Lehtikuva/Yuri Kadobnov

Uutisia seuraamalla on voinut saada käsityksen, että Venäjä on ratkaissut melkoisen määrän vaaleja eri maissa. Venäjän informaatiovaikuttamisen on sanottu vaikuttaneen niin USA:n presidentinvaaleihin, Britannian EU-kansanäänestykseen kuin viimeisimpänä Britannian parlamenttivaaleihin.

On selvää, että yhden naapurimaansa kimppuun hyökännyt Venäjä ja muutenkin ulkopolitiikassaan aggressiivinen maa toivoo esimerkiksi Euroopan unionin ajautuvan ennemmin hajaannukseen. Siihen unioni näyttää kyllä pystyvän melko hyvin ilman Venäjän vaikuttamista. Puolan konservatiivihallitusta ei voi sanoa kovin Venäjä-mieliseksi, mutta se aiheuttaa huomattavan paljon harmaita hiuksia EU-päättäjille.

On kuitenkin absurdia ajatella, että Venäjä olisi jotenkin ratkaissut esimerkiksi Britannian EU-kansanäänestyksen. Vuosikymmenten vihamielinen kirjoittelu EU:sta kaiken pahan alkuna ja juurena brittilehdissä tuskin oli venäläisten käsialaa. Venäjä ei myöskään laittanut valheellisia lupauksia bussien kylkeen ja ajellut niillä ympäri saarivaltakuntaa levittäen väärää ilosanomaa siitä, kuinka rahahanat aukeavat heti kun Britannia eroaa unionista.

Ei Venäjä valeuutisia kirjoittanut, niistä vastasivat muukalaisvihaa lietsoneet oikeistolaiset brittilehdet.

Huhtikuun loppupuolella konservatiiveihin kallellaan oleva The Times -lehti kirjoitti selvityksestä, jossa oli havaittu Venäjään yhdistettyjen Twitter-tilien lähettäneen työväenpuolue Labouria kannustavia viestejä parlamenttivaalien alla. Lehden mukaan noin 6 500 tiliä peräti ylisti Labourin johtajaa Jeremy Corbynia.

ILMOITUS

Suomessa ainakin Helsingin Sanomat tarttui tähän selvitykseen. Onhan se mukavampi ajatus, että ilkeä Venäjä vaikutti Labourin vaalimenestykseen kuin konservatiivihallituksen surkea politiikka.

Vaivoin vaaleissa vallassa pysyneille konservatiiveille selvitys tuli sopivaan aikaan. Yksi ministereistä ilmoitti olevansa pöyristynyt, että ”mikään valtio yrittää sekaantua toisen valtion demokraattisiin vaaleihin”.

Venäjän informaatiovaikuttaminen ellei peräti infosota ovat tietenkin parempia syitä tappioille valtaan tottuneille puolueille kuin se, että niiden johdolla tehty politiikka on johtanut monissa maissa perikatoon.

Corbyn on saavuttanut Britanniassa suosiota vasemmistolaisella ideologisella politiikalla. Ei hän ole tarvinnut Venäjän valtion apua osoittamaan, että maan kehitys on mennyt huonompaan suuntaan.

Huonompaan suuntaan vienyttä politiikkaa on kaikkialla yhdistänyt markkinoiden ilosanoman julistamisen lisäksi julistus siitä, että se ei ole ideologista. Päinvastoin tämä politiikka on ollut järkevää, vastuullista ja faktoihin perustuvaa. Mitäs siitä, että faktat ovat tulleet oikeistolaisilta tutkimuslaitoksilta ja tietenkin täysin puolueettomilta taloustieteilijöiltä.

Tätä samaa temppua käytetään Suomessakin. Sampo Terho julisti aikoinaan, että hän kannattaa vastuullista talouspolitiikkaa. Petteri Orpo puolestaan kertoi Helsingin Sanomille vierastavansa ideologioita.

Ideologisen puolueen johtajan suusta kuultuna tuo kuulostaa vähän hassulta. Mutta ehkä sekin on peräisin venäläiseltä Twitter-botilta.