Marja Kurikan käsikirjoittama ja ohjaama koskettava dokumentti Arvet minussa (2018) lähestyy haastattelujen kautta lapsuuden seksuaalista hyväksikäyttöä. Äänessä on viisi aikuista naista. Heistä eräät ovat kokeneet hätkähdyttävän varhain jotain sellaista, jonka jälkiä ei noin vain pyyhkäistä pois mielestä.
Haastateltujen kertomuksia kuunnellessa tuntuu selvältä, miten pitkäaikainen hyväksikäyttö on kokonaisvaltaisesti traumatisoiva kokemus. Monessa käänteessä toistuu se, miten lapsen persoona on joutunut keskelle jotain hyvin hämmentävää, ahdistavaa ja jopa pelottavaa – tämä ei voi olla oikein.
Jotkut ovat kokeneet uhkailua (”et sitten kerro kenellekään”), mutta tapausten luonne vaihtelee. Tässä suhteessa eräs kerrottu tarina pitempiaikaisesta hyväksikäytöstä on erityisen avartava. Syntyy vaikutelma, että parikymmentä vuotta vanhempi miespuolinen tekijä on ollut samalla sekä enkeli että paholainen.
Ikävä muisto voi pulpahtaa pintaan milloin tahansa.
Haastatellut kertaavat jotkut jopa vuosikymmenten takaisia kokemuksiaan, joten asiaan kuuluvat myös voimakkaat tunnekuohut. Moni kertoo yrittäneensä sulkea tapahtuneen elämästään siinä kuitenkaan onnistumatta. Vuodesta toiseen mukana kulkevat syyllisyys, häpeä, ahdistus ja pelko eivät ole miellyttäviä matkakumppaneita.
Eräs naisista muistuttaa todella rasittavasta piirteestä, jolla on yleisempikin kosketusala: ikävä muisto voi pulpahtaa pintaan milloin tahansa. Tavallaan tähän liittyen jo ensimmäinen haastateltu tuo esiin sen, miten näinkin syvältä jäytävän trauman puhdistamisessa on äärimmäisen tärkeää ulkopuolelta tuleva tuki – täytyy voida puhua ja kertoa kokemastaan, että voisi päästää vihdoin irti ja olla vapaa, että olisi helpompi hengittää.
Dokumentin haastattelutilanne muistuttaa terapiaistuntoa, mikä aiheen kannalta onkin luontevaa. Samassa hengessä on työstetty dokkarin pelkistetty visuaalinen ilme. Grafiikan on luonut Tomi Paijo.
Dokumenttiprojekti: Arvet minussa. TV1 maanantaina 7.5. klo 21.30, sunnuntaina 13.5. klo 12.40. Areena 7.5. klo 00.01 alkaen.