Terveydenhoitajaäiti Päivi Kalenius, 44, Aukusti, 6, ja Pehmis-kissa tulevat avaamaan oven Jyväskylän Palokassa. 14-vuotiaat kaksoset Arttu ja Kaapo esittelevät itsensä naama peruslukemilla Sylvester Stalloneksi ja Arnold Schwarzeneggeriksi. Huumorintajun he ovat oppineet äidiltään. Emilia, 19, on muuttanut jo omilleen.
Kalenius istahtaa olohuoneen sohvalle. Prada- ja Louis Vuitton -tekstitaulut komeilevat keittiön seinällä. Se on puolestaan äidin huumoria.
Äidiksi tuleminen ei käynyt itsestään. Kaleniukselta leikattiin endometrioosi ja hän sai hormonihoitoa.
– Omat lapset ja ydinperhe olivat todella iso haave. Äidiksi tuleminen on ollut iso osa elämän rohkeutta ja kokemusta. Se on paras saavutukseni elämässä, Kalenius tunnelmoi.
Kalenius eli yhdessä kolmen vanhimman lapsen isän kanssa 22 vuotta. Vanhempien näkemys perhe-elämästä ja lasten kasvatuksesta poikkesi kuitenkin liikaa toisistaan. Liitto kariutui.
Aukustin isän kanssa Kalenius asui avoliitossa reilun vuoden. Mies rakensi kivitaloa, johon perheen oli tarkoitus muuttaa. Mies lähti kuitenkin toisen naisen matkaan pojan ollessa seitsemän kuukautta vanha.
Apua kotipalvelusta ja lastensuojelusta
Molempien isien kanssa Kaleniuksella on yhteishuoltajuus. Käytännössä päävastuu on kuitenkin äidillä. Aukusti on isänsä luona joka toinen viikonloppu, samoin Kaapo. Arttu on samaan aikaan sukulaisen luona.
Tapaamisten peruuntumisista äiti ei ole kokenut voivansa neuvotella, vaan isät ovat kertoneet ne ilmoitusluontoisina asioina. Kalenius on saanut vääntää välillä kättä, että lapset näkisivät isiään.
– Lapsella on oikeuksia, mutta miksi etävanhemmalla ei ole velvollisuuksia, äiti ihmettelee.
Avioeron jälkeen yksi ystävä soitti vuoden ajan joka päivä ja kysyi kuulumisia. Avosuhteen loppumisen jälkeen kriisi oli syvempi, koska se tuli yllätyksenä.
– Ystävät ovat olleet ja ovat edelleen tärkeä voimavara. Kun Aukustin isästä tuli ero, itsestä huolehtiminen jäi ihan tyystin.
Kalenius meni šokkiin, masentui ja kärsi unettomuudesta. Hän menetti toimintakykynsä ja sai apua lapsiperheiden kotipalvelusta. Lopulta hän ei uskaltanut olla yksin kotona. Hän ei olisi voinut aiemmin kuvitellakaan joutuvansa turvautumaan lastensuojeluun. Kaikki apu tuli kuitenkin tarpeeseen.
– Minulla ei ole ollut missään vaiheessa tunnetta, että joku haluaisi viedä lapseni pois.
Kalenius pääsi asumaan ensikotiin kuudeksi viikoksi nuorimmaisen kanssa. Kaksoset olivat sen ajan isällään ja esikoinen sijaiskodissa.
– Sain puhua niin paljon kuin halusin, oli yö tai päivä. Siellä oli aina joku läsnä. Siitä oli todella iso apu meille kaikille, äiti kiittelee.
Paineita ja luopumista
Kalenius aloitti vuonna 2015 työkokeilun Jyväskylän kaupungilla omaishoitajien sairaanhoitajana. Seuraavana vuonna polven nivelkierukka repesi. Sen lisäksi jo vuosia oireillut selkä kipeytyi uudestaan, ja se diagnosoitiin selkäjuurikanavan oireyhtymäksi. Myös masennus nosti uudestaan päätään.
Kelan mielestä Kalenius olisi ollut työkykyinen, joten hän ei saanut sairauspäivärahaa. Sen jälkeen hän on saanut työmarkkinatukea.
– Työnantaja on ollut hyvin ymmärtäväinen ja yrittänyt etsiä tilanteeseen ratkaisuja. Myös työterveys on ollut älyttömän hyvä tuki.
Perhe on hakenut toisinaan tuetuille lomille, ja ne ovat auttaneet jaksamaan.
Kalenius on puhunut avoimesti vaikeistakin asioista lapsille. Hän on joutunut tinkimään omalla kohdallaan kaikesta ylimääräisestä. Kampaajat ja lehtitilaukset ovat jääneet. Myös poikien oli lopetettava jalkapalloharrastus seura- ja pelimatkamaksujen käydessä liian kalliiksi.
– En ole voinut tehdä asioita, mitä olisin halunnut. Omiin harrastuksiin ei ole ollut mahdollisuutta vuosiin.
Äiti on pyrkinyt pitämään huolta siitä, että lapsilla on hyvät välineet harrastaa liikuntaa. Lapset pyytävät vain harvoin rahaa. Kalenius kokee vanhempana paineita lasten pukeutumisten, tietokoneiden ja kännyköiden suhteen. Hän haluaa antaa myös toisinaan pois kotoa muuttaneelle Emilialle rahaa, vaikka tämä ei sitä pyytäisikään. Yllättävät menot pelottavat.
– En halua, että lapseni erottuisivat muiden joukosta. Olen viettänyt todella paljon unettomia öitä taloudellisen tilanteeni takia.
Haaveena itsensä kehittäminen
Perhe on hakenut toisinaan tuetuille lomille, ja ne ovat auttaneet jaksamaan. Terveyshaasteista huolimatta Kalenius ei halua ajatellakaan luopuvansa työelämästä.
– En halua vielä tässä iässä heittää pyyhettä kehään.
Kalenius peräänkuuluttaa päivähoito-oikeuden säilyttämisen puolesta myös yksinhuoltajaperheissä.
– Kotihoidon tuki on uskomattoman pieni. Ei sillä kukaan virkaatekevistäkään jäisi kotiin. Myös lapsilisien ja elatusmaksujen tulisi olla ansiosidonnaisia.
Kalenius oli tammikuussa lihavuusleikkauksessa. Kilot olivat kertyneet pitkään jatkuneen raskaan elämäntilanteen myötä. Viime joulukuusta hän on laihtunut 25 kiloa. Elämä on kääntänyt valoisan lehtensä.
– Olen ollut leikkauksen tulokseen älyttömän tyytyväinen. Selkä- ja polvikivut ovat vähentyneet. Nyt elämässä alkaa näkyä valopisteitä. Vointi on ollut parempi, ja terveys on nyt ykkösjuttu.
Kalenius on aloittamassa työkokeilun toukokuussa. Hän haaveilee syventävistä opinnoista ja muutenkin itsensä kehittämisestä. Hän on lähtenyt Jyväskylän vuokra-asunnot Oy:n asukkaiden yhteyshenkilöksi.
– Nyt on kiva tehdä jotain yhteisten asioiden hyväksi, Kalenius iloitsee.