Opetus- ja kulttuuriministeriö on valmistellut uuden esityksen varhaiskasvatuslain uudistamisesta. Lain lähtökohtana on lapsen etu ja YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen velvoitteet. Valmisteilla on ”uudistus”, joka ei tuo uusia kuluja kuluvalla kehyskaudella palveluiden järjestäjille.
Kuntien toivotaan valmistautuvan rekrytoinneissa uuteen henkilöstörakenteeseen. Rahoitusta ei luvata. Valmisteilla on lakiuudistus, joka ei ratkaise varhaiskasvatuksen eriarvoistavia tai lapsen etua rikkovia rakenteita.
Kesällä varhaiskasvatuslakiuudistusta pohjustettiin opetus- ja kulttuuriministeriön tilaamassa Varhaiskasvatuksen kehittämisen tiekartassa. Selvityshenkilöt hahmottelivat esityksissään muun muassa tehtävärakenteita ja uusia vastuualueita alan henkilöstölle.
Esityksen mukaan varhaiskasvatuksen sosionomi vastaisi tulevaisuudessa verkostoyhteistyöstä sosiaali- ja terveyspalveluiden kanssa ja tekisi tiiviisti yhteistyötä perheiden parissa. Yhden ammattilaisen työpanos ja osaaminen olisi näin poissa päiväkodin lapsiryhmästä.
Jo nyt päiväkodin arjessa lasten ja aikuisten suhdeluku on asetuksen mukainen vain lyhyen osan lapsen hoitopäivää. Uusi ammatti vastuineen ei helpottaisi tätä tilannetta. Jäisikö lastenhoitaja ryhmään yksin, kun opettaja keskittyisi toiminnan suunnitteluun ja varhaiskasvatussuunnitelmien laadintaan, sosionomi puolestaan verkostoituisi sote-palveluissa?
Osa selvityshenkilöiden esityksistä on lausuntokierroksella olevassa laissa nyt pykäläluonnoksina. Päiväkodin ryhmässä voisivat työskennellä tulevaisuudessa uusilla nimikkeillä ja tehtäväsisällöillä varhaiskasvatuksen opettaja, varhaiskasvatuksen sosionomi ja varhaiskasvatuksen lastenhoitaja. Lähtökohtana olisi, että päiväkotiryhmässä olisi aina kaksi korkeakoulutettua ammattilaista: yksi opettaja, tarvittaessa toinenkin tai hänen sijastaan sosionomi. Sosionomin tehtäväsisältöä ei avata.
Esitetty malli ei selkiyttäisi henkilöstörakennetta vaan loisi lapsiryhmään uuden hierarkkisen ja kuntakohtaisesti vaihtelevan mallin. Päiväkotien henkilöstörakenne olisi riippuvainen varhaiskasvatuksen järjestäjän painotuksista tai pikemminkin paikallisesti henkilöstön saatavuudesta.
Lakiluonnoksen vaikutusarvioinneissa henkilöstön koulutusmäärien kehittymistä, alalla pysymistä tai eläköitymistä ei ole avattu koko siirtymäkauden ajaksi. Uhkana on, että lastentarhanopettajapula syvenee entisestään. Palveluiden laatua ei paranna määräaikaisten sijaisten lisääntyvä käyttö.
Päivähoitolaki muuttui varhaiskasvatuslaiksi vuonna 2015. Lain säätämisen yhteydessä eduskunta edellytti, että hallitus seuraa uudistuksen kokonaisvaikutuksia ja antaa selvityksen eduskunnan sivistysvaliokunnalle.
Valtioneuvoston toimeksiannon mukaisesti Oulun yliopiston teki VakaVai-kartoituksen, jossa selvitettiin varhaiskasvatuksen lainsäädäntöön vuosina tehtyjen muutosten vaikutuksia. Arvioinnissa todetaan, että poukkoileva päätöksenteko heikentää lasten ja perheiden yhdenvertaisuutta. Kuntien erilaiset ratkaisut esimerkiksi lapsen subjektiivisen oikeuden toteutumisessa tai lasten ja aikuisten määrää koskevan sääntelyn monenlaiset tulkinnat heikentävät palveluiden laatua.
Poukkoileva päätöksenteko heikentää lasten ja perheiden yhdenvertaisuutta.
Tähän asti opettajan tehtäviin on ollut kaksi väylää: yliopistossa koulutettu kasvatustieteiden kandidaatti (180 opintopistettä) tai ammattikorkeakoulussa suoritettu varhaiskasvatukseen suuntautunut sosionomi (210 opintopistettä). Sosionomilta voimassa olevat kelpoisuusehdot edellyttävät 60 opintopistettä varhaiskasvatuksen ja sosiaalipedagogiikan opintoja.
Tosiasiassa sosionomit ovat valmistuessaan suorittaneet keskimäärin 125 opintopistettä varhaiskasvatuksen opintoja. Tämän selvitti Sosiaalialan korkeakouluverkosto syksyllä 2017. Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto puolestaan kartoitti sosionomien varhaiskasvatusosaamista myös viime vuonna.
Lain valmistelussa tai varhaiskasvatuksen tiekartassa näitä selvityksiä ei ole huomioitu, eikä ammattikorkeakouluja ole kuultu valmistelun yhteydessä. Taustamateriaalina on näiden sijaan käytetty vuonna 2013 toteutettua koulutuksen arviointiraporttia. Ministeriössä jätettiin huomioimatta myös 11 000 sosionomin allekirjoittama adressi oman ammattinsa puolesta.
Ensisijainen ratkaistava yhtälö olisi purkaa nykyinen tilanne, jossa lapset saavat kunnan päätöksistä riippuen vähemmän varhaiskasvatustunteja yhä isommassa ryhmässä. Varhaiskasvatuksen henkilöstön koulutustaso on yksi laadun tekijöistä. Korkeakoulutettujen osuutta voidaan vahvistaa säilyttämällä varhaiskasvatukseen suuntautuneiden sosionomien oikeus toimia jatkossakin opettajina.
Kaikkien lapsiryhmässä toimivien kasvattajien päätehtävänä tulee olla ryhmän kasvatus-, opetus- ja hoitotehtäviin osallistuminen. Lapsi- ja perhepalveluiden tiivis yhteistyö ja verkostoituminen varhaiskasvatuspalveluiden kanssa voidaan ratkaista muilla keinoin.
Kirjoittaja on sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestön Talentian erityisasiantuntija.