Opetus- ja kulttuuriministeriön ylijohtaja Eeva-Riitta Pirhonen ja hallitusneuvos Janne Öberg toivat esille varhaiskasvatuslain valmisteluun liittyviä näkökulmia (KU 20.4.).
Kuten kirjoittajat toteavat, lain valmistelua on tehty ministeriössä hallinnonalan siirrosta lähtien. Varhaiskasvatuslain ensimmäisen vaiheen uudistus valmisteltiin laaja-alaisessa työryhmässä. Lain eduskuntakäsittelyn loppuvaiheessa ministeriö laittoi vielä lausuntokierrokselle virkamiestyönä laaditun toisen vaiheen uudistusesityksen, jossa alan henkilöstörakenne ja nimikkeet vastaavat nyt käsittelyssä olevaa lakiesitystä. Prosessi oli hämmentävä, mutta kertonee voimakkaasta halusta muuttaa alan henkilöstörakennetta ja kelpoisuuksia?
Kirjoittajat toteavat, että jokaisessa vaiheessa kaikkia ammattijärjestöjä ja eri koulutustahoja on kuultu ministeriön eri tilaisuuksissa. Edellä mainituilla tahoilla ei ole kuitenkaan ollut koko lain valmisteluprosessin aikana minkäänlaista tietoa siitä, mihin suuntaan lakia uudistetaan. Tietoa ei ministeriöstä luovutettu. Se, että eri tahoja kuullaan on täysin eri asia kuin se, että lainvalmistelu olisi avoimeen keskusteluun perustuvaa.
Tietoa ei ministeriöstä luovutettu.
Valmistelussa on edelleen oman näkemykseni mukaan ohitettu varhaiskasvatusalan yksi merkittävistä kouluttajatahoista: ammattikorkeakoulut. Omassa kirjoituksessani (KU 13.4.) viittasin Arenen tekemään selvitykseen sosionomien varhaiskasvatuksen kompetensseista. Selvitys on julkaistu vuonna 2017. Siinä esitetyt tulokset, saatikka koko selvitys, loistavat poissaolollaan uuden lakiesityksen perusteluteksteissä. Ei edes laaja lausuntopalaute ole kääntänyt valmistelun suuntaa, jonka tavoite on yhden valmistelijan mukaan ”uudistaa lakia kustannusneutraalisti, joten laadun kehittämiseksi halutaan lisätä korkeakoulutettujen osuutta henkilöstörakenteessa.”
Laissa esitetty varhaiskasvatuksen tietovaranto on tervetullut uudistus. Lakiesityksen mukaan se olisi käytössä jo vuodesta 2020 alkaen. Siksi tuntuu hieman oudolta, että lakivalmistelua tehdään osin puutteellisen tiedon varassa: mikä on nykyinen henkilöstömäärä, tulevaisuuden eläköityminen, alalle tulevien määrä jne. Näistä luvuista ovat eri tahot esittäneet erilaisia laskelmia, ja myös lain perusteluteksteissä esiintyy toisistaan poikkeavia lukuja. Olisiko tietovaranto ollut syytä perustaa ennen ja säätää laki sen jälkeen, kun tarvittavat tiedot ovat olemassa?
Korkeakoulutettujen määrän lisääminen henkilöstössä ei onnistu yksin yliopistojen aloituspaikkoja lisäämällä. Esimerkiksi hallituksen hyväksymä tuhannen aloituspaikan lisäys vuosina 2018–2021 tarkoittaa alalle tulevien varhaiskasvatuksen kandidaattien osalta pientä lisäystä, jolla ei kateta edes pääkaupunkiseudun opettajatarvetta. Ja mahdollinen lisärahoituskin on vuoden 2021 jälkeen seuraavan hallituksen päätös. Mistä tulevaisuudessa pätevät varhaiskasvatuksen opettajat saadaan?
Totta on, että nyt työelämässä olevien kelpoisuuksia ei muuteta nykyisestä. Työpaikan vaihdostilanteessa laki ei heille kelpoisuutta tuo. Lain ristiriitaisuus ilmenee monin paikoin yksityiskohtaisissa perusteluissa ja siirtymäsäännöksissä, jotka eivät ole yksiselitteisiä. Opetus- ja kulttuuriministeriön virkamiesten kiireessä valmisteltu lakiesitys on ohittanut myös oikeusministeriön laintarkastusyksikön. Ehkä tarpeellista palautetta ja korjattavaa olisi tässä prosessissa löytynyt?
Jos laki esitetyssä muodossa hyväksytään päiväkodin lapsiryhmien henkilöstörakenne, kunkin päiväkodin henkilöstörakenne ja mahdolliset poikkeamat kelpoisuusehdoissa olisivat kunkin palvelun järjestäjän päätettävissä vuoden 2030 jälkeen. Tämä ei ole lapsen edun ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta oikea ratkaisu.
Marjo Katajisto
Talentian erityisasiantuntija