oli vasemmistoliitoille näiden kahden viikon tärkein asia?
Jos ajatellaan strategisesti, vasemmistoliitolle tärkein oli välikysymyskeskustelu. Mutta en osaa erottaa sillä tavalla, että oli joku yleisesti tärkein jostain objektiivisesta avaruudesta ja sitten vasemmistoliitolla on jonkinlainen erilainen prioriteettilista.
Ceta-sopimus on minusta myös vasemmistoliitolle tärkeä asia, koska me olemme aina ihmisen ja ympäristön puolella.
Mikä asia jäi tiedotusvälineiltä huomaamatta?
En ole yleensä huolissani, että asiat jäävät tiedotusvälineiltä huomaamatta, vaan että näkökulmat jäävät. Asioista tupataan uutisoimaan siitä näkökulmasta, jonka kansa jo tietää ennalta ja joka on toimittajalle helppo ja tuttu.
Usein sellaiset näkökulmat, jotka jollain tapaa haastavat sen, ovat tuoreita ja vaativat aivonystyröitä. Kun ihminen on luonnostaan laiska, ne tuppaavat jäämään sivuun.
Vapun jälkeen yksi toimittaja kysyi, miksi oppositio haukkui vappuna niin paljon hallitusta. Häneltä oli jäänyt kokonaan huomaamatta, että kaikki hallituksen vappupuheet haukkuivat oppositiota.
Sellainen, joka vähänkin haastaa sitä totuttua on taso, jolle vain fiksuimmat toimittajat pääsevät.