Alan Benavides

Virallisesti presidentti Pedro Pablo Kuczynskin hallinto kaatui maaliskuussa korruptioon, mutta käytännössä syyt ovat syvemmällä maan historiassa.

Emme unohda, emme anna anteeksi, lukee mielenosoittajien banderolleissa. Perulaiset ovat kokoontuneet Liman keskustaan viime kuukausina osoittamaan mieltään useaan otteeseen. ”El Chino” eli ”kiinalainen”-liikanimellä tunnetun ex-presidentti Alberto Fujimorin nimi vilahtelee mielenosoittajien kylteissä, moni on pukeutunut Fujimori-naamariin. Fujimori on japanilaista syntyperää, mutta chinoa käytetään Perussa tarkoittamaan kaikkia aasialaistaustaisia.

Perun keskustaoikeistolainen presidentti Pedro Pablo Kuczynski joutui eroamaan maaliskuussa parlamentaarisen kriisin päätteeksi. Vaikka myrskyn silmässä oli Kuczynski, julkisuudessa puhutaan lakkaamatta ex-presidentti Alberto Fujimorista, hänen armahduksestaan ja hänen seuraajistaan.

Fujimorin tytär Keiko ja poika Kenji jatkavat isänsä poliittista perintöä, joka tunnetaan fujimorismin nimellä. Miksi se nousee otsikoihin kerta toisensa jälkeen?

Kuczynski aliarvioi antifujimoristien vallan.

Tiivistettynä Kuczynskin epäonninen hallintokausi sujui näin: hän astui virkaan heinäkuussa 2016, mutta hallinto ajautui poliittiseen kriisiin saman tien ja jouluna 2017 kongressi äänesti, asetetaanko hänet virkasyytteeseen. Hän säilytti kuitenkin virkansa poliittisten lehmänkauppojen ansiosta.

Kuczynski armahti 25 vuoden vankeustuomiota istuneen Alberto Fujimorin, minkä vastineeksi fujimoristit tukivat häntä ensimmäisessä virkasyyteäänestyksessä. Sen jälkeen kuitenkin paljastui, että Kuczynskin yritys oli ottanut vastaan lahjuksia brasilialaiselta Odebrecht-rakennusyhtiöltä. Häntä vastaan ryhdyttiin käynnistämään toista virkasyytettä.

ILMOITUS

Ennen virkasyytteen käsittelyä julkisuuteen vuoti kuitenkin videoita, joilla Kuczynskin tukijat yrittävät ostaa kongressiedustajien ääniä tulevan virkasyytteen hylkäämiseksi. Se oli viimeinen naula hänen arkkuunsa. Kuczynski jätti eronpyynnön, mutta kiisti kaikki syytteet ja moitti salakuvattuja videoita tarkoitushakuisiksi.

”On maamme parhaaksi, että eroan tässä vaikeassa tilanteessa, joka epäreilusti saa minut näyttämään syylliseltä. En halua olla esteenä kansamme etsiessä tietään kohti yhtenäisyyttä ja harmoniaa, jota se niin paljon tarvitsee”, väistyvä presidentti sanoi videoviestissään.

Oppositio moitti Kuczynskia itsekritiikin puutteesta. Jännittyneen tilanteen vuoksi parlamentaarisen kriisin pelättiin jatkuvan, mutta tilanne päättyi demokraattisesti, kun Kanadan suurlähettilään paikalta hälytetty varapresidentti Martín Vizcarra astui maan johtoon.

Liikemiestaustalla
ei pärjää politiikassa

– Kuczynskin suurin ongelma oli, että hän ei ollut poliitikko, Sebastien Adins perulaisen Pontificia Universidad Católica -yliopiston politiikan tutkimuksen laitokselta sanoo.

79-vuotias Kuczynski on taustaltaan investointipankkiiri, joka on luonut uransa Maailmanpankissa ja Kansainvälisessä valuuttarahastossa (IMF). Kuczynskilla ei ollut poliittista kokemusta, ja Adinsin mukaan hän epäonnistui poliittisen viestinsä välittämisessä kansalaisille.

– Mikäli presidentti ei osaa tässä maassa viestiä äänestäjille poliittisia tavoitteitaan, hänen hallituksensa on toimintakyvytön, Adins selittää.

Kuczynski ei kyennyt saamaan taakseen poliittisia tukijoita, mutta ennen kaikkea häneltä puuttui kyky ymmärtää maan historiaa.

– Kuczynski aliarvioi antifujimoristien voiman, Adins sanoo.

– Yleensä presidentin virkakauden alussa vietetään kuherruskuukautta, mutta Kuczynskia alettiin arvostella heti alusta alkaen. Fujimoristeilla ja heidän vastustajillaan on tässä merkittävä rooli. Alberto Fujimorin armahtaminen oli lopulta Kuczynskin merkittävin virhe.

Perulaiset raivostuivat armahduksesta. Armahduspäivä oli jouluaatto, ja Kuczynski oli todennäköisesti laskenut sen varaan, etteivät ihmiset jaksaisi jalkautua kaduille juhlapyhinä. Liman keskusta kuitenkin täyttyi mielenosoittajista. Suuria armahduksen vastaisia marsseja järjestettiin eri puolella maata.

Fujimorismilla
on pitkät juuret

Oikeistopopulistinen Alberto Fujimori hallitsi Perua rautaisella otteella koko 1990-luvun. Hän nousi valtaan vuonna 1990 demokraattisesti, mutta teki sitten vallankaappauksen ja jatkoi kauttaan itsevaltaisesti.

Fujimori yksityisti mittavan määrän valtion omaisuutta ja siirsi valtion kassasta eri arvioiden mukaan ainakin miljardin dollarin verran henkilökohtaisille tileilleen. Hänen ankaran uusliberaali talouspoliittinen ohjelmansa tunnetaan nimellä ”fujishock”.

Synkän maineen fujimorismi sai kuitenkin ihmisoikeusloukkauksista. Hallinnon alaisuudessa maassa toimi kuolemanpartioita, jotka kiduttivat ja murhasivat poliittisia vastustajia. Lisäksi hallituksen ”terveyskampanjan” nimellä kulkeneessa ohjelmassa alempien sosiaaliluokkien naisia pakkosteriloitiin.

Jesus Huilica Ramirez

Fujimorilla on silti myös vankkumattomat kannattajansa. Fujimori toteutti populistista ohjelmaansa määrätietoisesti. Hän matkusti maaseudulla ja ennenkuulumattomalla tavalla pukeutui kunkin alueen perinteiseen intiaanipäähineeseen julkisia puheita pitäessään.

Fujimori teetätti julkisia infrastruktuurihankkeita syrjäisille vuoristoseuduille, jotka perulaisessa politiikassa on perinteisesti unohdettu. Vallan keskittyminen Limaan ja kaupunkialueille on yleisesti tunnustettu ongelma, joka jatkuu näihin päiviin saakka.

Kannattajien mukaan Fujimorin hallinnon ansioksi on lisäksi laskettava, että 1980-luvun aseellinen konflikti, niin kutsutut väkivallan vuodet päättyivät ja Loistava polku -järjestön johtohahmot vangittiin.

Sisäisessä konfliktissa kuoli yli 70 000 perulaista, ja aikakauden aiheuttamaa kollektiivista traumaa podetaan edelleen. Totuuskomission mukaan sodassa oli etnisen puhdistuksen piirteitä, ja sekä Loistava polku että hallituksen joukot syyllistyivät raakuuksiin, jotka kohdistuivat etenkin siviileihin.

Fujimorin valtakausi päättyi lopulta kymmenen vuoden jälkeen, ja hänet tuomittiin rikoksista ihmisyyttä vastaan. Kohtalon ironiaa tai ei, myös Fujimorin itsevaltainen valtakausi päättyi lopulta paljastusvideoihin, joilla näytetään, miten hänen tukijansa lahjoivat poliitikkoja.

Vasemmisto on
merkittävä vastavoima

Perun vasemmiston tilanne on historiasta johtuen ollut hankala. Sebastien Adinsin mukaan ”vasemmisto on tarpeellinen poliittinen vastavoima, mutta Perussa sen toiminta on silti hankalaa, sillä sanat sosialismi ja vasemmisto yhdistetään aina Loistavaan polkuun. Oikeisto käyttää tätä hyväkseen: he koettavat leimata sillä koko vasemmiston.”

Vasemmistolla on kuitenkin ollut merkittävä rooli fujimorismin vastustamisessa. Punavihreän Frente Amplio -vasemmistokoalition Verónika Mendoza jäi vuoden 2016 vaalien ensimmäisellä kierroksella kolmanneksi, minkä jälkeen vasemmisto asettui tukemaan Kuczynskia.

”Äänestän Kuczynskia, muuta vaihtoehtoa ei ole”, Mendoza puhui kannattajilleen vaalien alla. Keiko Fujimorin valtaannousu haluttiin estää hinnalla millä hyvänsä. Kuczynski voitti toisen kierroksen täpärästi noin yhden prosentin marginaalilla. Kun armahduksen jälkeen kävi ilmi, että Kuczynski tekikin yhteistyötä fujimoristien kanssa, vasemmisto alkoi aktiivisesti ajaa uutta virkasyytettä hänen kaatamisekseen.

Viime aikoina vasemmisto on siis toiminut merkittävänä muutosvoimana, ja sillä on kongressissa fujimoristien jälkeen toiseksi eniten edustajanpaikkoja, kun Frente Amplion ja Nuevo Perú -puolueen paikat lasketaan yhteen.

Varapresidentti Vizcarra
astui johtoon

Perun Kanadan-suurlähettiläänä toiminut varapresidentti Martín Vizcarra hälytettiin paikalle heti Kuczynskin eronpyynnön jälkeen. Vizcarra vannoi virkavalansa saman tien ja isännöi Limassa pidettyä Amerikan maiden huippukokousta huhtikuussa. Vizcarran hallitus on samanlaisen haasteen edessä kuin edeltäjänsä, sillä fujimoristeilla on hallussaan kongressin enemmistö.

Vizcarralle voi kuitenkin olla eduksi hänen taustansa. Kuczynskin katsottiin edustavan globaalia rahataloutta ja pääkaupungin poliittista eliittiä, kun taas Moqueguan maakunnasta kotoisin oleva Vizcarra edustaa perulaisten mielessä koko maan etua paremmin kuin Kuczynski.

Monet parlamentaariseen kriisiin kyllästyneet perulaiset toivovat, että Vizcarra ylipäätään onnistuisi pitämään hallituksensa kasassa, pystyisi olemaan varastamatta valtion kassasta ja jatkaisi virkakautensa loppuun vuoden 2021 vaaleihin saakka.

Fujimorismi sen sijaan on tienhaarassa.

Isä-Fujimori on vapaalla jalalla, mutta Keiko ja Kenji Fujimori ovat riitaantuneet ja molempien kannatus on tuoreimmissa mittauksissa pudonnut viime syksyn noin 40 prosentista alle 20 prosenttiin. Antifujimoristit näyttävät olevan tämänhetkisessä poliittisessa kamppailussa niskan päällä. Mielenosoittajat voivat laskea japanilaisnaamarinsa hetkeksi.

Artikkelia varten on haastateltu myös perulaista politiikantutkijaa Alvaro Gamboaa.

Jesus Huilica Ramirez