Suomen hallitus kiillotti kilpeään kehysriihipäätöksellä, jonka mukaan opintorahan vähävaraisuuskorotukseen oikeutetulle alle 20-vuotiaalle opiskelijalle myönnetään opintorahan oppimateriaalilisä 46,80 euroa kuukaudessa. Tällä pienoisella kosmeettisella muutoksella hallitus ilmoitti hoitaneensa maksuttoman toisen asteen vaatimuksen. Samaan aikaan opiskelijat kuuluvat niihin ihmisryhmiin, jotka ovat kärsineet hallituksen talouspolitiikasta kuluneina vuosina kaikkein eniten.

Samana kehysriihipäivänä Helsingissä vasemmistoliitto, vihreät ja demarit kannattivat yhteen ääneen universaalia maksutonta toista astetta Helsinkiin. Kokoomus vastasi punavihreän rintaman ehdotukseen, että hallitus on jo hoitanut asian eikä maksuttomuutta voi ulottaa koskemaan kaikkia opiskelijoita, vaan se tulisi kohdentaa pienituloisille.

Tämä kaunis puhetapa yleistyy oikeistolaisessa retoriikassa kiihtyvää vauhtia. Sote-uudistukseen liittyvää kovaa kritiikkiä herättänyttä ihmisten pisteytysjärjestelmää puolustetaan esimerkiksi argumentoimalla, että pisteytysjärjestelmän avulla kavennetaan terveyseroja, kun palveluja voidaan kohdentaa niitä eniten tarvitseville.

Täsmäkohdennusten avulla pyritään rikkomaan universaalia hyvinvointivaltiota.

On tärkeää huomata, että tällaisten täsmäkohdennusten ja niitä tukevan argumentaation avulla pyritään rikkomaan universaalia hyvinvointivaltiota, jonka ominaisuuksiin kuuluu, ettei se erottele ja leimaa ihmisiä taustan ja olosuhteiden mukaan. Terveys- ja hyvinvointieroja kavennetaan tutkimustenkin mukaan parhaiten kaikille yhtenäisten maksuttomien tai huokeiden peruspalveluiden avulla.

Lisäksi oikeistolaisessa retoriikassa unohtuu, että on yksilön kannalta leimaavaa, jos omaa avuntarvetta joutuu todistelemaan ja perustelemaan. Tämän takia esimerkiksi toimeentulotuen alikäyttö on surullisen tavallista.

Maksutonta toisen asteen opiskelua vaatineen kansalaisliikkeen mukaan hallituksen täsmäkohdennuksella ei puututa niihin keskeisiin rakenteellisiin ongelmiin, jotka liittyvät oppimateriaalien hankkimiseen. Esimerkiksi Sakki ry. on tuonut esille, että ammatillisessa koulutuksessa työväline- ja vaatehankinnat koskevat nimenomaan opintojen alkuvaihetta, eikä joka kuukausi tuleva oppimateriaalilisä korjaa siis ongelmaa.

Riittämättömillä täsmäkohdennuksilla ei puututa eriarvoisten rakenteiden korjaamiseen. Sen sijaan niillä rapautetaan hyvinvointivaltion universaaliusperiaatetta. Maksuton toisen asteen koulutus hoidetaan parhaiten niin, että oppivelvollisuusikää pidennetään ja kaikki opiskelijat saavat oppimateriaalit ja -välineet suoraan oppilaitoksista, niin kuin peruskouluissa tällä hetkellä tehdään.