Uusi varhaiskasvatuslaki on tulossa eduskunnan käsittelyyn lähiaikoina. Lain tavoitteena on kehittää varhaiskasvatuksen laatua ja henkilöstön pedagogista osaamista. Tavoitteet ovat hyviä, keinot osoittavat huonoa tilannetajua. Lain uudistuksessa on otettava aikalisä.
Opetus- ja kulttuuriministeriön valmistelemassa lakiesityksessä säädettäisiin, että päiväkodeissa työskentelevistä vähintään kahdella kolmesta tulisi olla lastentarhanopettajan tai varhaiskasvatuksen sosionomin tutkinto. Nykyisen lain mukaan yhdellä kolmesta tulee olla lastentarhanopettajan kelpoisuus.
Tällä hetkellä päiväkodeissa työskentelevistä 60 prosenttia on lastenhoitajia, esityksen mukaan heidän määränsä vähenisi alle puoleen nykyisestä. Muuttuvatko he alansa arvottomiksi ammattilaisiksi?
Pelkällä pedagogiikalla ei ihmeitä tehdä.
Lisäksi ammattikorkeakoulun valinneet lastentarhanopettajat menettäisivät kelpoisuutensa. Heistä tulisi jatkossa varhaiskasvatuksen sosionomeja. Vain yliopiston käyneet varhaiskasvatuksen kandidaatit olisivat kelpoisia lastentarhanopettajiksi.
Hallituksen esityksessä on unohdettu kokonaan ammatillisen koulutuksen kehittäminen ja siinä jo tehty uudistustyö. Jäykän säätelyn sijaan henkilöstön pedagogista osaamista olisi järkevintä kehittää ammatillisen koulutuksen sisältöjen kautta sekä henkilökunnan täydennyskoulutuksella.
Lapsi tarvitsee päivähoidossa ollessaan hoitoa, hoivaa ja pedagogiikkaa. Pelkällä pedagogiikalla ei kuitenkaan ihmeitä tehdä ja lapsia kasvateta, eikä pieni lapsi valitse hoitajaansa koulutustaustan mukaan. Tärkeintä on, että päiväkodissa työstelee työhönsä motivoitunutta ja koulutettua henkilökuntaa, ja että heitä on tarpeeksi paljon, jotta lapsi saa tarvitsemansa tuen ja turvan. Uudessa varhaiskasvatuslaissa ei kuitenkaan tartuta näihin todellisiin kipukohtiin, kuten riittävään henkilöstömitoitukseen, työolosuhteisiin ja palkkaukseen.
Täysin huomioimatta on myös jäänyt lastenhoitajien tekemä suunnittelutyö ja moniammatillinen yhteistyö, jota tällä hetkellä varhaiskasvatuksessa toteutetaan. Lastenhoitaja toteuttaa pedagogista suunnitelmaa, joka on yhteisesti tiimissä valmisteltu kunkin viikon ja toimintakauden ajaksi.
Lastenhoitajien vähentäminen ryhmistä lisää lastentarhanopettajan tarvetta olla ryhmässä ja näin ollen suunnitteluajan toteutuminen ei mahdollistu.
Päiväkodin arki on vauhdikasta ja täynnä arkisia ongelmia ja ilonhetkiä. Kaikkien siellä työskentelevien osaamista ja käsiä tarvitaan, nyt ja jatkossa.
Lakiuudistuksen siirtymäaika on pitkä, mutta silti se ei todennäköisesti riitä siihen, että lain vaatimat koulutustavoitteet täyttyvät. Miksei siis tunnusteta sitä osaamista, joka nyt jo lastenhoitajilla ja sosionomeilla on ja anneta arvo heille.
Anne Granroth
pääluottamusmies ja
lastenhoitaja
Pori